Vieläkö koulujen liikuntatunneilla on se systeemi, että pari oppilasta valitsee joukkueet?
Siis se, että liikunnallisesti lahjakkaimmat saavat valita porukkaa joukkueisiin vuorotellen ja huonoimmat jäävät viimeisiksi?
Kommentit (38)
Pääsin peruskoulusta vuonna 2008, eikä minun kouluaikanani tuota tehty kertaakaan. Vaihdoin myös koulua muutamaan otteeseen, eikä missään tuo ollut tapana.
Tuolla tavalla saatiin tasaväkiset joukkueet. Ne jakojäännökset istuivat yleensä vaihdossa, tai lähtivät röökille, ketään ei kiinnostanut
Vierailija kirjoitti:
On, jos opena on joku vanha kääkkä, jonka opit muinaishistorissta ilman jatkokoulutusta. Meille nykyään opetetaan, että joukkuevalinnat voi tehdä muutenkin ja olen siis vakaopeksi valmistunut.
Miten teet joukkuevalinnat?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla saatiin tasaväkiset joukkueet. Ne jakojäännökset istuivat yleensä vaihdossa, tai lähtivät röökille, ketään ei kiinnostanut
Miksei joukkueita voi valita ne yleensä viimeiseksi jäävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla saatiin tasaväkiset joukkueet. Ne jakojäännökset istuivat yleensä vaihdossa, tai lähtivät röökille, ketään ei kiinnostanut
Miksei joukkueita voi valita ne yleensä viimeiseksi jäävät?
Saattoi tulla välitunnilla "kovuutta", jos tekivät vääriä valintoja. Joskus tuota maikka yritti, mut nekkuun sattui jälkeenpäin. Näillä mentiin 70-80- luvun vaihteessa
Ihan toimiva systeemi. Saa suht tasaväkiset jengit ja kyllä ne viimeiseksi valitut tietää itsekin, että ovat huonoja liikunnassa. Tai jos ei tiedä niin tuo sitten viimeistään kertoo, ja voivat alkaa suunnitella muita urapolkuja kuin NHL-kiekkoilija. Koko elämä tulee olemaan tietyissä asioissa sitä, että muut arvioivat sinua suhteessa muihin, ja monesti valitsevat toisen. Työpaikkaan, parisuhteeseen...
Vierailija kirjoitti:
Ihan toimiva systeemi. Saa suht tasaväkiset jengit ja kyllä ne viimeiseksi valitut tietää itsekin, että ovat huonoja liikunnassa. Tai jos ei tiedä niin tuo sitten viimeistään kertoo, ja voivat alkaa suunnitella muita urapolkuja kuin NHL-kiekkoilija. Koko elämä tulee olemaan tietyissä asioissa sitä, että muut arvioivat sinua suhteessa muihin, ja monesti valitsevat toisen. Työpaikkaan, parisuhteeseen...
Erittäin hyvin sanottu
Tuon jakojäännökseksi joutumisenkin saattoi kokea niin eri tavoilla. Osa varmaan masentuu ja ahdistuu, mutta esimerkiksi yksi punkkari ei välittänyt paskaakaan ja tavallaan kaikki kunnioittivat sitä sen hulluutta. Farkut jalassa ja paskaisessa t-paidassa potki palloa miten sattuu ja opettajan kielloista huolimatta kävi tupakalla vaihtojen aikana. Tätä ei kyllä kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan toimiva systeemi. Saa suht tasaväkiset jengit ja kyllä ne viimeiseksi valitut tietää itsekin, että ovat huonoja liikunnassa. Tai jos ei tiedä niin tuo sitten viimeistään kertoo, ja voivat alkaa suunnitella muita urapolkuja kuin NHL-kiekkoilija. Koko elämä tulee olemaan tietyissä asioissa sitä, että muut arvioivat sinua suhteessa muihin, ja monesti valitsevat toisen. Työpaikkaan, parisuhteeseen...
Ei ollut kyse siitä, että viimeiseksi jääneet olisivat välttämättä olleet huonoja liikunnassa. Esim. mulla oli liikuntanumero aina 8, ei siis mikään erityisen huono. Luokkakaverit tuskin kovin hyvin osasivat arvioida kunkin liikunnallisia lahjoja, vaan valitsivat henkilöt joukkueeseensa lähinnä suosituimmuuden perusteella. Eli ihan hyödytön systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan toimiva systeemi. Saa suht tasaväkiset jengit ja kyllä ne viimeiseksi valitut tietää itsekin, että ovat huonoja liikunnassa. Tai jos ei tiedä niin tuo sitten viimeistään kertoo, ja voivat alkaa suunnitella muita urapolkuja kuin NHL-kiekkoilija. Koko elämä tulee olemaan tietyissä asioissa sitä, että muut arvioivat sinua suhteessa muihin, ja monesti valitsevat toisen. Työpaikkaan, parisuhteeseen...
Ei ollut kyse siitä, että viimeiseksi jääneet olisivat välttämättä olleet huonoja liikunnassa. Esim. mulla oli liikuntanumero aina 8, ei siis mikään erityisen huono. Luokkakaverit tuskin kovin hyvin osasivat arvioida kunkin liikunnallisia lahjoja, vaan valitsivat henkilöt joukkueeseensa lähinnä suosituimmuuden perusteella. Eli ihan hyödytön systeemi.
Jep, ei kukaan halunnut valita sitä epäsuosittua, mutta liikunnallisesti lahjakasta oppilasta. Sittenhän olisi itsekin joutunut mahdollisesti epäsuosioon.
