Sain opiskelupaikan, nyt pelottaa ja haluan perua. Onnistuuko ilman karenssia
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkälainen esimerkki oikein aiot olla lapsillesi? Jännittää, niin saa lopettaa? Jos tavalliset, arkipäiväiset asiat pelottaa, niin ei tarvitse hakea hoitoa ja ratkaisua, vaan on oikein ryömiä piiloon?
Nyt nainen jumankauta, itseä niskasta kiinni ja sinne kouluun. Toivottavasti edes ymmärrät, että nuo pelot on aivan turhia ja vaan sun pään sisällä. Vain sinä voit ne ratkaista ja nopeimmin niin, että lähdet aktiivisesti osoittamaan itsellesi pelkojen olevan vääriä.
Tunnet kai sanonnan "misery loves company" eli lapset saavat omaksua äidin kielteiset asenteet, jotta hänellä on samanhenkistä seuraa vanhemmilla päivillään. Ne muksut ovat vain osa tätä aloittajan pikku projektia, jonka tarkoituksena on pitää hänet "piilossa ja turvassa maailmalta". Sääli lasten kannalta, elleivät he jossain vaiheessa osaa ja uskalla irrottautua tästä kudelmasta ja heille kaavailluista rooleista.
Perut sen paikan ja otat karenssin, koska onhan sinulla tuloja niistä siivoustöistä. Karenssi ei kestä ikuisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, harmi. Kai saa tt tukea karenssilla?
ApMiksi saisit? Toivottavasti et saa. Jos valitsee tietoisesti kotona makoilun niin kustantaa sitten sen itse.
Kyllä toimeentulotukea saa, jos ei ole mitään tuloja, vaikka olisi karenssi. Hyvinvointivaltiossa ihmisiä ei kato voi jättää vain kuolemaan.
jokuvain kirjoitti:
Pelkojensa kohtaaminen on ainut tapa kasvaa, menestyä ja ylipäätänsä pärjätä elämässä.
En koe tarvetta kasvaa ja menestyä. Pärjään näin. Ap
Ap on trollaaja. Yleensä se väittää olleensa 9 vuotta työttömänä kotona Netflixiä katsomassa ja nyt se mukamas on koko ajan tehnyt siivouskeikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten uskalsit hankkia lapsia mutta kouluun meno on noin pelottavaa? En ymmärrä.
No kun kännissä uskaltaa mitä vain. Jopa olla oma itsensä. Eläköön vanhemmuus!
Voiko muka koulutspaikkaa perua, jos mieli muuttuu? Karenssihan siitä napsahtaa.
Sun kannattaa ottaa huomioon, että miehesi saattaa sairastua tai lähteä jonkun toisen matkaan. Ei voi perustaa omaa elämäänsä toisen armoilla, kun on lapsiakin vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään.
No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap
Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.
Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap
Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään.
Olen saavuttanut, mulla on terveet lapset ja kaunis koti, mitä muuta muka pitäisi saavuttaa?
Kokemusta seksistä yli 50 miehen kanssa, siinä on kiikkustuoliin muisteltavaa! :D
ApJännä juttu että baareissa ja kuppiloissa ravaaminen ja miesten vokottelu ei ahdista yhtään. Tai samaan petiin hyppääminen. Kouluun ei kuitenkaan voi mennä, koska pelottaa. Sekö siinä ahdistaa, kun suurin osa kurssikavereistasi on naisia? Ei ole miehiä joille flirttailla ja joita pokailla.
Kai siellä miehiäkin on lähihoitajaksi opiskelemassa.
Kyllä minäkin miesten seurassa viihdyn paremmin, en kyllä osaa flirttailla enkä pokailla, enkä käytä alkoholia...
Vierailija kirjoitti:
Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.
Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila
Ap
Sulla on selvästi joku ahdistuneisuushäiriö, hae ihmeessä siihen apua. Terveyskeskuksesta lähete mielenterveyskeskukseen. Saat lääkärinlausunnon niin ei tule karenssiakaan. Tiedän kokemuksesta kuinka pahasti ahdistuneisuushäiriö ja siihen liittyvät pelot voivat rajoittaa ja haitata elämää. Mitkään "pelkoja päin" kehotukset ei todellakaan auta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua sellaisesta ajatuksesta, että on minä ja "muut ihmiset", joille asiat ovat ihan erilaisia ja helppoja.
