Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitajan työhön tottuminen
11.09.2014 |
Aloitin juuri lähihoitajan opinnot.Kyllä ala kiinnostaa yms.En ole vielä päässyt kentälle ollenkaan.Kävin katsomassa erästä tuttua sairaalassa, sellaisessa osastossa missä oli ihan todella heikossa jamassa olevia ihmisiä.Potilaat olivat todella mielestäni en osaa sanoa mutta "pelottavan" näköisiä.
Alkoi vaan mietittymään miten pystyn esim fyysistä kontaktia ottamaan tuntemattomaan ihmiseen,nostelemaan,auttamaan.Entiedä miksi tämä asia alkoi ahdistamaan.Potilaat olivat niin surkean näköisiä.Haluan auttaa ihmisiä ja tunnen suurta empatiaa heitä kohtaan.Olen hieman ujo.Mutta ajatus heikossa kunnossa olevan koskettamisesta jännittää,katetrointi,pukeminen ja sensellaiset.
Tottuuko hyvin intiimiin työskentelyyn ventovieraan potilaan kanssa?Turtuuko?
Olenko ainut jota nyt jo jännittää työharjoittelut?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihansama melkein miltä potilas näyttää,kysymys oli tottuuko fyysiseen kosketukseen potilaiden kanssa? ap
En viihdy työssäni.Olen ajatellut vaihtaa alaa.
Tottuu. Itse valmistuin lähäriksi v. 2011. Olin hentoinen nuori tytteli, 18 v. Unelmaa työskennellä sitten päiväkodissa. No, en sitten päässyt heti päiväkotiin vaan pääsin työskentelemään vanhainkotiin. Ekat kaksi kuukautta oli vaikeaa, kun papat ahdistelivat. Kuului tavalliseen työpäivään kaikenlaiset ehdottelut ja kourimiset. Ihan joka paikasta kehoani. Itkin usein iltaisin tätä, kuinka vaikeaa oli kun asiakasta täytyi kuitenkin aina miellyttää, kun muussa tapauksessa olisin antanut avaria välittömästi. No totuin tohon kuitenkin. Nyt esim tänään kaksi potilasta tarrasi rintoihini kiinni, en edes ajatellut mitään. Otin vain hänen käsistään kiinni ja vein ne pois ja jatkoin tekemääni toimenpidettä. Eli kyllä siihen tottuu. Intiimit jutut menee ihan siinä missä muukin. Toki se että kun esim. Katetroin ja pappa ehdottaa että ottaisin vähän poskeen niin alkaa väliin kuvottaa mutta en sitä enää niin jää miettimään. Intiimejä tilanteita tulee tässä työssä niin paljon ettei niihin enää kiinnitä mitään huomiota vaan ne menee siinä missä lakana vaihdot ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen turtuu ja oppii ajattelemaan työnä. He tarvii apua kääntymisestä, minä käännän. Eivät voi pissata, minä katetroin jne. Ei sitä jää pohtimaan.
T. Sairaanhoitaja
Kyllä tottuu, minäkään en pitänyt vieraiden ihmisten koskettamisesta tai siihen että minua kosketaan mutta siihen tottuu työssä. Vapaa-ajalla en edelleenkään pidä siitä että joku vieraampi ihminen tulee esimerkiksi halaamaan mutta työssä en ajattele asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turtuu siihen ajan kanssa. Pikkuhiljaa se ammatillinen itsevarmuus kasvaa kun tekee hoitotyötä. Joten turhaan jännität harjoitteluita, oppimista vartenhan nuo ovat.:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajan työ on kyllä ihan sano jo mistä,.. 3 vuotta sitten vaihdoin alaa ja kaduttaa! Hyvinä päivinä Se voi olla siedettävää, mutta noilla palkoilla ihan syvältä. Harmittaa:(
Minä en tottunut. Minullekin juuri tuo fyysinen kosketus vieraaseen ihmiseen tuntui alunperin epämiellyttävältä, mutta ajattelin että se menee ohi se tunne. Ei mennyt, se tulii vielä voimakkaammaksi. Joten lähdin opiskelemaan ihan muuta alaa ja nyt olen it-ammattilainen jonka ei tarvitse ihmisiä kosketella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan oman vanhainkoti harjoitteluni. Olin 16v. Olin ollut lähinnä vanhusten kanssa tekemisissä omien isovanhempieni kautta. He olivat hyväkuntoisia ja aktiivisiä työelämässä olevia ihmisiä.
Vanhainkodissa oli huonokuntoista porukkaa. Ei siellä "heitetä" yksin pärjäämään. Se on harjoittelu paikka. Siellä ohjataan ja neuvotaan. Voi tukeutua työntekijöihin.
He ovat apua tarvitsevia ihmisiä ja sinä tulet olemaan se apu. Alku hämmennys oli suuri mutta siihen tottuu.
En ole vaihtamassa alaa,koska tämä ala kuulostaa kutsumukseltani.Olen opiskellut myös toista alaa,missä sai puuhata yksin nurkassa koko päivän.En tykännyt.
Aijon kylläkin erikoistua mt-päihde puolelle tiedä sitten miten paljon siellä on fyysistä hommaa...
Kävin ns.saattohoito osastolla.Missä lähes suurinosa potilaista näytti luurangoilta alipainon takia.Ymmärrän myös että työssä näkee todella paljon pahempaakin.Ei minua uloste ahdista tai veri.Vaan se fyysinen kontakti tuntemattomaan.