Olen turtunut yksinäisyyteen, kohtalotovereita?
Aina yksin aina sydän syrjällään.. Kuvaa niin mun elämää.
olen eronnut 2-5vuotiaan lapsen äiti ja yksin. Ei oikeastaan ketään ihmistä kenen kanssa mennä ulos tai kenen kanssa tehdä jotain, ketä kutsua kotiini jne. Olen niin turtunut tähän etten edes jaksa enää solmia ihmissuhteita tai keskustella muiden kanssa.
pakolla käyn puistossa tai avoimissa lapseni takia mutten itse tunne oloani kotoisaksi siellä, ahdistaa liikaa, ahdistaa kun en osaa olla enää ihmisten kanssa. Ja muutenkin tuntuu et vaikea näin vanhana(26v) enää löytää ystäviä kun kaikilla on jo omat porukkansa.
-outolintu
Kommentit (6)
Sama. Kaipa tähän toivottavasti tottuu, vaikkakin alkaa tuntua vuosi vuodelta vaikeammalta.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 13:35"]
Kotiäitinä ei välttämättä ole helppo löytää ainakaan pysyviä ystäviä. Onko opiskelua/töitä näköpiirissä?
[/quote]
on vakituinen työpaikka, mutta suorastaan pelottaa palata sinne tammikuussa miten selviän siitä, kun ollut 3-vuotta poissa kuvioista ja monet vanhat työkaverit lähtenyt pois.
Yks yksinäinen täälläkin. Parisuhteesta en enää edes unelmoi. Muutama tosi hankala suhde takana.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 13:41"]
Yks yksinäinen täälläkin. Parisuhteesta en enää edes unelmoi. Muutama tosi hankala suhde takana.
[/quote]
itsellä myös lapseni isä murskasi itsetuntoni täysin, heikko itsetunto vaikeuttaa entisestään uusiin ihmisiin tutustumista.
-ap
Missä päin asut, ap ?
Voisin tarjoutua kaveriksi :)
Kotiäitinä ei välttämättä ole helppo löytää ainakaan pysyviä ystäviä. Onko opiskelua/töitä näköpiirissä?