Suurimmalle osalle uuden aloittaminen on ainakin jollain tasolla vaikeaa. Iso osa ihmisistä kokee vaikeaksi tutustua uusiin ihmisiin. Lähes kaikki jännittävät julkista esiintymistä. Joillekin on helpompaa käsitellä hankalia tunteita ja tilanteita. Jotkut joutuvat näkemään enemmän vaivaa keinojen löytämiseen.
Miksi sinä saisit luovuttaa? Mikä tekee sinusta niin erityisen?
Koska pelkään enemmän kuin muut. Ap
Ja tiedät sen koska?
Entä jos muita pelottaa yhtä paljon, mutta he ovat nähneet vaivan ja opetelleet keinot hallita pelkoja? Tämä on taito, joka sinun tulisi opettaa lapsillesi. Miten opetat, jos et itsekään osaa?
Tämä on sellainen pelko, jota ei voi voittaa. 20 vuotta yrittänyt, mutta en uskalla opiskella.
ApOlet 100% luuseri. Ihme että ukkosi viitsii katsella sinua, taitaa olla yhtä typerys kuin eukkonsa.
Mene terapiaan käsittelemään tuo tarpeesi halveksia heikkoutta niin et kulje ympäriinsä kiusaamassa ihmisiä. Ja opettele häpeämään - sinun käytöksesi on todellista luuseriutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis koulumaisessa ympäristössä saa olla koko ajan varpaillaan. Pakene tai kuole-olo koko ajan. Ei sitä kestä.
Saati esitelmiä, niissä vielä pahempaa tuo pakenen tai kuole olotila
Ap
Sulla on selvästi joku ahdistuneisuushäiriö, hae ihmeessä siihen apua. Terveyskeskuksesta lähete mielenterveyskeskukseen. Saat lääkärinlausunnon niin ei tule karenssiakaan. Tiedän kokemuksesta kuinka pahasti ahdistuneisuushäiriö ja siihen liittyvät pelot voivat rajoittaa ja haitata elämää. Mitkään "pelkoja päin" kehotukset ei todellakaan auta. Tsemppiä!
Lisään vielä että voisit saada opintojen ajaksi kelan tukemaa terapiaa tai säännölliset käynnit mielenterveyskeskuksessa. Se tukisi sinua opinnoista selviämisessä. Voit myös siirtää opintojen aloitusta vuodella jos hommaat lääkärintodistuksen, niin et menetä opiskelupaikkaa. Tukeahan sinä tarvitset etkä palstahyeenoiden halveksuntaa. Älä välitä heistä - käytöksellään he kertovat vain itsestään eivät sinusta!
Vierailija kirjoitti:
jokuvain kirjoitti:
Pelkojensa kohtaaminen on ainut tapa kasvaa, menestyä ja ylipäätänsä pärjätä elämässä.
En koe tarvetta kasvaa ja menestyä. Pärjään näin. Ap
Ymmärrän että koet elämäsi olevan hyvää ja hyvä niin. Tiedän mitä on taistella pelkojen ja ahdistuksen kanssa. Jos kuitenkin haluaisit jossain vaiheessa opiskella niin tulisivatko etäopinnot kyseeseen? Ja niiden jälkeen jokin etätyö. Ensimmäisenä tulee mieleen esim. kirjanpitäjän työ.
Toisaalta mikä sinua estää olemasta kotirouvana vaikka loppuikäsi. Jos vain tulette taloudellisesti toimeen. Toisaalta voisit saada pelkojesi takia sairaseläkkeen mutta se vaatii hoitokontaktia ja tilanteesi perusteellista kartoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, harmi. Kai saa tt tukea karenssilla?
ApMiksi saisit? Toivottavasti et saa. Jos valitsee tietoisesti kotona makoilun niin kustantaa sitten sen itse.
