Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan sitä että aikuinen ei saisi haluta mitään
05.09.2014 |
Meillä on lähisuvussa mennyt muutamilla ihan äärimmäisyyksiin tämä. Aikuisille ei osteta joululahjoja, ei muisteta syntymäpäiviä, ei kysellä aikuisten vaan pelkästään lasten kuulumisia. Lasten ei lisäksi tarvitse huomioida aikuisia mitenkään, edes tervehtimällä. Oletetaan, että aikuiset eivät tarvitse lainkaan huomioimista, tai koskaan mitään mukavaa itselleen. Inhoan sitä, että oletetaan, että varsinkin äidiksi tultua muututaan näkymättömäksi, hymisteleväksi palvelijaksi, jonka ei tarvitsisi mukamas edes syödä, koska "lapset menee aina edelle".
Haloo, lapsuus kestää 16-18 vuotta. Sen jälkeenkö ollaan jotain näkymättömiä haamuja seuraavat 60 vuotta? Mitäs kun ne lapset ovat itse aikuisia?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:01"]
On se lähtökohtaisesti väärin, että vain lapsiperheen lapsia muistellaan monin tavoin, mutta ne vapeht lapsettomat jäävät ikäänkuin olemasta olematta. ... Useankin kanssa puhuttu asia, että ei ole mitenkään harvinaista tämä yhden (usein lapsellisen) perheen suosiminen.
Perintöasiat tietenkin tulee vielä erikseen. Ja usein lapsellinen perhe tietenkin puhuu ja manipuloi kaiken itselleen, mitä vaan kykenee.
[/quote]
No joo, meidän suvussa on mennyt vähän toisinpäin: omat vanhempani ovat todella tarkkoja, että kaikki meitä sisaruksia on kohdeltava tasa-arvoisesti. On aina ollut erittäin tärkeää, että kaikki saavat rahallisesti saman määrän lahjoja. Minun perheydyttyäni ja saatuani kaksi lasta on tätä lahja-asiaa muokattu nyt niin, että minun "lahjasummastani" esim. jouluisin vähennetään miehelleni ja kahdelle lapsellemme ostettavat lahjat. Eli sisarukseni saavat vaikkapa 100 euron lahjat, minä 30 euron lahjan miehelleni, 2 x 20 euron lahjat lapsillemme ja itselleni 30 euron lahjan ;) Eipä ole niin väliksi, meillä on kyllä varaa ostaa minulle ihan mitä mielinkin, mutta on minusta silti jokseenkin huvittavaa. Ihan lahjat miehelleni tai lapsillemme olisivat jotenkin nyt lahjoja minulle...
Omat isovanhempani ovat vieneet tämän vielä pidemmälle: periaatteena on aina ollut, että kaikki serkukset (7 kpl) saavat samanhintaiset lahjat, että ollaan tasa-arvoisia. No nyt kun minulle on tosiaan ne kaksi lasta ja muilla serkuista ei ole lapsia, asia on ratkaistu siten, että minulle ei enää osteta ollenkaan lahjoja, vaan ne rahat käytetään minun lapsilleni ostettaviin lahjoihin. Muut serkuksista saavat toki samat lahjat kuin aiemminkin. Olen tässä äitiytymisen myötä ikään kuin muuttunut omiksi lapsikseni ja minua itseäni ei enää sikäli ole, että minulle tarvitsisi ostaa omia lahjoja. Kuten todettu, ei ole rahan kannalta väliksi, mutta onhan tuo nyt ehkä vähän erikoista...
Että ei tosiaan kaikilla mene niin, että lapsiperhe saisi muita enemmän ;) !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kateellisia lapsillenne heidän saamastaan huomiosta? Jotenkin vaikuttaa siltä.
vellit ja puurot sekaisin - puhuttiin enemmäänkin siitä, että jos perheessä on yksi lapsiprhe ja vaikka muut lapsettomia - heidät sivuutetaan kokonaan muistamisissa ja kuulumisissa ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa.
Niin ja lapsiperheessä on edelleen myös vanhemmat, jotka ovat ihmisiä. Eivät mitään lasten kynnysmattoja ja kotitalousrobotteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, välillä huomaan samaa kun käydään appivanhemmilla, ne kyselee vain lasten kuulumisia, eikä ole ollenkaan kiinnostuneita jos kerron jotain mitä minulle kuuluu, esim. kun aloitin juuri työt, niin ne kyseli vaan miten lasten päiväkoti on alkanut. Ymmärrän että lapsenlapset on niille verisukua, minä en, mutta ehkä tässä on kyse enemmänkin tuosta ilmiöstä mitä ap.kin selitti.
Kyllä mä haluan joululahjoja, synttärilahjoja, nimpparilahjoja ja naistenpäivälahjoja, olivat ne sitten materiaa tai immateriaa. Rakastan saada lahjoja, erityisesti mieheltäni. Ostan myös miehelleni kaikkina vastaavina päivinä lahjat tai vien ulos syömään, konserttiin jne. Lahjat ovat ihania! Olisin kyllä todella pettynyt, jos en koskaan enää saisi mitään muistamisia. Lahjojen antaminen ja saaminen on vain niin kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kävi meillä. Kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät sukuun, me muut lapset jäimme kokonaan olematta. Meidän kuulumisia ei enää koskaan kyselty. Lahjoja ei koskaan osteltu. Jouluihin ym juhliin ei kutsuttu, sillä olihan nyt herranen aika lapsiperhe olemassa, joka meni kaiken edelle.
Tovin jaksoin minäkin joka ikisen merkkipäiviensä muistaa, mutta koska niihinkään ei edes reagoitu mitenkään opiskelijan vähistä varoista, niin alkoi kasvaa v-käyrä ja päätin olla yhtä lailla muistamatta.