Kävin peruskoulua vuodet 2007-2016 ja ikinä ei käytetty tuollaista valitsemistapaa, vaikka opettajia ja sijaisia oli useita. Opettajat kuitenkin mainitsivat usein, että silloin kun he olivat koululaisia, niin käytettiin tuota ap:n mainitsevat heidänkin mielestä hirveää tapaa. Meillä yleensä opettaja valitsi satunnaisesti kaksi oppilasta, jotka laitettiin seisomaan vierekkäin selkä muihin oppilaisiin päin. Nämä muut oppilaat menivät sekalaisessa järjestyksessä riviin hiljaa ja sitten nämä kaksi oppilasta valitsivat vuoron perään henkilön omaan joukkueeseensa. Valinta tapahtui sanomalla, esim. "kolmas vasemmalta" tai "toinen oikealta", eivätkä nämä valitsevat oppilaat nähneet joukkuettaan ennen kuin viimeinenkin oppilasta oli valittu.
Omana kouluaikanani 70-80-luvuilla oli vielä yleisesti käytössä tuo joukkueiden valitseminen, ainakin ala-asteella, ja todella nöyryyttäväähän se oli jäädä aina viimeiseksi. Yläasteella ja lukiossa oli jo "nuoremman polven" liikunnanopettaja, joka käytti enimmäkseen muita menetelmiä joukkueiden muodostamiseksi. Usein oli jako kahteen, mutta siinä meilläkin hyvät pelaajat taktikoivat itsensä samaan joukkueeseen muiden hyvien kanssa. Joskus käytettiin jako neljään -periaatetta, joka teki taktikoinnin vaikeammaksi, kun ei etukäteen tiennyt, miten joukkueet sillä kertaa muodostetaan. Sen jälkeen kun jako neljään oli tehty, opettaja ilmoitti, ketkä sillä kertaa menevät samaan joukkueeseen - esim. ykköset ja kolmoset sekä kakkoset ja neloset samaan. Seuraavalla kerralla saattoikin olla vaikka ykköset + neloset ja kakkoset + kolmoset.
Vierailija kirjoitti:
Omana kouluaikanani 70-80-luvuilla oli vielä yleisesti käytössä tuo joukkueiden valitseminen, ainakin ala-asteella, ja todella nöyryyttäväähän se oli jäädä aina viimeiseksi. Yläasteella ja lukiossa oli jo "nuoremman polven" liikunnanopettaja, joka käytti enimmäkseen muita menetelmiä joukkueiden muodostamiseksi. Usein oli jako kahteen, mutta siinä meilläkin hyvät pelaajat taktikoivat itsensä samaan joukkueeseen muiden hyvien kanssa. Joskus käytettiin jako neljään -periaatetta, joka teki taktikoinnin vaikeammaksi, kun ei etukäteen tiennyt, miten joukkueet sillä kertaa muodostetaan. Sen jälkeen kun jako neljään oli tehty, opettaja ilmoitti, ketkä sillä kertaa menevät samaan joukkueeseen - esim. ykköset ja kolmoset sekä kakkoset ja neloset samaan. Seuraavalla kerralla saattoikin olla vaikka ykköset + neloset ja kakkoset + kolmoset.
Jatkokehitysidea: joskus vaikka jako kuuteen ja opettaja sanoo, että vaikka ykköset, kakkoset ja viitoset yhteen ja muut toiseen. Ja joskus jako neljään ja joskus kahteen. Ikinä ei voi oppilaat tietää, miten jako tehdään tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan toimiva systeemi. Saa suht tasaväkiset jengit ja kyllä ne viimeiseksi valitut tietää itsekin, että ovat huonoja liikunnassa. Tai jos ei tiedä niin tuo sitten viimeistään kertoo, ja voivat alkaa suunnitella muita urapolkuja kuin NHL-kiekkoilija. Koko elämä tulee olemaan tietyissä asioissa sitä, että muut arvioivat sinua suhteessa muihin, ja monesti valitsevat toisen. Työpaikkaan, parisuhteeseen...
Ei ollut kyse siitä, että viimeiseksi jääneet olisivat välttämättä olleet huonoja liikunnassa. Esim. mulla oli liikuntanumero aina 8, ei siis mikään erityisen huono. Luokkakaverit tuskin kovin hyvin osasivat arvioida kunkin liikunnallisia lahjoja, vaan valitsivat henkilöt joukkueeseensa lähinnä suosituimmuuden perusteella. Eli ihan hyödytön systeemi.
No voi kauhea. Välitunnit pitäisi varmaan myös kieltää, koska suositut tyypit hengaa keskenään ja jättää ei-suositut tyypit vähemmälle huomiolle ja ne traumatisoituu.
Minut valittiin aina viimeisenä. Koululiikunta sai inhoamaan liikkumista. Nykyään olen opettaja ja inhomuistoista on hyötyä, koska ne auttavat ymmärtämään vähän liikkuvia oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Minut valittiin aina viimeisenä. Koululiikunta sai inhoamaan liikkumista. Nykyään olen opettaja ja inhomuistoista on hyötyä, koska ne auttavat ymmärtämään vähän liikkuvia oppilaita.
Eli siitä oli hyötyä. Kaikki voitti: sinä, ja tulevaisuuden isänmaan toivot.
Juuei :-)
Itse olen niitä viimeisten joukossa valittuja. Liikunnan numero on aina ollut 9 (silloin oli todella harvinaista saada liikunnasta 10), harrastin joukkuelajeja mutta satuin olemaan auttamattoman syrjitty. Paljon ennen minua tuli valituksi moni suosittu, mutta liikuntatunteja inhoava tyttö.