Kyllä toimeentulotukea saa, jos ei ole mitään tuloja, vaikka olisi karenssi. Hyvinvointivaltiossa ihmisiä ei kato voi jättää vain kuolemaan.
Toimeentulotukea voidaan leikata 20-40% jos kieltäytyy töistä tai opinnoista. Ap:n kannattaisi kyllä kertoa peloistaan avoimesti työkkärissä. Ja hakeutua hoidon piiriin niin ei tule karensseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään.
No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap
Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.
Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap
Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään.
Olen saavuttanut, mulla on terveet lapset ja kaunis koti, mitä muuta muka pitäisi saavuttaa?
Kokemusta seksistä yli 50 miehen kanssa, siinä on kiikkustuoliin muisteltavaa! :D
ApJännä juttu että baareissa ja kuppiloissa ravaaminen ja miesten vokottelu ei ahdista yhtään. Tai samaan petiin hyppääminen. Kouluun ei kuitenkaan voi mennä, koska pelottaa. Sekö siinä ahdistaa, kun suurin osa kurssikavereistasi on naisia? Ei ole miehiä joille flirttailla ja joita pokailla.
Kai siellä miehiäkin on lähihoitajaksi opiskelemassa.
Kyllä minäkin miesten seurassa viihdyn paremmin, en kyllä osaa flirttailla enkä pokailla, enkä käytä alkoholia...
Kuinka selvisit pääsykokeisiin liittyvistä sosiaalisista tilanteista ap? Lähihoitajan työkin tulee olemaan kyllä tosi sosiaalista.
Joko teit päätöksiä ap? Melkoiseen ryöpytykseen jouduit, luulen, että sinut ymmärrettiin väärin. On hyvä, että olet vähään tyytyväinen, ei kaikkien tarvitse tavoitella menestystä ja aina enemmän. Mutta omillaan pitäisi kyllä tulla toimeen, se lie tapauksessasi kuitenkin sivuseikka. Hyvinvointisi on nyt tärkeämpää. Sinun pitäisi saada apua pelkosi ja ahdistuksesi hallintaan, ne eivät saa hallita sinua.
Parempi se on vaan ap:n luovuttaa opiskelupaikka jollekkin, joka kykenee sen koulun oikeasti käymään. Ettei mene yhteiskunnan resurssit hukkaan ap:n sekoiluissa.
Ryömit vielä pariksi vuodeksi äidin jalkojen väliin kasvamaan, niin eiköhän se siitä. Vanhalla kansalla oli sanonta: "Pitäisi laittaa turkin hiaan ja nussia uusiksi", ja se kyllä mielestäni täsmää tähänkin tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet ap nyt sellaisen elämänsuunnan muutoksen, että et menekään vanhaa uraa, vaan menet reippaasti sinne kouluun. Ei siihen kuole. Lisäksi elämässään ei koskaan saa mitään, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään.
No olen saanut miehen ja lapset. Se riittää. Haluan olla vaan turvassa. Ap
Turvassa miltä? Kaikki ihmiset käy kouluja 11-12 vuotta heti lapsena ja nuorena, ja ovat kyllä ihan turvassa. Aikuisten kouluissa on aikuisia, eikä siellä ole mitään pelättävää.
Kiusaamiselta ja naureskelulta. Sitä ei kotona ole, töissä ja opiskelupaikoissa ollut aina. Ap
Hyvä, loisi vaan koko ikäsi. Mummona sitten kiva muistella elämää, jossa ei saavuttanut yhtään mitään.
Olen saavuttanut, mulla on terveet lapset ja kaunis koti, mitä muuta muka pitäisi saavuttaa?
Kokemusta seksistä yli 50 miehen kanssa, siinä on kiikkustuoliin muisteltavaa! :D
ApJännä juttu että baareissa ja kuppiloissa ravaaminen ja miesten vokottelu ei ahdista yhtään. Tai samaan petiin hyppääminen. Kouluun ei kuitenkaan voi mennä, koska pelottaa. Sekö siinä ahdistaa, kun suurin osa kurssikavereistasi on naisia? Ei ole miehiä joille flirttailla ja joita pokailla.
Kai siellä miehiäkin on lähihoitajaksi opiskelemassa.
