Miksi pikkulapsiperheissä erotaan?

Repesin pahasti imukupin vuoksi neljättä lastamme synnytäessä. Ei ollut seksi mielessä 3 kuukauteen. Mies hankki tuona aikana itselleen 19v pikkipillun jota auliisti höyläsi kun en itse aiihen kyennyt. Asia selvisi minulle heti kun olin itse valmis kokeilemaan yhdyntää koska mies halusi käyttää kumia...sai mennä siis hakemaan jatkossakin tarpeiöleen tyydytystä sieltä mistäs oli jp saanutkin!

Ollaan hypätty liian nopeasti kohti tuntematonta romattiset kuvat silmissä parisuhteesta ja perheestä. Koulut kesken jne...taloudellisesti tiukkaa.

Lapsettomat parit ovat tyytyväisempiä avioliittoonsa kuin lapselliset. Keskimäärin parisuhdetyytyväisyys romahtaa ensimmäisen lapsen syntyessä, eikä se todennäköisesti palaa enää entiselleen. Mitä parempi sosioekonominen asema ja mitä enemmän lapsia pariskunnalla on, sitä todennäköisemmin he ovat tyytymättömiä lapsiperhe-elämään. Pienten lasten äidit saavat parisuhdetyyyväisyyttä takaisin lasten kasvaessa mutta miehet eivät. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että tämä tyytymättömyys on myös lisääntymässä. Tänä vuonna esikoisensa saavat vanhemmat ovat tyytymättömämpiä parisuhteeseensa kuin uudet vanhemmat olivat 20 vuotta sitten.

Pikkulapsiperheissä erotaan varmaan samoista lukemattoman monista syistä kuin muutenkin erotaan.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:39"]Repesin pahasti imukupin vuoksi neljättä lastamme synnytäessä. Ei ollut seksi mielessä 3 kuukauteen. Mies hankki tuona aikana itselleen 19v pikkipillun jota auliisti höyläsi kun en itse aiihen kyennyt. Asia selvisi minulle heti kun olin itse valmis kokeilemaan yhdyntää koska mies halusi käyttää kumia...sai mennä siis hakemaan jatkossakin tarpeiöleen tyydytystä sieltä mistäs oli jp saanutkin!
[/quote]
Meillä ei ollut 6kk mitään seksiin viittaavaa lapsen odotus aikana (3kk raskaana, 3kk synnytyksen jälkeen). Syynä yhtäkkiä ilmenneet yhdyntäkivut (vulvodynia) jotka eivät laantuneetkaan. Sitten synnytyksen jälkeinen masennus/mummon kuolema samaan syssyyn. Oli kyllä aivan kamala odotus ja vauva-aika. Odottelin mummon kuolemaa ja parisuhde oli ajautunut kämppissuhteeksi. Sitten alettiin pikku hiljaa toipumaan ja nyt yli 3v päästä menee paremmin kuin ikinä. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:51"]

Pikkulapsiperheissä erotaan varmaan samoista lukemattoman monista syistä kuin muutenkin erotaan.

[/quote]

Vai olisiko sillä lasten hankkimisella kuitenkin jotakin tekemistä asian kanssa? Tuskinpa se nyt sattumaakaan on, että erot ovat yleisiä nimenomaan tuossa elämäntilanteessa.

No, pikkulapsiperheen arki on monelle todella raskasta, siihen lisänä nykyajan minä-keskeisyys ja kaikki mulla heti.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:34"]

Olen ihmetellyt asiaa. Johtuuko erot väärästä puolisovalinnasta (haluttu lapsia, otettu joku) vai onko se arki oikeasti niin kuluttavaa että hyväkin suhde kaatuu? Monesta blogista on saanut lukea erosta pian toisen lapsen syntymän jälkeen. Eikö enää ole näköaloja suhteessa jos toinen vauva tulee ennen kuin ekankaan kanssa on palauduttu suht normaaliin eloon? Miksi te erositte?

