Onks mun mies ihan normaali?
Meillä lapset 3 ja 5, että arkea tullut harjoiteltua jo aika hyvä aika mutta mies on hidas, jähmeä ja unohtelee etenkin lapsiin liittyvien alituiseen etten oikein osaa luottaa hänen tekemisiin. Minä aina heräilyitä lasten kanssa, mies kuorsannut ja äreä jos olen käskenyt yöllä,osallistumaan, ettei unenpuutteestakaan pitäisi johtua jähmeys. Mutta kuvaus vaikka aamupuuroon teos: lapset sanovat että on nälkä, mies laittaa levyn pienelle, odottelee että voiköntsä sulaa kattilassa ja sitten kun se karisee kaataa maidon. Levy pienellä hämmentelee keskittyneesti ja menee 15min että maito alkaa kiehua, sitten laittaa hiutaleita, taas hämmentelee hitaasti, lopulta jossain vaiheessa levy pois päältä ja puuro hautumaan. Yhteensä hiutalepuuron teossa menee 40mij eikä voi tietenkään tehdä samalla mitään muuta keittiössä eikä edes jutella lapsille. Lapset sanoo että nälkä, mies tokaisee oooodottakaa, ei saa olla malttamattomia, puuronkeitossa menee aikansa. Lopulta lapset saavat lautaset eteen, mies ei tietenkään anna juomista vasta kun lapset itse muistavat pyytää ja mankua useaan kertaan, mies usein kuulee pyynnön vasta kolmannella pyytämällä. Jos eivät pyydä niin ilman juomista jäävät. Vitamiineja ja maitohappoja ei usein muista antaa, vaikka ne jo5v annettu aina aamuisin ja mies hyvin tietää ja antanut vaikka kuinka usein (muistutettuna usein..). Kun lapset oli taaperoita, olin sydän syrjällään kun keikkuivat ja kiukkusivat aamu - tai iltapalaa ja miehellä kesti, usein taapero tippui vaikka tuolilta eikä mies tietenkään huomaa tai osaa ennakoida tilanteita. Olen jättänyt lapsia alusta asti isän kontolle, mutta aina epävarman olon kera kun tiedän millainen mies on.
Onko tällainen normaalia? Mulla savu nousee usein päästä miehen takia.. 5v hermostuu usein isiin ja sanoo, että aina sulla isi kestää ja aina sua pitää odottaa! Mies on fyysisesti paljon lasten kanssa, mutta on tuota hidasta ja avutonta, ei näe, ei kuule, kestää...mut pitäisikö mun olla tyytyväinen kun on ja tekee kuitenkin, vaikka unohteleekin..? Miks mua niin ärsyttää ja hermostuttaa se aina... Haluaisin komannen lapsen muuten, mutta tuntuu että miten miehen kanssa taas kestän, kun se niin avuton pikkulasten kanssa.
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:28"]
Mutta kun en näytä jaksavan, olen niin keuhkonsa sen suhteen jatkuvasti! Olen tehokas ja nopea, olen korkeakoulutettu ja analyyttinen..mies on amis, hidas ja jähmeä, ei tajua keskustelujani ja kommentoi epäloogisesti...ggggrr!!!! Miten helvetissä mä aikanaan siihen ihastuin..se oli sen urheilullisuuden syytä. ;) mutta nyt ottaa päähän kun mielestäni heikko esikuva lapsille ja epävarmuus jättää lapsia sen kanssa kun olen vaikka illan työkuvioissa. Toisaalta ihanoikeasti siinä on hyvää, se osaa kädentaitoja mitä minä en, korjata asioita kotona..se siivoaa, vaikka hitaasti tekeekin, se lukee iltasatuja lapsille.. Mutta toisaalta jännitän, saako lapset ajallaan nukahtamaan ja onko hampaat muistettu harjata. Olisipa mulla kuitenkin hieman toisenlainen kumppani..vaan, hän nyt on lasten isä ja sillä pitäisi mennä. Ap
[/quote]
Näin siinä käy, kun nuoret naiset ottaa lihaksikkaita ja komeita mutta urpoja miehiä. Mistä saataisiin nuorille naisille lisää harkintaa?