Kyllä minäkin miesten seurassa viihdyn paremmin, en kyllä osaa flirttailla enkä pokailla, enkä käytä alkoholia...Kuinka selvisit pääsykokeisiin liittyvistä sosiaalisista tilanteista ap? Lähihoitajan työkin tulee olemaan kyllä tosi sosiaalista.
Ei ole hoitoala, eikä mikään muukaan super sosiaalinen ala. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joko teit päätöksiä ap? Melkoiseen ryöpytykseen jouduit, luulen, että sinut ymmärrettiin väärin. On hyvä, että olet vähään tyytyväinen, ei kaikkien tarvitse tavoitella menestystä ja aina enemmän. Mutta omillaan pitäisi kyllä tulla toimeen, se lie tapauksessasi kuitenkin sivuseikka. Hyvinvointisi on nyt tärkeämpää. Sinun pitäisi saada apua pelkosi ja ahdistuksesi hallintaan, ne eivät saa hallita sinua.
Koulun alkuun vielä 4 viikkoa. Aion kokeilla ensimmäisen viikon. Jos onnistuu, niin onnistuu. Jos aivan mahdotonta, niin ensimmäisen viikon jälkeen menen lääkäriin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luopua sellaisesta ajatuksesta, että on minä ja "muut ihmiset", joille asiat ovat ihan erilaisia ja helppoja.
Suurimmalle osalle uuden aloittaminen on ainakin jollain tasolla vaikeaa. Iso osa ihmisistä kokee vaikeaksi tutustua uusiin ihmisiin. Lähes kaikki jännittävät julkista esiintymistä. Joillekin on helpompaa käsitellä hankalia tunteita ja tilanteita. Jotkut joutuvat näkemään enemmän vaivaa keinojen löytämiseen.
Miksi sinä saisit luovuttaa? Mikä tekee sinusta niin erityisen?
Koska pelkään enemmän kuin muut. Ap
Ja tiedät sen koska?
Entä jos muita pelottaa yhtä paljon, mutta he ovat nähneet vaivan ja opetelleet keinot hallita pelkoja? Tämä on taito, joka sinun tulisi opettaa lapsillesi. Miten opetat, jos et itsekään osaa?
Tämä on sellainen pelko, jota ei voi voittaa. 20 vuotta yrittänyt, mutta en uskalla opiskella.
ApOlet 100% luuseri. Ihme että ukkosi viitsii katsella sinua, taitaa olla yhtä typerys kuin eukkonsa.
Joo olen arka ja pelokas luuseri, entä sitten? Kaikki ei ole super sosiaalisia ja rohkeita.
ApItseasiassa tosi harva supersosiaalinen ja rohkea. Silti suurin osa ihmisistä kouluttautuu ja elättää itsensä. Monille se on tosi vaikeaa. Silti he nousevat aamulla ja kohtaavat haastavat tilanteet.
Itse en pystyisi elämään pelossa joka ikinen päivä.
ApMitä muuta tämän hetkinen tunteesi on kuin pelkoa? Koska et ole valmis kohtaamaan pelkoasi, korjaamaan tilannetta ja muuttamaan toimintatapojasi, tulet jatkossakin kohtaamaan pelottavia tilanteita.
Eikö nyt olisi aika tehdä muutos?
Öö, mitä pelottavia tilanteita? Käyn välillä tekemässä siivoustyö pätkiä, ei ole pelottavaa, en näe ketään.
Vapaa-aikana käyn kaupassa ja vien lapsia harrastuksiin. Siinä mun elämä, ei mitään pelottavaa.
Oli virhe hakea kouluun.
ApMiltä tuntuu mennä vahempainiltoihin? Lasten kanssa lääkäriin?
Kutsua kylään lapsen uusi kumppani ja tämän vanhemmat?
Järjestää oman vanhemman hautajaiset? Muuttaa vanhainkotiin?
Tulevaisuus on meille kaikille tuntematon. Edessä saattaa olla vielä tilanteita, joita emme osaa edes kuvitella. Ne ihmiset, jotka ajattelivat, että eivät viitsi opetella käyttämään tietokonetta, ovat nyt ihan pulassa ja monella tapaa yhteiskunnan ulkopuolisia.
