Miten aloitte seurustella miehesi kanssa?
Me tunnettiin miehen kanssa jo lukiossa. Mies opiskeli vuoden ulkomailla ja olin ihan korviani myöten rakastunut häneen. Laskin päiviä koko vuoden, koska hän tulee takaisin. Sitten kun tuli kävi ilmi ettei hän tykkääkään minusta sillai. Menin ihan rikki ja lopetin lukion ja lähdin vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Vähän ajan kuluttua mies kirjoitti minulle kirjeen ja kertoi rakastavansa minua. Palasin takaisin. Nyt ollaan naimisissa ja meillä on ihana lapsi. Ja rakastan molempia ihan kamalasti
Ihana teini-tarina :D
Kommentit (52)
ja tämä mies otti kyytiin. Tuli elämänmittainen liftiretki.
Tosi Rakkautta heti alusta asti ja nyt onnellista elämää yli 10vuotta.
Tavattiin pojat/miehet kadulla ja kaverini jutteli heidän kanssaan.
No, illalla sitten menimme baariin (alaikäisinä) ja siellä sitten mies kaappasi mut kainaloonsa ja myöhemmin aamuyöstä he saattoivat meidät kyytimme luokse.
Seuraavana päivänä mies sitten tuli ja soitti ovikelloamme kun olin antanut osoitteen? :) hih...perusteinimeininki.
silloin tää mies oli ollut säälistä tän tytön kans. ja oli aika nuoria silloin molemmat.
Miehen kanssa samassa solussa asui tyttö, joka opiskeli samaa ainetta kuin minä, ja me tutustuimme luennoilla. Tämä tyttö sitten esitteli minut tulevalle miehelleni yhteisten naapureittemme bileissä. Ei ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä, vaan pikkuhiljaa aloimme yhteisten tuttavien myötä liikkua enemmänkin samoissa piireissä. Tämä minun opiskelukaverini alkoi seurustella miehen hyvän ystävän kanssa.
Aika pian kuitenkin minä aloin pitää tätä miestä hyvänä kaverinani ja hän salaa ihastui minuun. Juttelimme paljon kahdestaan ja kävimme leffassa ja kahvillakin usein kahdestaan. Kaikki muut tajusivat miehen olevan ihan ihastunut, paitsi minä itse... Jonkin kuukauden kuluttua mies kutsui minut luokseen syömään ja päädyimme viettämään koko päivän yhdessä, ja illalla mies vihdoin kertoi, kuinka hän on aivan rakastunut minuun, ja suuteli minua yms.
Olin itse alkuun hämilläni, koska en ollut ajatellut tätä miestä mitenkään " siinä mielessä" . Olin vähän ärsyyntynytkin, että nyt menee hyvä alkava ystävyys muka pilalle. Mietin sitten kuitenkin aika järkimielellä, että tässä on kuitenkin tosi ihana ihminen kyseessä, ja miksipä ei ainakin voisi kokeilla... Parin päivän kuluttua mies toisti rakkaudentunnustuksensa, minä jäin luokseen yöksi, enkä koskaan sitten oikeastaan lähtenytkään pois... :) Parin viikon kuluttua tajusin olevani itsekin ihan hulluna tähän mieheen. Virallisesti muutimme samaan osoitteeseen parin kuukauden kuluttua.
Ja se oli sitten menoa, kun tavattiin (ainakin mun puolelta).
Työasioiden parissa siis keskusteltiin puhelimessa.
Noh, 12 vuotinen suhde jäi ja muutimme yhteen käytännössä seurustelematta päivääkään. 10.vuosi menossa ja yhteisiä lapsia kaksi. Rakastuneita vieläkin ja olemme löytäneet Sen Oikean kumpikin.
Tosin meidän suhteen alkua hidasti se, että minä seurustelin
toisen kanssa. Reilun vuoden verran jahkailin, että mitä
teen, sitten jätin ex:n ja aloitin seurustelin nykyisen aviomieheni
kanssa. Kertaakaan ei ole kaduttanut, päinvastoin.
Mieheni on lapsuuden kotini " naapurin poika" :)
Mies seurusteli tuolloin. Mutta suhde oli huono. Pari kertaa juteltiin baareissa ja yks kerta mies pyyti nroa ja soitti seuraavana aamuna. Tällöin oli jo eronnut. Rakastan miestäni! Kohta 4v takana ja yhteinen lapsi syntyi alkuvuodesta.
Olimme molemmat tahoillamme varattuja, mies naimisissa ja lapsiakin. Pitkään yritimme kieltää tunteemme mutta lopulta rakkaus vei voiton, onneksi. Olisin katunut loppuelämäni jos en olisi tehnyt päätöstä yhteisestä elämästä nykyisen mieheni kanssa. Aloitimme heti yhteisen asunnon haun, mies pani eron vireille entisestä vaimostaan ja perheen asunto meni myyntiin. Kaikki tapahtui sitten lopulta todella nopeasti parissa kuukaudessa.
Nyt takana 6 yhteistä vuotta ja yhteinen lapsi ja rakkaus kukoistaa edelleen.