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:11"]
Olisitteko te raivona että mies ei muista vitamiineja, ei tajua antaa juomista..? Ap
[/quote]
En olisi raivona, soittaisin sitä lääkäriaikaa sinne kilpirauhaskokeeseen. Onko se ollut lapsesta asti hidas? Jos muutos on ollut vähittäistä, lähimmät eivät sitä huomaa. Voisi olla hyvä jutella hiukan etäisempien kanssa, jotka huomaavat eron koska eivät ole nähneet miestä muutamaan vuoteen.
""
Keitä puuro illalla ja lämmittää sen aamulla? Tai sitten syökööt leipää. Rutiinit listataan hellan viereen paperille.
Ei tarvitse olla yksinkertainen, minussa on vähän samaa ja se on masentuneen mutta älykkään ihmisen todellisuuspakoa ja hajamielisyyttä. En kuule mitä minulle puhutaan paitsi jos keskityn kuuntelemaan. Osaan halutessani olla myös täydellisen tehokas keittiössä tai keskustelussa, mutta silloin pitää olla valmiiksi ripeässä tilassa ja suuntautua asiaan.
Sukupuoliero ehkä tuo, että pienen lapsen kanssa on pakko olla skarppina ja se on naisaivoille selvää ja miehelle ehkä sitten ei. Taaperoikä söikin sitten naista niin, että illat olin zombi. Ja jos mies tuli puoli tuntia myöhemmin kuin oli sanonut tulevansa, olo oli kuin neljänsadan metrin juoksijalla, joka hyytyy loppukaarteeseen.""
Hyvää pohdintaa, mutta hyvä, että sanoit myös lopussa "Sukupuoliero ehkä tuo, että pienen lapsen kanssa on pakko olla skarppina ja se on naisaivoille selvää ja miehelle ehkä sitten ei." -lohdutuksena, tai jotain sinne päin voin sanoa, ettei se lasten kanssa skarppina oleminen aina luonnistu kaikilta naisiltakaan. - Toisaalta vuosisatoja vanha kulttuurimme vaikuttanee tässäkin, että eräs hieman ärsyttävä asia on se, että naisen odotetaan alituisesti ja/ tai, jotenkin olevan automaattisesti paremmin perillä siitä, mikä on parasta lapsille ja/ tai kodille. - Toisinaan lapseksi luetaan, ainakin kodin sisällä, myös lasten isä. Ei ole ihme, jos nainen uupuu, jos hän yrittää kantaa kaikesta yksin vastuun, eikä ymmärrä antaa arvoa niille asioille, mitä mies tekee omalla tavallaan. (- Huom.aattehan, että en sanonut, että ap. olisi langennut tällaiseen).
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 21:08"]Joo ja tuntuu ettei mies välitä/tajua aina ettei nyt todella kannata alkaa vääntää sitä hidasta puuroa vaan antaa esim leipää... Mikrossa mies ei tee enää, koska sillä tuli puurot aina yli ja kirosi sitä. Ja siis tuo puuronkeittoon vaan yksi esimerkki, vielä enemmän ärsyttää kun unohtelee lasten jutut noin ja etenkin heidän ollessa pienempiä pelkäsin että jotain sattuu kun mies ei huomaa/älyä vahtia. Paljon siinä hyvääkin kun halailee ja suorastaan lässyttää (arrrgh!) lapsille, mutta jotkin....en tiedä. Ap
[/quote] kuulostaa isältäni aivoinfarktin jälkeen
Puuronkeitto ei ollut asian ydin, mutta osta Pentikiltä Inkivääri-sarjan soppalautanen. Siinä kun keittää mikrossa puuron, niin ei tule yli! 3 vuotta oon noita käyttäny eikä koskaan ole kuohunut yli (ja kupua ei saa laittaa).