[/quote]

En ole eronnut, ollaan siis ydinperhe mutta ei ole ollut helppoa. Ennen esikoista mietittiin lapsen hankintaa useampi vuosi. Me ollaan molemmat melko jalat maassa olevia ja pohdittiin ennen lapsia omaa lapsuutta ja kasvatusmetodeja.

Nuorempana olin vähän jyrkempi tässä että "miksi hommata lapsi ja sitten erotaan kun lapsi on taapero" mutta olen vähän löystänyt pipoa vanhemmiten. Minusta ei ole väärin erota vaikka on lapsi hommattu, lähinnä pitäisi pohtia tarkemmin kenen kanssa lapsen tekee ja kestääkö elämä siinä vaiheessa lapsen.

Ero on aina kurja asia mutta kurjempaa on jos lapsista ei välitetä ja niillä kiristetään. Jos ero tulee vuodessa niin oliko se lapsen hommaaminen oikeassa kohdassa? Lapsi sinänsä ei ole syy eroon vaan kaksi aikuista ei osaa toimia keskenään.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:39"]Repesin pahasti imukupin vuoksi neljättä lastamme synnytäessä. Ei ollut seksi mielessä 3 kuukauteen. Mies hankki tuona aikana itselleen 19v pikkipillun jota auliisti höyläsi kun en itse aiihen kyennyt. Asia selvisi minulle heti kun olin itse valmis kokeilemaan yhdyntää koska mies halusi käyttää kumia...sai mennä siis hakemaan jatkossakin tarpeiöleen tyydytystä sieltä mistäs oli jp saanutkin!
[/quote]
Meillä ei ollut 6kk mitään seksiin viittaavaa lapsen odotus aikana (3kk raskaana, 3kk synnytyksen jälkeen). Syynä yhtäkkiä ilmenneet yhdyntäkivut (vulvodynia) jotka eivät laantuneetkaan. Sitten synnytyksen jälkeinen masennus/mummon kuolema samaan syssyyn. Oli kyllä aivan kamala odotus ja vauva-aika. Odottelin mummon kuolemaa ja parisuhde oli ajautunut kämppissuhteeksi. Sitten alettiin pikku hiljaa toipumaan ja nyt yli 3v päästä menee paremmin kuin ikinä. Ap
[/quote]
Ja meillä kyllä parisuhdeonnellisuus palautui samalle tasolle kuin ennen lasta, seksielämäkin parempaa. Jos vaan mahdollista niin kyllä me nyt onnellisempia ja paljon viisaampia ollaan kuin ennen lasta. MUTTA en tiedä mitä olisi käynyt jos toinen olisi perään tehty. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 14:49"]

Lapsettomat parit ovat tyytyväisempiä avioliittoonsa kuin lapselliset. Keskimäärin parisuhdetyytyväisyys romahtaa ensimmäisen lapsen syntyessä, eikä se todennäköisesti palaa enää entiselleen. Mitä parempi sosioekonominen asema ja mitä enemmän lapsia pariskunnalla on, sitä todennäköisemmin he ovat tyytymättömiä lapsiperhe-elämään. Pienten lasten äidit saavat parisuhdetyyyväisyyttä takaisin lasten kasvaessa mutta miehet eivät. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että tämä tyytymättömyys on myös lisääntymässä. Tänä vuonna esikoisensa saavat vanhemmat ovat tyytymättömämpiä parisuhteeseensa kuin uudet vanhemmat olivat 20 vuotta sitten.

[/quote]

Höpöhöpö! Ei varmasti 90-luvun lamassa vanhemmat ollut tyytyväisempiä! 20 vuotta sitten elettiin vielä aikaa kun lapsen puhevikakin oli mielettömän noloa. Nykyään miltei joka jannulla on jonkunlainen diagnoosi, parhaimmilla useampi. Asioista puhutaan nykyään enempi ja itsemurhatilastossa tämän vaikka näkee. :)

Kun on tottunut elämään, jossa keskiössä ovat omat ja puolison tarpeet, voi lapsen syntyminen olla kriisi. Tähän lisäksi väsymys ja hormonit. Helpottaa kyllä ajan myötä, jos molemmat antavat panoksensa, pitää vain jaksaa uskoa.

