kriisin jälkeen
Milloin tunteet palaa? Milloin pystyn itkemään? Nyt kulunut 4 päivää ja tuntuu et oon automaattiohjauksella. Turta. Pelottaa, mitä sitten kun tunteet palas, romahdanko täysin?
Kommentit (8)
Veikkaan että romahdat täysin sitten kun tunteet palaavat, hyökyaallon lailla.
kriisin vaiheet:
Sopeutumisprosessin vaiheet ovat
•Sokkivaihe
•Reaktiovaihe
•Työstämis- ja käsittelyvaihe
•Uudelleen suuntautumisen vaihe
Shokkivaiheeseen saattaa liittyä
•tapahtuman kieltäminen,
•tunteiden pois sulkeminen,
•epätodellinen ja ulkopuolinen olo,
•huutaminen, itku ja paniikki
Shokkivaiheen reaktiot voivat tuntua pelottavilta ja omituisilta. Niillä on kuitenkin tärkeä psyykettä ja elämää suojaava merkitys: liian suurta järkytystä ei voi hahmottaa lyhyessä ajassa ja shokkivaihe antaa aikaa kohdata tapahtunut.
Jne, kts. lisää esim. täältä:
http://www.e-mielenterveys.fi/kriisit/traumaattiset-kriisit/traumaattisen-kriisin-vaiheet/
tässä vielä toiselta sivulta kuvaus (jos et vaikka helposti saa linkkejä auki, esim. kännykällä voi olla hankalaa):
http://www.hyvinvointipolku.fi/web/polku/elaman-kriisit
1.SHOKKIVAIHE ◦alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua
◦voi kestää lyhyestä hetkestä muutamiin vuorokausiin
◦ihminen ei kykene vielä käsittämään tapahtunutta tai jopa kieltää sen
◦tällöin mahdollisesti esiintyy silloin ajattelun ja toimintakyvyn heikentymistä
◦ihminen saattaa olla sisäisessä kaaoksessa tai hän lamaantuu tai joutuu lyhytaikaiseen kaoottiseen kiihtymystilaan (huutaminen, raivo, itku tai levottomuus).
◦osa ihmisistä voi käyttäytyä ”robottimaisen normaalisti” - haluaisi vain ”sulkea silmänsä” koko tapahtumalta
◦shokkivaiheessa olevan keskeisin tarve on saada konkreettista turvallisuutta ja kokea, että auttajat hallitsevat tilanteen
2.REAKTIOVAIHE ◦tiedostetaan, mitä on tapahtumassa tai on tapahtunut
◦voi kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen
◦tapahtunut toistuu muistikuvina, unissa tai painajaisunissa ja keskusteluissa
◦erilaiset kysymykset ovat pinnalla: ■miksi minulla tapahtui näin?
■olenko tulossa hulluksi?
◦syyllisyyden, surun ja epätoivon tunteiden sekä erilaisten fyysisten oireiden kokeminen on hyvin tavallista
◦reaktiovaiheessa ihminen tarvitsee toistuvaa kuunnelluksi ja välitetyksi tulemisen kokemista sekä selkeää, käytännönläheistä ja toistettua tietoa tilanteesta
3.KRIISIN KÄSITTELY- ELI LÄPITYÖSKENTELYVAIHEESSA◦tapahtunut hyväksytään vähitellen osaksi elämää
◦kestää muutamista kuukausista noin vuoteen
4. UUDELLEENSUUNTAUTUMISVAIHEESSA ◦ihminen on kyennyt selvittämään kriisin aiheuttamat tunteet
◦aikaa tähän kuluu tapahtumasta riippuen noin 1-2 vuotta
◦elämään alkaa vähitellen tulla uusia kiinnostuksen kohteita ja itsetuntokin palautuu hiljalleen
Tunteet ovat olleet aviokriisin jälkimainingeissa täysin turtia nyt neljä päivää. Onko tämä normaalia? Kuinka teillä muilla sen kokeneilla on prosessi edennyt?
Aviokriisi itselläkin menossa. Pettäminen tuli itselleni täytenä yllätyksenä.
Ensimmäiset pari tuntia olin aivan rauhallinen ja olin keskustellut miehen kanssa kylmän rauhallisesti. Tästä keskustelusta en muista mitään.
Tämän jälkeen ns. heräsin ja aloin itkeä hysteerisesti. Yön oksensin ja itkin. Siitä on sitten vähitellen lähdetty etenemään.
Nyt on kulunut reilu kuukausi ja pystyn käymään töissä ja pyörittämään arkea lähes normaalisti. Edelleen itken kyllä illat, kun olen saanut lapset nukkumaan.
Paljon voimia Ap. Koita puhua ja puhua, se auttaa. Jos yhtään koet tarpeelliseksi niin hakeudu ammattiavun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Aviokriisi itselläkin menossa. Pettäminen tuli itselleni täytenä yllätyksenä.
Ensimmäiset pari tuntia olin aivan rauhallinen ja olin keskustellut miehen kanssa kylmän rauhallisesti. Tästä keskustelusta en muista mitään.
Tämän jälkeen ns. heräsin ja aloin itkeä hysteerisesti. Yön oksensin ja itkin. Siitä on sitten vähitellen lähdetty etenemään.
Nyt on kulunut reilu kuukausi ja pystyn käymään töissä ja pyörittämään arkea lähes normaalisti. Edelleen itken kyllä illat, kun olen saanut lapset nukkumaan.
Paljon voimia Ap. Koita puhua ja puhua, se auttaa. Jos yhtään koet tarpeelliseksi niin hakeudu ammattiavun piiriin.
Tuohon auttaa se, että pistää ukon mäelle.
Anna asian mennä omalla painollaan. Jokainen käy kriisin tietyt vaiheet läpi, jotkut itkevät ja huutavat kun taas toiset on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuuntele omia tunteita, anna itkun tulla kun se tulee ja murene rauhassa muistaen että pohjalta on vain tie ylöspäin. <3 Kriisin vaiheissa voi jokin vaihe jäädä kokonaan pois, tai tulla eri järjestyksessä. Ammattiauttajan kanssa keskustelua suosittelen, varsinkin jos ajatukset muuttuu kovin synkiksi. Itse läheisen kuolemasta sekä avopuolison pettämisestä ja yhdessäjatkamisesta selvinneenä voin kertoa ettei ne kaksi kriisiä paljoa eronnut toisistaan.. Kuoleman tapauksessa menetin konkreettisesti ihmiseb ja suru oli musertavaa ja kliseeltä kuulostaa, mutta aika paransi haavat vaikka kaipuu on vielä vuosienkin jälkeen kova. Pettämistapauksessakin tunsin että menetin mieheni ja parisuhteemme. Tuntui, että minun piti haudata ne ja hyvästellä, jonka jälkeen oli tehtävä surutyötä. Surutyön jälkeen alkoi uudelleenrakennusvaihe ja ajan kanssa helpottuu, vaikkei koskaan unohdu. Suru muuttaa muotoaan.