Hidas seon ollut aina, hidas ja huolellisesti puuhannut omia juttujaan, vähän yksinkertainen. Jeesus mitä miehestäni puhun... Puhun silti, luojan kiitos täällä voin avautua suoraan.
Luin Parkinsonin taudista enkä muuten yhdistä kuvauksia kummemmin mieheen, mutta se että hän aina nukahtaessaan ja unissa tekee nykäyksiä, sellaisia lihasjäykkyysnykäyksiä ja saattaa vaikka huitaista minua. Hmmm..kuvattiin Parkinsonin ensioireina. Voinko mä soittaa aikaa lääkärille miehen puolesta? Tekis mieli mennä mukaan ja kertoa totuus.. Voisiko mennä ihan terveyskeskuslääkärille?
Se onkin virallisesti pastalautanen: http://www.pentik.com/fi/products/astiasarjat/Sivut/Product.aspx?Catalog=VCNK10&ProductID=12INK140011%28Pentik+Base+Catalog%29
27
Ahdisti mielessä yölläkin tämä keskustelu, tai siis mieheni käytös. Selitti, miksi arki sen kanssa on niin nihkeää ja minä aina hermona. Mies sanoo minulle, että olen pirttihirmu. Mielestäni olen reipas, positiivinen, teen asiat sutjakasti ja sitten on aikaa heittäytyä vaikka sängylle painimaan lasten kanssa. Mies taas huokailee, voivottelee, katselee ulos, keittelee sitä s-tanan puuroa tai hörppii kahviaan näkemättä, kuulematta..jos joku juttu epäonnistuu (kun ei huomaa/tajua) niin kiroilee ja äksyilee, kun kaikki huonosti eikä mikään onnistu. Monesti valitettavasti mietin, että kaikki onnistuisi aivan loistavasti minulla ja lapsilla keskenään.. :( Inhottavinta on, kun mies pitää minua tiukkiksena ja sanoo rumasti minulle, kun olen se vastuunkantaja ja määrätietoinen tekemisissäni. Tahtoisin niin monesti "kaltaisena" puolison jakamaan arjen kanssani.
Kiitos että sain heti aamutuimaan avautua... ap
nuppitohtorille tilaa aika, ja mene miehen kanssa sinne. Masennus oireilee just tollaisena vastuunpakoiluna ja aikaansaamattomuutena. Varsinkin tarinasi kohta, jossa miehesi sinua haukkuu sai pelonväreet liikkeelle - samanlaista käytöstä eksältä, ihan joka vaihe, ja lopuksi kävi kimppuuni ja heitin sen pihalle.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 07:34"]
Ahdisti mielessä yölläkin tämä keskustelu, tai siis mieheni käytös. Selitti, miksi arki sen kanssa on niin nihkeää ja minä aina hermona. Mies sanoo minulle, että olen pirttihirmu. Mielestäni olen reipas, positiivinen, teen asiat sutjakasti ja sitten on aikaa heittäytyä vaikka sängylle painimaan lasten kanssa. Mies taas huokailee, voivottelee, katselee ulos, keittelee sitä s-tanan puuroa tai hörppii kahviaan näkemättä, kuulematta..jos joku juttu epäonnistuu (kun ei huomaa/tajua) niin kiroilee ja äksyilee, kun kaikki huonosti eikä mikään onnistu. Monesti valitettavasti mietin, että kaikki onnistuisi aivan loistavasti minulla ja lapsilla keskenään.. :( Inhottavinta on, kun mies pitää minua tiukkiksena ja sanoo rumasti minulle, kun olen se vastuunkantaja ja määrätietoinen tekemisissäni. Tahtoisin niin monesti "kaltaisena" puolison jakamaan arjen kanssani. Kiitos että sain heti aamutuimaan avautua... ap
[/quote]
Niin, parin viestin ajan on jo tullut esiin, että sinua ärsyttää kun olet parempi, että mies on NIIIN tyhmä kun on amis eikä fiksu.