Ja sinulle joka haluat heti kommentoida että entäpä jos mieheni tekee saman tempun minulle. Entä sitten? Mitään merkkejä ei ole näkyvissä. Toisaalta kerran täällä vaan eletään ja olenhan saanut viettää ainakin nämä tähänastisen elämäni onnellisimmat vuodet ihanan mihen kanssa. Päivääkään en ole katunut.
kun muualla ei ollut tilaa. Kummallakaan ei ollut siinä muitakaan tuttuja, ja small talk lähti luontevasti käyntiin. Juttu luisti mukavasti ja ruokatunti vähän venähti... seuraavina päivinä päädyimme " sattumalta" taas samaan pöytään.... ja lopulta mies täräytti treffikutsun. Meinasi mennä kahvi nenään. :)
Olin toisella paikkakunnalla töissä ja tein eroa petturimiehestä. Vietin viimeistä lomaviikkoa vanhempieni luona ja odotin että exä roudaa kamansa ulos kodistani. Lapsuudenystäväni sai minut lähtemään yökerhoon tuulettumaan ja siellä yks maalaispoika haki mua tanssimaan. Sai urkituksi yhteystietoni ja pyysi seuraavana päivänä jäätelölle =). Tavattiin sen viikon aikana muutaman kerran ennen kuin palasin työhön. Pari viikkoa sen jälkeen kun exä oli lopultakin kamoineen pihalla tuli tämä maalaispoika kylään. Kyllä silloin viimeistään kolahti kun tunsin että tähän kaveriin voi luottaa. Kyselin kautta rantain töitä kotipaikkakunnaltani ja sainkin paikan. Kuukausi tämän jälkeen maalaispoika soitti että kamat kasaan, tulee pakettiauton kanssa mua hakemaan. Muutettiin yhteen heti kun saatiin asunto järjestetyksi. Tällä viikolla vietetään taas hääpäivää ja lapsetkin on jo tehty. Kyllä se mies joskus vaihtamalla paranee, mulla ainakin parani 100%.
pettäminen ei ole kyllä kovin hyvä lähtökohta suhteelle. :( En pysty hyväksymään tällaista suhteen aloitusta, mutta ei kai kukaan täällä minun hyväksyntää tarvitsekaan.
Mrs_Starlight:
pettäminen ei ole kyllä kovin hyvä lähtökohta suhteelle. :( En pysty hyväksymään tällaista suhteen aloitusta, mutta ei kai kukaan täällä minun hyväksyntää tarvitsekaan.
Tekopyhää lässytystä.
En minä ainakaan pettänyt ex:ni, vaan lopulta vain sanoin
hänelle, että nyt se on loppu, ja aloitin uuden suhteen puhtaalta
pöydältä. Siihen asti olimme nykyisen mieheni kanssa vain
ystäviä (olkoonkin, että se kuulostaa kliseiseltä).
Tv. siveyden sipuli (nro 11)
Mrs_Starlight:
pettäminen ei ole kyllä kovin hyvä lähtökohta suhteelle. :( En pysty hyväksymään tällaista suhteen aloitusta, mutta ei kai kukaan täällä minun hyväksyntää tarvitsekaan.
Kyllä kuuluu. Omalta osaltani pettämistä ei ollut fyysisesti, ennenkuin ero oli selvä ja asuimme yhdessä.
Mutta se henkinen pettäminen onkin pahempaa....
Ja silloin kun se tunne vie jalat alta, SILLE ei mitään voi.
Katunut en ole.... PÄIVÄÄKÄÄN!
Vierailija:
Tekopyhää lässytystä.
en ihmisoikeuksien riistämistä, en lasten hyväksikäyttöä, en pelolla kasvattamista, en oman selustan turvaamista juonittelulla, en varastamista, en ilkivaltaa...
Miksi minun siis pitäisi hyväksyä pettäminen?
ja en todellakaan kaipaile täällä kenenkään hyväksyntää, olemme onnelisesti yhdessä!!! t 2
Näiden tuttujen joukossa oli myös nykyinen mieheni, jonka kanssa intouduin keskustelemaan kaikenlaisista asioista. Juttelimme elämänkatsomuksesta, harrastuksista, ystävyydestä, kaikesta -ja huomasimme, että meillä natsaa asiat aika hyvin yhteen. Mies oli sinkku, mutta itse olin onnettoman suhteeni ehtoopuolella vielä, eli seurustelin virallisesti yhä. Vaihdettiin miehen kanssa puhelinnumeroita, ja sanoin soittavani, " kun tilanne on selvä" . Hän antoi minulle lähtiessään maailman kauneimman ja herkimmän suudelman, ja sukat pyöri jaloissa mennessäni kotiin. Seuraavana aamuna sitten ilmoitin silloiselle miehelleni, että olen löytänyt elämääni rakkauden. Exä pakkasi kamansa saman tien, ja hajotti kämppääni, mutta luojan kiitos lähti kerralla (oli kyllä osannut odottaa eroa, ei ollut kellekään mikään yllätys). Parin viikon kuluttua soitin nykyisen mieheni meille kahville, ja muutama päivä tuosta niin mieheni tuli repun kanssa ja aloimme epävirallisesti asumaan yhdessä. Nyt tätä on takana 5 vuotta, ja elämä alkaa olla jo mallillaan :) Olen yhä hyvin rakastunut, enkä ole päivääkään katunut..
Mies seurusteli vielä tahollaan (meni aika huonosti heillä) ja me olimme pari kertaa nähty toisemme, eikä ikinä oltu juteltu. Sit yks ilta mies lähetti mulle tekstarin et voitaisko nähdä ja se oli menoa! Nyt ollaaan kuusi vuotta oltu yhdessä ja lapsiakin on! Ja rakastan tätä ukkoani valtavasti! :)