Mikä kälyä vaivaa?
Minä ja miehen sisko saimme esikoistyttäremme peräkkäisinä vuosina. Siitä lähtien hän on kovin sanoin arvostellut ja vertaillut lapsiamme: minun lapsellani on rumat ja liian kalliit vaatteet, ärsyttävä naama, liian laiha jne. Arvostelu liittyy useimmiten ulkonäköön, vaikka hyvin tietää että lapsemme on tavanomaista sievempi ja saa siitä paljon positiivista huomiota. Hänestä jopa se, että sain lapsen (onnistunutta raskautta edeltäneen keskenmenon takia) myöhemmin, on jotenkin meiltä pois. Pelkään että hän tuolla asenteella istuttaa serkusvihan omaan lapseensa. Ehkä jopa minun tyttäreeni.
Kommentit (16)
Onpa ikävää käytöstä! Miten reagoit kälyn juttuihin?
Kateus. Ehkä sitä ärsyttää, että teidän lapsenne myöhemmin syntyneenä on saanut suvun huomion, joka aiemmin annettiin hänen lapselle.
Mitäpä, jos ottaisit asian puheeksi kälysi kanssa? Kertoisit, ettei tunnu kivalta ja että pelkäät serkusvihaa tulevaisuudessa. Jospa hän ei vaikka itse huomaa, mitä suustaan päästää....
Hoikka nätti tyttö, siinä syy kateuteen. Ole häntä kohtaan tavallistakin ystävällisempi. Se harmittaa vielä enemmän kun hän huomaa ettei piikittely pure.
Menen aina ihan sanattomaksi ja yritän vaihtaa aiheen johonkin korrektimpaan. Vaikuttaa että hän yrittää tahallaan provosoida, sanoo asioita toisensa perään ja jää odottamaan vastaustani painostava katse ja ylimielinen hymy kasvoillaan, mutta minä en ole sellaista tyyppiä joka vetää kilarit. Varsinkaan lapsen edessä. ap
Taitaa olla jostain syystä kateellinen. Ehkä kokee jotenkin jääneensä toiseksi, vaikkei mitään kilpailuasetelmaa oikeasti olekaan. Sulla on hyvä asenne, kun et lähde mukaan hänen piikittelyyn. Meillä on vähän samantyyppinen tilanne, mutta miehen vaimo on se, joka käyttäytyy oudosti. En aio alkaa vatvoon mitään sukuriitaa, vaan ollaan ihan suosiolla etäällä ja pidetään kohteliaat ja pinnalliset välit. Serkut tykkää leikkiä keskenään ja se onnistuu hyvin silloin tällöin mummolassa. Ei tarvitse siis edes alkaa miettiin mitään kyläilyjuttuja puolin tai toisin.
Jokin siinä ulkonäössä selvästikin painaa. Kaikki sukulaisia myöten jaksaa ihmetellä lapsemme "eksoottista" ulkonäköä. Tyttäreni on perinyt minulta länsimaalaisiksi miellettäviä piirteitä kuten suuret silmät, pienen nenän, pehmeät hiukset ja pitkät sääret, joita pidetään täällä suuressa arvossa (stereotypioiden mukaan "biracial" = huippumalli). Jos käly sattuu olemaan paikalla niin ilme on kuin olisi syönyt korillisen sitruunoita. Käy vähän sääliksi, mutta minusta ei ole mitään syytä tapella siitä kumpi saa enemmän huomiota, varsinkaan kun me emme voi tavata sukua yhtä usein pitkien matkojen takia. ap
Siis sä et asu Suomessa vai onko miehesi ulkomaalainen, ja käly siis myös ulkomaalainen? ELi on kateellinen lapsesi valkoihoisuudesta tms.?
Eli kyseessä mixed-race-lapsi.
Mitäpä jos sanoisit kälylle suoraan, että "et varmaankaan tarkoita pahaa, mutta kommenttisi tuntuvat todella pahalta". Lapsi tulee todennäköisesti samaan kakkaa niskaan ulkonäöstään elämässään ihan tarpeeksi jos elätte Suomessa. Olisi suotavaa, että oma täti osaisi olla tukemassa lasta.
Muistathan itse sanoa kivoja asioita serkusta? Ja antaa ymmärtää, että hän on ihana juuri sellaisena kuin on.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:29"]
Taitaa olla jostain syystä kateellinen. Ehkä kokee jotenkin jääneensä toiseksi, vaikkei mitään kilpailuasetelmaa oikeasti olekaan. Sulla on hyvä asenne, kun et lähde mukaan hänen piikittelyyn. Meillä on vähän samantyyppinen tilanne, mutta miehen vaimo on se, joka käyttäytyy oudosti. En aio alkaa vatvoon mitään sukuriitaa, vaan ollaan ihan suosiolla etäällä ja pidetään kohteliaat ja pinnalliset välit. Serkut tykkää leikkiä keskenään ja se onnistuu hyvin silloin tällöin mummolassa. Ei tarvitse siis edes alkaa miettiin mitään kyläilyjuttuja puolin tai toisin.
[/quote]
Miehen vaimo?!
