Raskaana, riitaisa suhde -> ero?

Miten kävi?? Mitä päätitte?

Mua kans kiinnostaisi miten teille kävi ja miten nyt menee, kuulostaa niin samanlaiselta tilanteelta kuin mulla nyt on, alkuraskaus meneillään ja oon jatkuvasti pettynyt mun miehen käytökseen kun se pettää lupauksensa :(

Tuskinpa riitely vauvan myötä väheneekään. 

Onko teillä halua olla yhdessä? Mitä jos kävisitte jossakin juttelemassa tästä, yhdessä tai erikseen? Esim. seurakunnat ja yhdistykset tarjoavat maksutonta kriisiapua.

Olen itse samassa tilanteessa ja aikeissa mennä puhumaan ajatuksistani jonnekin. Luottamuspula on meilläkin ongelma, plus alkuraskauden hormonimylläkkä tähän vielä lisäksi niin...

Niinhän se kuuluu olevan -vauva ei pelasta suhdetta, usein päinvastoin. Ehkä pitää vaan luovuttaa, koska tässä parisuhteessa pelkään ja inhoan itseäni. Vauvaa sentään rakastamme molemmat.
ap

Hormonihuuruissa olet luultavasti herkillä ja ärsyynnyt. Käykää esim. Terapiassa ja yrittäkää jos rakkautta löytyy!! Tsemppiä ja onnellista odotusta! :)

Kolmoselle: Mieheni on ehdottanut, että menisin terapiaan. Ei se poissuljettua olekaan. Kyllä tälle vihalle jotain pitää tehdä. Koen kuitenkin, että on asioita, joista hänenkin pitäisi kantaa vastuuta. Mies ei kuitenkaan ole toistaiseksi suostunut terapiaan. Toivon sydämestäni, että te saatte asiat kuntoon.

Peukutan erolle.

Jos tuntuu, että olisi parempi erota, niin erotkaa nyt. Se on nyt helpompaa kuin myöhemmin.

Tiedän ap tunteesi, tutulta kuulostaa. Minusta on varsin pätevä syy erota, jos toinen käy hermoille tai tuottaa sellaista pettymystä jatkuvasti, jota ei vain siedä. Ei sellaisessa suhteessa ole hyvä elää.

Olo on niin ristiriitainen. Mieheni on hyväsydäminen, muttei kuitenkaan ota tarpeitani huomioon. Kai meillä on niin erilaiset kiinnostuksenkohteet.

..kun oon ollut raskaana mulla on ollut ainakin vaikeuksia sopeutua siihen että mies voi jatkaa elämäänsä lapsen syntymään asti kutakuinkin normaalisti, itse on hetkestä 1 alkoholittomalla erikoisruokavaliolla, kaverit jotka ei ole lisääntymässä just ei enää pyydä menoihin, on pahoinvointïa ja liitoskipuja ja supistuttaa ja joutuu sihen klassiseen tilaan jossa ei pysty kantamaan sitä nojatuolia jne..no se voi vetää hiukan kitkeräksi, itekin oon nopeatempoinen ja tottunut fyysisesti kykenemään huolehtimaan kaikesta.. no joo, mutta mieti onko joku tällainen kalvamassa taustalla, ja purat sitä mieheen.

Ysille: Hyviä pointteja, muttei taida olla siitä kyse. Olin itse asiassa kiukkuinen jo ennen raskautta, mutta nyt olen jotenkin "voimaantunut" nostamaan omat toiveeni esille. Mies vähättelee toiveitani, ja väittää, että keksisin vain uusia valituksen aiheita, mikäli toiveeni toteutuisivat. Suurin välejä hiertävä asia liittyy asumiseen, enkä jaksa alkaa tässä kännykällä sitä tarkemmin erittelemään, mutta jokaisen asiasta tietävän ulkopuolisen mielestä pyyntöni ovat varsin kohtuullisia.

Erotkaa. Ei muuta!