Ovatko lapsia hankkivat ihmiset jotenkin poikkeuksellisen hölmöjä tai ainakin vauvakuumeen sokaisemia ihmetellessään, miksi ero tuli? Näin sivustaseuraajana on todella helppo nähdä, minkä vuoksi lapsiperhearki johtaa eroihin. Valtavasti vastuuta, uusia puuduttavia rutiineja, vähemmän seksiä, vähemmän kahdenkeskistä aikaa, vähemmän omaa aikaa, vähemmän harrastuksia, enemmän rahanmenoa, enemmän stressiä, enemmän liikkuvia osia perheessä, uusiksi meneviä rooleja... Ihmehän se olisi, jos ei suhde tuosta huononisi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:02"]

Ovatko lapsia hankkivat ihmiset jotenkin poikkeuksellisen hölmöjä tai ainakin vauvakuumeen sokaisemia ihmetellessään, miksi ero tuli? Näin sivustaseuraajana on todella helppo nähdä, minkä vuoksi lapsiperhearki johtaa eroihin. Valtavasti vastuuta, uusia puuduttavia rutiineja, vähemmän seksiä, vähemmän kahdenkeskistä aikaa, vähemmän omaa aikaa, vähemmän harrastuksia, enemmän rahanmenoa, enemmän stressiä, enemmän liikkuvia osia perheessä, uusiksi meneviä rooleja... Ihmehän se olisi, jos ei suhde tuosta huononisi.

[/quote]

Oletko sitä mieltä, että tuollainen ylenkatse ja besserwisseröinti herättää halun keskustella, vai onko viestisi tarkoitus vain lietsoa ihmisiä ikävään mielialaan?

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:02"]Ovatko lapsia hankkivat ihmiset jotenkin poikkeuksellisen hölmöjä tai ainakin vauvakuumeen sokaisemia ihmetellessään, miksi ero tuli? Näin sivustaseuraajana on todella helppo nähdä, minkä vuoksi lapsiperhearki johtaa eroihin. Valtavasti vastuuta, uusia puuduttavia rutiineja, vähemmän seksiä, vähemmän kahdenkeskistä aikaa, vähemmän omaa aikaa, vähemmän harrastuksia, enemmän rahanmenoa, enemmän stressiä, enemmän liikkuvia osia perheessä, uusiksi meneviä rooleja... Ihmehän se olisi, jos ei suhde tuosta huononisi.
[/quote]
Ei se minusta ihan noinkaan ole että suhde menee huonommin vaikka on vähemmän luettelemiasi asioita. Meillä ehkä auttanut se että aina olemme tähdänneet siihen perheeseen ja se on molemmilla ollut ykkösprioriteetti elämässä (eikä esim ura, vapaa-aika tms). Saimme ekan lapsen 4.5v yhdessäolon jälkeen ja oli hiton vaikeaa, mutta koska koemme vahvasti kuuluvamme yhteen niin ikinä ei ongelmien edessä harkittu eroa. Eihän sillä voi kaiheasti mitään korjata. Tietty itse olin vasta 21v joten enpä ole kauheasti vapaudesta edes nautiskellut, ei tehnyt tiukkaa luopua. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:05"]

Oletko sitä mieltä, että tuollainen ylenkatse ja besserwisseröinti herättää halun keskustella, vai onko viestisi tarkoitus vain lietsoa ihmisiä ikävään mielialaan?