Minä olen suomalainen eli ulkomaalaisena toisessa maassa, mies sukuineen kuuluu kantaväestöön. Olen kysynyt mieheltäni onko tässä jokin kulttuuriero jota en ymmärrä, mutta hän tokaisi vain että ei pidä välittää, hänen pikkusiskonsa on lapsesta asti tottunut olemaan perheen "prinsessa"... En tiedä uskallanko sanoa kälylle mitään, sillä hän suuttuu herkästi, mutta ihmettelen suuresti jos hän ei muka ole huomannut ettei minusta ulkonäköjutut ole kauhean hedelmällinen aihe. On myös vaikea kehua hänen tytärtään, koska käly joko suuttuu tai saa senkin käännettyä lastani vastaan (esimerkki: onpa tyttösi etevä! ---> se johtuu siitä että omasi on vaan tyhmä). Minä kuitenkin oikeasti pidän ja välitän heidän lapsestaan, ja tytärkin on innoissaan kun saa leikkiä serkun kanssa. Kumpa edes heidän välinsä pysyisi hyvinä, mutta en tiedä mitä tapahtuu kun tytöt tulevat siihen ikään että alkavat ymmärtää noita ikäviä kommentteja. ap
Minä tekisin niin, että aina kun arvostelu ja typerät kommentit alkavat, ryhtyisin leikkimään kuuromykkää. Kun aihe vaihtuisi, tarttuisin siihen ja jatkaisin keskustelua asiallisesti.
Minulla nimittäin arvostelija on oma isosiskoni. Aina, kun teen jotain hänen mielestään väärin ja saan kuulla siitä, olen kuin en kuulisi häntä ollenkaan. Sen olen nimittäin oppinut, että asiasta sanominen ei auta yhtään mitään, vaan se aiheuttaa sodan. Joskus kokeilin nimittäin tuota, useita kertoja peräkkäin, että joko puolustin itseäni tai sanoin vastaan tai jopa huomautin siskon omasta toiminnasta, niin niistä seurasi huutoa, haukkumista ja kuukausien mökötystä. Ja luonnollisestikin, minä olin ainoa jossa oli vikaa.
Tuollaisissa ihmisissä nyt vain on se, että heitä on joko kestettävä tai sitten heihin on katkaistava välit. Se, mikä tuossa on surullista, on se, että kälysi lapsesta tulee samanlainen kuin kälysi on. Luultavasti vielä pahempikin.
Sitä minäkin olen tuuminut. En halua katkaista välejä, sillä menettäisimme kontaktin kälyn muuten ihanaan perheeseen, tyttäreni serkkuunsa/leikkikaveriinsa ja mieheni siskontyttäreensä. Mutta jos niin käy, niin ei ainakaan minun aloitteestani. ap
Muistathan kertoa lapsellesi että kälyn jutut eivät pidä paikkaansa.
Mutta minusta on myös väärin jos otat kommentit mukisematta vastaan. Kyllä minusta on ihan normaalia nostaa kulmakarvoja ja ihmetellä ääneen jos lasta kommentoidaan rumaksi tai tyhmäksi. On väärin lasta kohtaan että aikuisen annetaan puhua mitä sylki suuhun tuo. Mitään kohtausta asiasta ei tarvitse nostaa, mutta asiallisesti pitää voida sanoa että olipa outo/ikävä/loukkaava kommentti. Voit myös pyytää kälyä lopettaamaan lapsesi kritisoimisen ihan vaan sillä perusteella että sitä on ikävä kuunnella. Lapsen ei tuollaista tarvitse kuulla lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:21"]
Muistathan kertoa lapsellesi että kälyn jutut eivät pidä paikkaansa.
Mutta minusta on myös väärin jos otat kommentit mukisematta vastaan. Kyllä minusta on ihan normaalia nostaa kulmakarvoja ja ihmetellä ääneen jos lasta kommentoidaan rumaksi tai tyhmäksi. On väärin lasta kohtaan että aikuisen annetaan puhua mitä sylki suuhun tuo. Mitään kohtausta asiasta ei tarvitse nostaa, mutta asiallisesti pitää voida sanoa että olipa outo/ikävä/loukkaava kommentti. Voit myös pyytää kälyä lopettaamaan lapsesi kritisoimisen ihan vaan sillä perusteella että sitä on ikävä kuunnella. Lapsen ei tuollaista tarvitse kuulla lainkaan.
[/quote]
Totta kyllä tuokin, että lasta pitää puolustaa tuollaisessa tilanteessa. Itse vien/lähetän lapset pois siitä tilanteesta ja kerron että sanomiset on vääriä jne.
Se vain on tuollaisten ihmisten kanssa, että he hakevat riitaa, he haluavat että heille sanotaan vastaan. Jos siinä tilanteessa sitten sanoo vaikkapa että olipa outo kommentti, niin vastauksena tulee takaisin "no niin on sun lapsikin/niin olet sinäkin outo". Jos sanoo, että olitpa ilkeä, niin kommenttina voi tulla takasin esim. "No ollaanpas sitä herkkänahkaisia. Kyllä sen sun lapsen pitää tietää että se on tyhmä, kun tulee kuulemaan sitä loppuikänsä". Riidan he saavat päälle pienestäkin sanasta, joka sanotaan heitä vastaan.
Parastahan olisi jos homman voisi hoitaa niin, että lapsia ei ole paikalla, että he eivät kuulisi riitaa, joka väistämättä tuollaisen homman selvittämisestä tulee kun on kyse tuollaisesta ihmisestä. Valitettavaa nyt vain on se, että tuollaisten ap:n kälyn tyylisten ihmisten kanssa ei voi selvittää välejä ilman huutoa, haukkumista ja riitaa. Yleensä tuossakin tilanteessa menee välit sitten poikki.
14
Kateus? Eikö juuri nuoremmat lapset saa luonnollisesti enemmän huomiota?