Olet vielä nuori ap, ehdit oppia pois vääristä toimintatavoista. Ihan ensimmäiseksi sinun pitää ymmärtää, että nykyinen toimintatapasi ei ole se, joka pitää sinut turvassa ja kunnossa, vaan se, joka vähitellen vie toimintakykyäsi entistä heikommaksi.
Uskallan lapsen kanssa lääkäriin, en ole siellä esiintymässä. Samoin vanhempainiltaan, ope puhuu, Vanhemmat on hiljaa ja kuuntelee.
Kyllä minulle normaalit tilanteet onnistuu.
Juhlat pelottaa, mutta niihin onneksi voi ottaa pohjat jotta tulee rohkeaksi, näin tein viime kesänä.
ApEihän siellä koulussa heti ensimmäisenä päivänä mitään esitelmää pidetä. Jos voit olla normaalisti muiden ihmisten seurassa, ei ole mitään syytä jäädä pois. Pikkuhiljaa etsit uusia, toimivampia tapoja ja tarvittaessa haet ammattilaisten apua.
Ymmärrätkö itse, miten järjettömältä kuulostaa, että jonkun ehkä joskus eteentulevan tilanteen vuoksi aikuinen ihminen ei elätä itseään? Keskity nyt vain ensimmäiseen koulupäivään, sen jälkeen keskityt seuraavaan.
Jos pystyy normaalisti ja ilman paniikkia hoitamaan esim. lapsiin ja perhearjen pyörittämiseen liittyvät asiat niin pystyy myös hoitamaan opinnot. Ap pystyy käymään kaupassa ja siivoustöissä kuin vettä vaan ja tuskin kaipaa niihin rauhoittavaa lääkitystä apupojaksi. Hän on suggeroinut itsensä uskomaan tiettyihin ajatusmalleihin ja melko kapea-alaiseen minäkuvaan, joka ei salli muutoksia suuntaan tai toiseen.
Tämä.
Ja oikeastaan se että "mä olen tällainen kotiäiti täällä ja pyörittelen meidän leppoisaa arkea tt-tuella" on itse asiassa aika houkuttelevaa.
Miksi ihmeessä tekisin "enemmän" - aina voi "ahdistua" .
Ap, kerro yksikin syy, miksi jättäisit kokonaan menemättä? Edes yrittämättä?
Aina on lupa myös epäonnistua, mutta on ihan mahdollista, että suurin osa tuostakin koulutuksesta käydäänkin jopa etänä. On todellista LUUSERIUTTA olla edes yrittämättä selviytyä.
Karenssin saat ja sun kuuluukin saada, mutta sama tilanne on edessä jos sitten jostain perustellusta syystä joutuisit jättämään opiskelun kesken.Nyt tiukka ote omasta niskasta ja leuka pystyyn ja kohti uusia koitoksia. Sä et voi tietää miten hyvin siellä opiskeluissa viihdyt ja pärjäät jos et edes yritä!
Kerroin monta sivua sitten, että olen arka luuseri :)
Kaikki ei vaan pysty normaaliin elämään. Ap
Sä olet katkera alle kolmekymppinen mies, joka ei ole saanut haluamaansa opiskelupaikkaa. Nyt kehität hahmoksesi tällaisen saamattoman naisen. Näkyy kuin huomioliivi metrin päästä keskellä päivää.
Minusta tuntuu, että olet joutunut kestämään asioita liikaa elämässäsi. Sinun täytyy ensiksi alkaa hoitamaan itsesi kuntoon. Olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin täällä. Yritä arvostaa itseäsi. Älä välitä noista ilkeitä viesteistä. Olet todennäköisesti hyvin herkkä, ja joutunut nuorempana tekemisiin väärien ihmisten ja hyväksikäyttäjien kanssa. Olet hyvä äiti, viet lapsiasi esim uimaan halliin, mitä moni ei pysty tekemään. Tämä palsta on huono juttu, älä kerro elämästäsi enempää täällä, vaan ota yhteys ammattiauttajiin. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.