Lue keskustelun säännöt.
Muutto paljasti miehen sotkuisuuden
17.08.2021 |
Tämä on pitkä avautuminen 😬.
Taustaksi: olemme olleet yhdessä 11 vuotta. Asuttiin aikaisemmin pienessä kolmiossa kahden lapsen kanssa, mutta muutettiin alkuvuodesta vihdoin ja viimein isompaan asuntoon.
Viimeiset pari vuotta elämäämme hallitsi hiertävä stressi. Leikki-ikäisten lasten tuottama ainainen sotku ja tavarapaljous tekivät asunnosta vieläkin ahtaamman. Kumpikaan aikuisista ei saanut kämpässä tarpeeksi omaa tilaa, ja riitelimme aika paljon sillä kumpikin koki kodin ahdistavaksi. Kuvittelimme että ongelman perisyy on asunnon koko ja sen johdosta aiheutunut jatkuva siivoaminen, sillä ennen lapsia meillä oli ihan siistiä.
Nyt kun olemme asettuneet uuteen kotiin, olen tajunnut että ongelma ei ollutkaan asunto. Vaan mieheni, joka ei osaa ylläpitää siisteyttä. Olen kesäloman alusta asti pitänyt kirjaa miehen toiminnasta. Esimerkkipäivä näyttää tältä:
Mies herää aamulla eikä pue makkarin tuolille/lattialle illalla jättämiään vaatteita, vaan ottaa uudet kaapista. Ei myöskään kerää vaatteita pyykkikoriin tai kaappiin. Ei petaa sänkyä. Jättää sekä omat että lasten aamiaisastiat tiskipöydälle, puuronjämät kattilaan liedelle. Trimmaa parran, huuhtelee karvat huolimattomasti lavuaarin reunoille. Ei heitä tyhjää hammaslankapakettia roskiin vaan tunkee takaisin kaappiin ja jättää vessapaperinhylsyn wc-pöntön päälle otettuaan uuden pakkauksesta. Ei nosta lasten pukiessa eteisen lattialle tiputtamia takkeja, eikä vie kompostia mikä on täynnä.
Töiden jälkeen ei myöskään vie kompostia, vaan survoo kannen alle puoliksi ulkona roikkuvan banaaninkuoren. Leikkii olohuoneessa lasten kanssa tyynysotaa joka huipentuu painimatsiin, ei ohjeista lapsia laittamaan leikin päätteeksi tyynyjä paikoilleen, jättää siirtämänsä nojatuolin keskelle kulkuväylää ja maton ryttyyn. Ruoan jälkeen ei korjaa pöytää, ja vie kompostin mennessään fiksaamaan lapsen pyörää. Ei kuitenkaan palattuaan pese biojäteastiaa, vaan jättää sen seisomaan tiskipöydälle likaisena. Pyörän pumppu ja pari työkalua myöskin jäävät eteisen lipaston päälle, työkalulaatikko avonaisena eteisen lattialle ja käsisaippuapullo ketjurasvaan. Päivän vaatteet laskeutuvat suihkuun mennessä edellisen päivän vaatteiden päälle kasvavaan läjään. Suihkun jälkeen laittaa pyykit pyörimään, mutta unohtaa koneen vesihanan auki, sähköt päälle ja märät pyykit koneeseen yön yli.
Fiilis on kuin joutuisin vastentahtoisesti vetämään kertausharjoitukset räntäsateessa. En tajua miten olen ollut niin sokea miehen sottapyttyilylle viime vuodet ja mennyt tosiaan siihen lankaan, että ongelma on pienessä kämpässä...
Kommentit (27)
Jos haluan, että meillä on aina siistiä, niin sitten siivoan. Minulle elämä on muutakin kuin mopin kanssa kulkemista, joten jos miehen vaatteet ovat kasassa keittiön tuolilla, niin sittenpä ovat, en niihin koske. Minulta on turha puhtaita vaatteita kysellä. Astioitakin on rajallinen määrä eli jos ne eivät tiskikoneeseen päädy, niin lihakeittonsa joutuu syömään jälkiruokakulhosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi, meillä sama ongelma, asiat jää siihen ja mun pitäisi kävellä perässä korjaamassa.
Olen ratkaissut asian niin että en mäkätä, käyn vain sanomassa että pyykit jäi eilen koneeseen, hoidatko asian. Nyt olen kaksi päivää katsellut tyhjää mehupurkkia jääkaapin vieressä. Tämä on vain pieni esimerkki, joskus sieppaa ihan huolella. Kysy miten hän haluaa asiasta sanottavan ja tee sitten niin. Älä alennus riitelemään. Joskus jos olen oikein vihainen annan miehelle lapun johon olen listannut tekemiset. Älä siivoa hänen jälkiään vaan laita hänet hommiin. Muuten olet aina vihainen.
Meillä ilmenikin, että mies ei pidä asiaa vakavana jos sitä ei huuda.
Taas uusi marttyyri heittäytyy siivouksen alttarille.
Kuulostat todella rasittavalle puolisolle, kun vihkoinesi kyttäät miestäsi, sillä välin kun hän elää tätä elämää.