Kuule, tuollaiset ajatukset mietitään, tai ainakin ne pitäisi miettiä ennen lapsia. Sorry vaan, mut oma moka kun oli kiire niitten rakkauden hedelmien kanssa. Et siis sinäkään mikään järjen jättilainen ole... niin makaa kuin petaa. Ainahan sä voit tietty vaihtaa miestä, jotta saat "oman tasoisen" miehen.
Hyvä ja välittävä isähän miehesi on selvästi muuten lapsille. Auttaisiko, jos laatisitte yhdessä jonkun listan aamurutiineista, josta mies voisi sitten tarkistella onko kaikki hoidettu?
Mun mies on urheilullinen, kätevä käsistään, tekee aamupuurot sun muut alle 5 minuutissa, ja mikä parasta, muistaa lasten vitamiinit mua paremmin. Ja ihan on vaan tekun käynyt. Mulla palais kyllä hihat ap:n ukkelin kanssa.
Eikö tuossa nyt ole selvää, että mies vaan on yksinkertaisesti.. yksinkertainen. Tyhmä. Älynlahjoiltaan vaatimaton. Jos ei resurssit riitä niin ne ei riitä, sama kuin vaatisi vanhaa datsunia kulkemaan kahtasataa.
Tulee mieleen Klikkaa mua -sarjasta se Inarin aviomies. :D Mutta tosiaan, kehottaisin hankkiutumaan joihinkin tutkimuksiin, jos hitautta on alkanut ilmetä vasta myöhemmällä iällä. Ja vaikka olisi aina ollut hidas, voisi myös tarkistaa onko kyseessä jokin lievä autismi tmv.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 08:42"] Mun mies on urheilullinen, kätevä käsistään, tekee aamupuurot sun muut alle 5 minuutissa, ja mikä parasta, muistaa lasten vitamiinit mua paremmin. Ja ihan on vaan tekun käynyt. Mulla palais kyllä hihat ap:n ukkelin kanssa.
[/quote]ja sinun omalla miehelläsi lesoilu auttaa ap:ta koska?
ei ap, vaan masentuneen miehen vaimo: ja ruoanlaitto meni niin että ensin mies teki kastikkeen, ja kun se oli valmista sitten laittoi perunat kiehumaan. ei yhtä eikä kahta kertaa, vaan miltei viikottain. Joskus kun olin edellisenä päivänä tehnyt kattilallisen kastiketta valmiiksi, niin koko porukan piti jäädä sisään koko aamupäiväksi, koska mies keitti perunoita. Ja olisi pitänyt pukea kolme lasta toppavaatteisiin ja ulkoilla niitten kanssa. Ei ollut mahdollista, että mies olisi omien aamukahvinjuontiensa aikana laittanut ne perunat ekaksi kiehumaan ja jättänyt hellalle hautumaan ulkoilun ajaksi - tai jopa antaa niitten kiehua valmiiksi sillä aikaa kun syötti aamiaisen lapsille ja puki lapset. Se se oli pitkällinen operaatio hyvänäkin päivänä. TAI olisi ajatellut keittää makaronit vasta sitten kun tulivat sisään ulkoa. mutta ei, kun ei voi suunnitella, vaan mennäänsiitä mistä aita on matalin. Tulos: lapset kiukuttelee sisällä. Ei sinne ulos voinut mennä iltapäivälläkään, kun miehen piti saada kolme kupillista kahvia 12-15 välisenä aikana. ja pelata tietokonepelejä. Sitä raivoa,kun kysyin, mikseivät olleet ulkona koko päivänä.
Alkava parkinsonin tauti? Tavallinen miehillä