Minun ja mieheni perheet eivät tule toimeen

Romeolla ja Julialla oli.

Miksi pitäisi ystävystyä? Meille on aina riittänyt, että ovat asiallisesti juhlissa enkä ole ikinä odottanutkaan, että muuten olisivat missään tekemisissä. En minä ole tekemisissä itsekään puolison sukulaisten kanssa ilman puolisoa tai ystävytynyt yhdenkään kanssa. Anopin kanssa tulen tosi hyvin toimeen, mutta käyn vain miehen kanssa. Toki välimatkaakin on paljon. 

Komppaan kolmosta.
Sano äidille, että voi voi. Tilanne on nyt tämä ja piste.

Siis vanhempanne tapasivat ensimmäisen kerran lapsenne ristiäisissä?? No eipä ole ihme, et oli jäykkä tunnelma.

Oma äitini on samanlainen marttyyri, huono itsetunto ja anoppi miehineen on "hienompia" hänen mielestään. En yhtään jaksa välittää, koska en ole koskaan ajatellutkaan, että heistä pitäisi ystäviä tulla. Tapaavat sukujuhlissa ja mielestäni tulevat ihan hyvin toimeen, kaikki osaavat käyttäytyä. Jos joku tuntee olevansa alemp, niin se on voi voi.

Ensi kerralla pyydät ainakin isovanhemmat samaan pöytään. Ja kun omat vanhempasi vierailevat teillä, kutsutte myös miehen vanhemmat kylään. Minusta on mukavaa, että lasten isovanhemmat myös tuntevat toisensa ja suvut edes jollakin asteella yhdistyvät. Kyllä se siitä!

Minunkaan mielestä ei tarvitse ystäviä olla, mutta äitini kai oletti jotain sosiaalisempaa. Ja syyttää nyt minua siitä koko ajan, itse en tosiaan ehtinyt muutakuin juhlia järjestää ja vahtia että kahvia riittää. Ristiäisissä kaikki olivat omissa porukoissa, mutta tilaa meillä ei ole paljon ja vieraita oli yli 20 joista 7 lapsia, eli hälinää oli. Mielestäni jokainen on vastuussa omasta roolistaan jos kokee ettei tilanne miellytä, voi itsekkin mennä juttusille. Miten tuohon nyt suhtautua, en jaksa jatkuvaa syyttelyä äidiltäni, itse kuitenkin käyttäydyin aivan normaalisti kaikkia kohtaan. Hän oksentaa aina pahan olonsa ja huonon itsetuntonsa minun niskaani, todella raskasta.

ap.