Tämä tapahtuu varmaan just Suomessa, jossa vain uudet tulokkaat saavat huomion ja vanhat sysätään syrjään. Vanhemmissa kulttuuureissa KAIKISTA lapsista pidetään huolta yhtätavalla, muistetaan heitä ja ollaan kiinnostuneita- oli lapsia tai ei. Vanhuksia ei hylätä, sillä siellä vanhatkaan ei hylkää lapsiaan kuten täällä.
Minua ei ole oma perheeni muistanut lahjoin vuosikymmeniin. Muodollinen kortti, jos sitäkään. Yleistä, jos mikä tämä suvusta eristäminen, jos ei ole lisääntynyt tai ole edes vaimoakautta miestä. Suomalaisuus ällöttää. Kaksinaamaista tekopskaa. Nykylapsista kasvatettu kiittämättättömiä, kun ovat opppineet siihen että joka ainoa vekotin hankitaan ja kaikki muukin valmiina. Edelliset unohdetaan, kun ollaan niin modernia että. Kirottua kansa.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:47"]
Samoin kävi meillä. Kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät sukuun, me muut lapset jäimme kokonaan olematta. Meidän kuulumisia ei enää koskaan kyselty. Lahjoja ei koskaan osteltu. Jouluihin ym juhliin ei kutsuttu, sillä olihan nyt herranen aika lapsiperhe olemassa, joka meni kaiken edelle.
Tovin jaksoin minäkin joka ikisen merkkipäiviensä muistaa, mutta koska niihinkään ei edes reagoitu mitenkään opiskelijan vähistä varoista, niin alkoi kasvaa v-käyrä ja päätin olla yhtä lailla muistamatta.
Tämä tapahtuu varmaan just Suomessa, jossa vain uudet tulokkaat saavat huomion ja vanhat sysätään syrjään. Vanhemmissa kulttuuureissa KAIKISTA lapsista pidetään huolta yhtätavalla, muistetaan heitä ja ollaan kiinnostuneita- oli lapsia tai ei. Vanhuksia ei hylätä, sillä siellä vanhatkaan ei hylkää lapsiaan kuten täällä.
Minua ei ole oma perheeni muistanut lahjoin vuosikymmeniin. Muodollinen kortti, jos sitäkään. Yleistä, jos mikä tämä suvusta eristäminen, jos ei ole lisääntynyt tai ole edes vaimoakautta miestä. Suomalaisuus ällöttää. Kaksinaamaista tekopskaa. Nykylapsista kasvatettu kiittämättättömiä, kun ovat opppineet siihen että joka ainoa vekotin hankitaan ja kaikki muukin valmiina. Edelliset unohdetaan, kun ollaan niin modernia että. Kirottua kansa.
[/quote]
Joo, voin vain kuvitella, millaista olisi jos meillä ei olisi lapsia. Emme varmaan olisi ollenkaan tekemisissä kummankaan suvun kanssa. Onko muka normaalia, että omat sisaruksetkaan eivät pidä mitään yhteyttä muuten, kuin lapsen syntymäpäivänä?? Silloinkin vain kysellään lapsista ja huomioidaan pelkästään heitä. Mitä siihen voi edes vastata, kun muuten ei ole missään tekemisissä? "Joo, päiväkodissa menee ihan hyvin." So?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:47"]
Samoin kävi meillä. Kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät sukuun, me muut lapset jäimme kokonaan olematta. Meidän kuulumisia ei enää koskaan kyselty. Lahjoja ei koskaan osteltu. Jouluihin ym juhliin ei kutsuttu, sillä olihan nyt herranen aika lapsiperhe olemassa, joka meni kaiken edelle.
Tovin jaksoin minäkin joka ikisen merkkipäiviensä muistaa, mutta koska niihinkään ei edes reagoitu mitenkään opiskelijan vähistä varoista, niin alkoi kasvaa v-käyrä ja päätin olla yhtä lailla muistamatta.
Tämä tapahtuu varmaan just Suomessa, jossa vain uudet tulokkaat saavat huomion ja vanhat sysätään syrjään. Vanhemmissa kulttuuureissa KAIKISTA lapsista pidetään huolta yhtätavalla, muistetaan heitä ja ollaan kiinnostuneita- oli lapsia tai ei. Vanhuksia ei hylätä, sillä siellä vanhatkaan ei hylkää lapsiaan kuten täällä.
Minua ei ole oma perheeni muistanut lahjoin vuosikymmeniin. Muodollinen kortti, jos sitäkään. Yleistä, jos mikä tämä suvusta eristäminen, jos ei ole lisääntynyt tai ole edes vaimoakautta miestä. Suomalaisuus ällöttää. Kaksinaamaista tekopskaa. Nykylapsista kasvatettu kiittämättättömiä, kun ovat opppineet siihen että joka ainoa vekotin hankitaan ja kaikki muukin valmiina. Edelliset unohdetaan, kun ollaan niin modernia että. Kirottua kansa.
[/quote] No, eihän isovanhempiakaan enää lastenlasten syntymän jälkeen nähdä kuin hoitoautomaatteina. Ei heitä kukaan enää ihmisinä muista tai ajattele, että hekin tarvitsisivat joskus vapaapäivän tai lepoa
Alue: Aihe vapaa
Minusta olette säälittäviä ja lapsellisia. Kuka voi olla kateellinen omalle lapselleen!
Pikkulapsivaihe kestää vain hetken ja on aivan oikein, että he ovat silloin keskipisteenä ja saavat kaiken liikenevän hoivan ja huomion vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan.