tigrutyttö

Olen huomannut itse nuorena äitinä, että jotkut ihmiset katsovat minua kieroon. Meidän perheestä on helppo leimata ongelma tapausta, jos sattuisin valittamaan esim. väsymystä. Mielestäni on tärkeää puhua tuntemuksistaan, neuvolan perhetyö tai synnytyspelkopoli voisi auttaa. Itse kävin kerran pelkopolilla, vaikka synnytys ei varsinaisesti pelottanut vaan jännitti hieman minua. Polilla oli ymmärtäväinen kätilö, joka jaksoi kuunnella valitukseni. Olin loppuraskaudesta todella uupunut ja pelkopolilla purskahdin itkuun. Turha pakottaa itsensä näyttelemään yli-reipasta! Ymmärrän miltä tuntuu, tsemppiä odotukseen Michelle!

Olen varma, että aloittajan tilanteessa pärjää, mutta helppoa se ei ole! Itse olin 19- vuotias amisopiskelija kun sain vauvan. Raskaus tuli yllätyksenä opiskelujen ekana lukukautena. Keskeytin koulun heti alkuraskaudesta ja menin raskausajaksi  töihin. Taloudellisesti olin vauvan kanssa tosi heikoilla mitättömien tukien ansiosta. Jouduin palaamaan osittain töihin, kun vauva oli 3kk vanha. Tarkennuksena, että mies ei ole opiskelija. Nyt vauvamme on melkein vuoden vanha tyttö ja hyvin menee! En ole päivääkään katunut tätä "valintaani"! Joudun palaamaan kouluun, mutta vasta kun tyttö menee 2- vuotiaana tarhaan.