Uskon, että tässä ollaan sellaisessa kierteessä, että olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten siihen, että mies laittaisi tavarat paikalleen. Nyt sitten kun monta vuotta on eletty niin, että puoliso kulkee perässä siivoamassa ja rasittuu itse siitä, on hankalaa muuttaa asioita. Mies on tottunut täyden palvelun kotiin eli siihen, että mystisesti on siistiä, vaikka hän itse ei laita tavaroita paikalleen tai siivoa jälkiään.
Todennäköisesti hänen mielestään puolisosta tulee "yhtäkkiä nalkuttava akka", jos tämä alkaa huomautella, mitä voisi tehdä toisin.
Toisaalta mielestäni jossain kohdissa voisi aloittaja höllätä, onko haitallista, jos tavarat eivät ole heti paikoillaan tai heti ei ole siistiä.
Ihan niin kuin meillä. Mieheni on melko hemmoteltu ja jättää kaikki sotkunsa siivoamatta jopa eläkeikäisten vanhempiensa luona. Mun mielestä jokaisen aikuisen tulisi siivota omat sotkunsa loppuun asti, muuten sotkija vain kuvittelee sotkun katoavan itsestään. Nalkutus ei ole tehonnut, aiheutti vain sen että hän alkoi itsekin keksiä valittamisen aihetta. Se, mikä ON toiminut, on viattomalta kuulostava, ystävälliseen sävyyn sanottu tokaisu, tyyliin Huomasitko että sulta unohtui puuronjämät kattilaan? tai Mä löysin tämän sun ruuvimeisselin täältä lattialta! (enkä tee elettäkään viedäkseni sitä paikalleen, seison vain typerän ja iloisen näköisenä). Käyttäydyn siis niin kuin miehellä olisi alunperinkin ollut tarkoitus tehdä homma loppuun. Ei tule riitaa, eikä valtataistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta, eri siisteystasot voivat nousta lopulta isoksi ongelmaksi.
Meillä minä olin se siistimpi ja ex-mies sotkuisempi.
Vaikka miten yritin siivota, niin sain olla siivoamassa aivan jatkuvasti. Kun lopulta siivoaa yksin kaikkien jälkiä, niin olo alkaa olla todella turhautunut.
Ja pahinta turhautumista tuli, kun edellisenä iltana siivonnut keittiön, pyyhkinyt tiskipöydät kiiltäviksi jne. Ja töistä tullessa saatu jo kaaos aikaiseksi.Kun lopulta turhautuneena aloin hellittää siivoamisessa, niin sitten oltiinkin pian melkoisen sotkun keskellä. Itseäni stressasi ja ärsytti sekä se sotku, että sekin kun yritin yksinäni saada pidettyä edes jonkinlaista siisteyttä yllä.
Ex ei nähnyt asiassa ongelmaa, tai ainoa ongelma hänestä oli se, kun olin aina ärsyyntynyt. Omasta mielestään hän teki puolet kotitöistä.Nyt eron jälkeen olen ollut niin iloinen omasta kodistani. Laitoin kodin kauniiksi ja viihtyisäksi, kotitöiden vähäinen määrä on yllättänyt, kun ennen sai olla koko ajan siivoamassa ja silti oli sotkuista.
Aivan kuin itse olisin tämän kirjoittanut. Eron jälkeen kokoaikainen pöytien pyyhkiminen, roskien roskikseen laitto jne on loppunut oikeastaan kokonaan. Nyt vasta tajuan miten stressaantunut olin kun sai kokoajan yrittää pitää perussiisteyttä yllä mutta esim keittiö oli jokapäivä kuin kaatopaikka. Joka päivä monta kertaa pöydät muruissa jne. Rätti ei pysynyt ollenkaan mihen kädessä. Kuvitelkaa vaan se turhautumisen määrä. Ei ole enää näitä tunteita, aivan mahtavan stressitöntä elämää. Enää ei tule miestä nurkkiin sotkemaan. Vuosikaudet kun sanoo samoista asioista kauniisti tai rumasti, (ihan sama lopputulos) ja joutuu toimimaan kodin yleiskoneena, niin mitta tulee jossain vaiheessa täyteen.
Olen aina ollut erittäin siisti ja järjestelmällinen ihminen. Ahdistus kasvaa sotkuisuuden myötä. Edellinen naisystäväni oli juuri tuollainen, joka ikinen asia johon koski jäi levälleen, ei siivonnut ei laittanut ruokaa ei käynyt töissä, eikä jaksanut mitään kanssakäymistä. Lopulta annoin periksi ja asunto muuttui vuodessa aivan järjettömäksi sikolätiksi. Nainen alkoi marista kuinka paska asunto ja haluaa uuden isomman, kaikki oli hänestä päin helvettiä. Reuhasi kun en tehnyt ruokaa työpäiväni päätteeksi ym ym. Eikä ole edes lapsia.
Lopulta tuli ero kun en enää vain kestänyt. Otti kaksi vuotta kerätä voimat takaisin ja palautua omaan normaalitilaani. Nyt sama asunto mutta kuin täysin eri. On siistiä, tavarat paikoillaan, pöydät ja tasot vapaana krääsästä, lavuaarit kiiltää meikkivoidekerroksen sijasta. Joka ikinen kaappi ja laatikko on tiptop, ihana seesteisyys mielentilana.
Seuraavan naisen jos joskus huolin, pidän omassa asunnossaan vähintään vuoden ja jos on kertaakaan sotkuista ja likaista kun vierailen niin yhteen on turha kuvitella muuttavansa.