[/quote]

Ei, vaan minä ihan oikeasti ihmettelen tätä asiaa. Onko halu perustaa perhe niin voimakas, että sellaisen kouriin joutunut ihminen ei pysty näkemään ulkopuolisen silmiin aivan ilmeisiä riskejä ja ongelmia?  Jos sadalle satunnaiselle aikuiselle listattaisiin näitä vaikutuksia mainitsematta, että kyse on lapsen saamisesta, varmasti reilu enemmistö heistä uskoisi niiden laittavan parisuhteen koville. Kuitenkin kun kyse on lapsen saamisesta, ihmiset valtaa kummallinen, perusteeton optimismi. -13

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:07"]

Ei se minusta ihan noinkaan ole että suhde menee huonommin vaikka on vähemmän luettelemiasi asioita. 

[/quote]

Vaan kun se menee, ja tästä on ihan tutkimusnäyttöä olemassa. -13

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:05"]

Oletko sitä mieltä, että tuollainen ylenkatse ja besserwisseröinti herättää halun keskustella, vai onko viestisi tarkoitus vain lietsoa ihmisiä ikävään mielialaan?

[/quote]

Ei, vaan minä ihan oikeasti ihmettelen tätä asiaa. Onko halu perustaa perhe niin voimakas, että sellaisen kouriin joutunut ihminen ei pysty näkemään ulkopuolisen silmiin aivan ilmeisiä riskejä ja ongelmia?  Jos sadalle satunnaiselle aikuiselle listattaisiin näitä vaikutuksia mainitsematta, että kyse on lapsen saamisesta, varmasti reilu enemmistö heistä uskoisi niiden laittavan parisuhteen koville. Kuitenkin kun kyse on lapsen saamisesta, ihmiset valtaa kummallinen, perusteeton optimismi. -13

[/quote]

Anteeksi, mä en vain saa kiinni tuosta sun ajatuksesta, että normaali elämä olisi siirimmalle osalle ihmisistä niin suunnattoman vaikeaa, että jo etukäteen päättäisi jättää elämättä, ettei vain mitään sattuoisi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:13"]

Anteeksi, mä en vain saa kiinni tuosta sun ajatuksesta, että normaali elämä olisi siirimmalle osalle ihmisistä niin suunnattoman vaikeaa, että jo etukäteen päättäisi jättää elämättä, ettei vain mitään sattuoisi.

[/quote]

Ei minulla ole tuollaista ajatusta. Ajatukseni on juuri tuo, jonka kirjoitin: ulkopuolisen silmin on ilmeistä, miksi tyytymättömyys parisuhteissa lisääntyy, mutta jostakin syystä osalle vanhemmista kyseessä on melkein maailman suurin mysteeri. -13

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:07"]

Ei se minusta ihan noinkaan ole että suhde menee huonommin vaikka on vähemmän luettelemiasi asioita. 

[/quote]

Vaan kun se menee, ja tästä on ihan tutkimusnäyttöä olemassa. -13

[/quote]

Muista myös siitä tutkimusnäytöstä se, että lapsiperheelliset ovat onnettomampia alle 30-vuotiaina, mutta yli 30-vuotiaina he ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat ja 40-50-vuotiaina heitä onnellisempia.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 15:13"]

Anteeksi, mä en vain saa kiinni tuosta sun ajatuksesta, että normaali elämä olisi siirimmalle osalle ihmisistä niin suunnattoman vaikeaa, että jo etukäteen päättäisi jättää elämättä, ettei vain mitään sattuoisi.

[/quote]

Ei minulla ole tuollaista ajatusta. Ajatukseni on juuri tuo, jonka kirjoitin: ulkopuolisen silmin on ilmeistä, miksi tyytymättömyys parisuhteissa lisääntyy, mutta jostakin syystä osalle vanhemmista kyseessä on melkein maailman suurin mysteeri. -13

[/quote]

Ulkopuolisin silmin voi nähdä vain sen, mitä ulkopuolisen silmin näkee. Ei sitä, mitä ne tarkasteltavat ihmiset kokevat. Sinä et halua lapsia, fine, yritä kuitenkin hyväksyä muiden ihmisten valinnat.