Mitä nuori äiti saa tuntea?
Alan olla raskauden loppumetreillä oleva nuori tuleva äiti, joka odottaa esikoistaan avopuolisonsa kanssa. Viime aikoina tunteeni ovat heitelleet mielestäni poikkeuksellisen paljon jopa raskaudesta johtuvaan mielialojenheittelyyn nähden ja olen toisinaan melko itkuinen ja masentunut. Haluaisin kovasti apua, mutta olen tämän taipaleen aikana huomannut että ikäni vuoksi (ihan täysi-ikäinen olen, mutta nuori) tuntuu kuin minun pitäisi olla jotenkin erityisen vahva ja muun muassa pelkääminen on kiellettyä, tai saan jotenkin halveksivaa ja vähättelevää vastaanottoa. Synnytys aiheuttaa varmaankin eniten ikäviä tunteita, sillä olen alkanut pelkäämään sitä enemmän kuin mitään. Jos lapselle käy jotain, tai synnytys on minulle itselleni kovin kivulias.
Miehelleni toki pystyn puhumaan, mutta ehkä muiden äitien vertaistuki olisi kaikkein parhainta tässä tilanteessa?
Kommentit (2)
Hei! Itse olin 18 kun aloin esikoista odottaa.
Ihmisillä on paha tapa arvostella ja katsoa halveksuvasti nuoria äitejä. Itse olin sillä asenteella että tiedän kyllä mitä teen enkä keltään tarvitse palautetta siitä olenko liian nuori tai pärjäänkö ja hyvin on pärjätty!
Raskausaika on niin suurta hormoni mylläkkää että uskon että kaikki tuntemukset on sallittuja. Monesti itkin kotona että mitä tästäkin tulee vai tuleeko yhtään mitään, ei olisi pitänyt tehdä koko lasta jne... Ja kun lapsen sai syliin niin ei ollut enää epäilystäkään.
Synnytyspelkoon voisin antaa ohjeeksi että pyydät että neuvolassa käytäisiin läpi synnytyksen eri vaiheet (helpottaa huomattavasti kun tietää miten homma etenee) itse en ollut asiaan perehtynyt enkä tiennyt mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tapahtua, mutta positiivinen kokemus synnytyksestä jäi kuitenkin. Itse aloin jännittää vasta kun menin sairaalaan.
Ja kaikki kauhutarinat joita olet synnytyksestä kuullut kannattaa pyyhkiä samalla sekunnilla mielestä, koska kaikkien synnytys on erilainen!
Itsellä synnytystä vauhditettiin jollain tipoilla jonka takia ilmeisesti supistukset oli vähän kivuliaammat, mutta aluksi ilokaasu oli aivan loistava apu jonka jälkeen sain epiduraali-puudutuksen enkä loppujen lopuksi tuntenut koko synnytystä, ei kipuja eikä mitään. Eli luottavaisin mielin vaan, kätilöt sairaalassa kyllä tietää mitä tekevät ja auttavat kyllä parhaansa mukaan :)
Voit myös kysyä lisää jos mieleen tulee jotain, yritän vastata ja olla avuksi. Tietenkin mulla on vain oma kokemus ja muilla omansa :)
Olen huomannut itse nuorena äitinä, että jotkut ihmiset katsovat minua kieroon. Meidän perheestä on helppo leimata ongelma tapausta, jos sattuisin valittamaan esim. väsymystä. Mielestäni on tärkeää puhua tuntemuksistaan, neuvolan perhetyö tai synnytyspelkopoli voisi auttaa. Itse kävin kerran pelkopolilla, vaikka synnytys ei varsinaisesti pelottanut vaan jännitti hieman minua. Polilla oli ymmärtäväinen kätilö, joka jaksoi kuunnella valitukseni. Olin loppuraskaudesta todella uupunut ja pelkopolilla purskahdin itkuun. Turha pakottaa itsensä näyttelemään yli-reipasta! Ymmärrän miltä tuntuu, tsemppiä odotukseen Michelle!