Onko muilla ystävinään tämän kaltaisia vässyköitä, että...

...  ystävänne ei koskaan ole oma-aloitteisesti ehdottanut milloinkaan mihinkään menojamme, minne olemme yhdessä minun ehdotuksieni pohjilta vuosikausien aikana silloin tällöin menneetkin yhdessä viettämään ns. ystävyysaikaamme?? Sitten tämä samainen ystäväni soittelee tai viestittelee itse pitkien taukojen päästä, jos ja kun itse aivan tarkoituksella olen tehnyt testausta, että mitäpä jos en itse olekkaan aina se aktiivisempi osapuoli tässä ystävyyskontaktissa, joka soittaa tai lähettää meiliä hänelle päin ekana viikkojen yhteydettömyyden jälkeen? Sitten hän soittaakin, ja vallan ihmettelee, kun ei ole kuulunut minusta mitään, että mikä on jne. ja jatkaen omien vaivojensa ja ongelmiensa kertoilemista.

Olen jotenkin kyllästynyt kerrotun kaltaiseen ystävääni, koska tuntuu, että vaikka olemme olleet ystäviä jo vuosikymmenet nuoruudestamme lähtien, niin viimeisinä vuosina etenkin on alkanut tökkiä moinen käytös ystäväni taholta. Välillä tulee väkisinkin tunne, että onko ystäväni oikeasti enää edes kiinnostunut, mitä minulle kuuluu, ja miten minulla menee? Olen joskus ottanutkin ko.asian puheeksi, niin aina ystäväni puolustelee vähäistä kontaktin ottoaan väsymyksellään (käyttää kylläkin tiettyjä lääkityksiäkin), no ymmärrän toisaalta, että työssään käynti kyllä väsyttääkin, mutta esimerkkitapauksessa kyseessä on kuitenkin lapseton pariskunta, ja hänellä on joutilas työtön aviomies, joka hoitaa ainakin heidän yhteistä lemmikkiään kokopäivätoimisesti, mutta ilmeisesti kaikki kotitaloushommat näköjään hoidattaakin ystävälläni, joka tietysti ne tekee, kun on niin "lammas", että ei uskalla vaatia miestään tekemään niitäkään.  Mies on vaikuttanut alusta alkaen tietyllä tyylillään alistajatyypiltä (kännissä aikoinaan sekin piirre miehessä tuli esiin) tai sanotaanko määräileväiseltä ystävääni kohtaan.  Myöhemmin vuosien kuluessa ystäväni jutteli minulle pitkän puhelun aikana (3h putkeen) aikovansa jättää nykyisen avomiehensä, mutta ei kuitenkaan sitä ole tähän päiväänkään mennessä vielä toteuttanut, ja mitä minä tunnen ystävääni, ei hänestä siihen olisikaan, on hän sen verran saamaton siinäkin suhteessa.

Toinen ikävä piirre, joka on tullut myös vastaan vuosien varrella on minun elämässäni olevien tiettyjen elämäni osioiden kadehteminenkin, mutta en kyllä ymmärrä, että sen jälkeen kun hänen miehensä jäi pois töistään, en enää ole saanut kutsua kertaakaan ystäväni kotiin kylästämään, vaan tapaamme aina jossakin muualla kahden kesken, koska itselläni ei ole ollut sen jälkeen minkäänlaisia haluja edes tavata hänen miestään, kun ystäväni ja miehensä alkuseurustelun aikoihin mies soitteli kännipäissään minulle eräs viikonloppu ja alkoi rähjäämään ja tivaamaan, että onko ystäväni kenties tullut meille jne.) Näennäistuttavallisesti olen jutellut ystäväni miehen kanssa puhelimitse senkin jälkeen, mutta en vaan jostain syystä halua olla ystäväni miehen kanssa missään kummoisissa tekemisissä, eikä miehenikään, joka on vielä työelämässäkin mukana, ole tämän minun ns. niuhotuksen vuoksi tavanneet enää vuosikausiin.

En ole itse jättämässä ystävääni, mutta on jotenkin surullista, että suhteemme toimivuus on niin kapea-alaista, ja tottakai ymmärrettävääkin, onhan minullakin omat läheiset ihmissuhteeni piireineni, mutta nyt kun itselläni olisi enemmän aikaa ystäväni kanssa nähdä ja mennä jonnekin yhteisille pikkuretkille, vaikkapa teatteriin tai vaikkapa käymään minun aikuisilla lapsillani joskus kylästämässä tai syömässä heidän kanssaan yhdessä, niin ei siitä näytä koskaan tulevan mitään. En sillä valita, ettenkö oman mieheni kanssa pääse käymään, ja käymmekin matkoilla ja sukuloimassa ja muilla ystävillämme tapailemassa, mutta tämä ns. paras naisystäväni ei näytä olevan kiinnostunut muusta kuin itsestään (pitää huolen kunnostaan yliaktiivisesti) ja tapailee omaa pienen pientä lähiomaisten joukkoaan. Miten voikin olla noin passivoitunut ystävä ja aloitekyvytön tapaamisehdotusten suhteen, jos minä en pariin kertaan vuodessa ehdota tapaamista, niin tuskin enää näkisimme lainkaan "face to face". Ennen pariutumisiamme tahoillamme vuosikymmeniä sitten tapailimme usein, ja vielä minun ja mieheni saatuamme lapsemme, olin ystäväni kanssa edes jonkin verran enempi yhteyksissä kuin mitä nyt näinä viimeisinä kuluneina vuosikausina.