lastenhoitokäytännöt 80-luvulla

Veljeni (syntynyt 78) oli ensin kotona, äitini toimi hetken aikaa perhepäivähoitajana. Sitten äiti meni töihin ja veljeni oli hetken aikaa perhepäivähoidossa. Minä synnyin 80, ja äitini taisi olla kotona suunnilleen siihen asti, kun olin 3 - en ole ihan varma. Äitini on sairaanhoitaja, hän teki ennen minun kouluunmenoani sijaisuuksia pätkissä. Meillä oli aina äidin työpätkän ajan hoitaja kotona. Hoitajat olivat pääasiassa nuoria tyttöjä, yksi hoitaja oli äiti, jolla oli suunnilleen minun ja veljeni ikäiset lapset. Lapset tulivat aina meille päiväksi. Meillä oli yhteensä - kesähoitajat mukaanlukien - suunnilleen neljä eri hoitajaa.

Perhepäivähoitoon menin, kun isoveli meni kouluun. Tuolloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, joten hoitopaikkani vaihtui, kun äidin sijaisuus loppui (ellei siis saanut heti uutta putkeen). Mulla oli kahden vuoden aikana 3 hoitopaikkaa. Äiti on katunut myöhemmin sitä, että jouduin hänen työnsä takia vaihtamaan hoitopaikkaa. En viihtynyt kuin ensimmäisessä hoitopaikassani. Isoveljeni kävi ekaluokalla hetken iltapäivähoidossa minun hoitopaikassani. Ensimmäisessä hoitopaikassa muuten ulkoilin yksin, hoitaja ei tullut mukaan ulos (hänellä oli pienempiä lapsia hoidossa, ja he eivät ulkoilleet). Löysin pihalta kyllä leikkiseuraa. Nykyään tämä ei varmaankaan tulisi kysymykseenkään.

Kun menin kouluun, olin ekaluokan ajan iltapäivähoidossa pph:lla ihan lähellä kotiani. Siellä oli myös paras kaverini. Hänen äitinsä oli ala-asteen opettaja, joten hänen hoitopäivänsä olivat lyhyempiä kuin minun. Olin aina kateellinen, kun hänet haettiin aiemmin! Hoitopaikka oli kyllä kiva, mutta suututti jäädä sinne, kun paras kaveri lähti kotiin!