Mielistelijä vai suoraan sanoja?

Itse mielistelen ihmisiä, joilla ei ole minulla niin väliä. Läheisille taas sanon joskus liiankin suoraan mitä ajattelen heidän ajoittaisista typeryyksistään. Eikä minua kyllä haittaa, jos minulle sanotaan suoraan, jos syytä on. Kukaan ei ole täydellinen.

Eniten siis ärsyttää nuoleskelu ja ystävällisen esittäminen, vaikka ilmeistä näkee, että joku mättää. Toisaalta ehkä sitäkin voisi arvostaa, että toinen pinnistelee ollakseen hiljaa, jos ajattelee että puheensa saattaisivat loukata.

Jotenkin lapsellista kuvitella, että ihminen voi pelkästään olla tai kannattaa olla jompi kumpi. Tosielämässä paras käyttäytymismuoto löytyy jostain nähden kahden välillä, ja on paljon myös tilanteesta ja olosuhteista kiinni, kumpaa reagointitapaa kannattaa hyödyntää. Kumpikaan reagointitapa ei ole itsessään huono eikä hyvä.

Tää on suhteellista. Mielistelijä on siinä mielessä ok, että tilanteissa joissa itselle on selvää mitä tehdään ja oot muutenkin vetovastuussa ei tarvii kuunnella vastaan hankaamista periaatteen vuoksi.

Suoraan sanojat on monesti oikeesti ihan pihalla, mutta haluavat esittää itsevarmaa ja päästä kompromissien tekemistä helpolla olemalla jyrkkiä ja joustamattomia. Koska mähän sanon suoraan mitä mä oon mieltä. Ajattelematta sen enempää ovatko läheskään aina oikeassa. 

Suoraan sanominen on toki selvempää, mutta ei se estä heitä loukkaantumasta sen jälkeen kun ovat käyttäytyneet kuspäisesti ja joku sanoo suoraan takaisin, että tuohan nyt on ihan mulkeroa käytöstä. Sitten sitä vasta ollaankin naama nutturalla, ja huudetaan että mulla on oikeus sanoa suoraan. No... Onhan se. Mutta aina ei tarvisi. 

Vierailija kirjoitti:

Suoraansanojat ovat yleensä käytöstavattomia kusipäitä jotka haluavat oikeuden sanoa mitä sylki suuhun tuo. Tälläiset moukat yleensä käyttävät sanaa "mielistelijä" normaalin kohteliaasta ihmisestä joka välttelee turhia konflikteja.

Sanotaanko näin että viihdyn huomattavasti paremmin ruotsalaisessa kohteliaammassa kulttuurissa kuin suomalaisessa töksäyttelyssä.

Mutta jos suoraanpuhuja on harvinaisuus eli aidosti kohtelias ja empaattinen ja ei sano ääneen kaikkea mitä päässä liikkuu, sitten hän on se paras vaihtoehto. 

No just näin. Yleensä ne suoraan sanojat todellakin on riidanhaluisia, keskustelukyvyttömiä juntteja, jotka on sitä mieltä, että se heidän ilmoilleen täräyttämä "totuus" on se ainoa oikea, vaikka niin tietysti todella harvoin on. Ja sitten kun heidän "suorat sanansa" kyseenalaistaa, vaikka ihan asiallisestikin, niin sitten alkaa marttyyrishow, kuinka heille aina suututaan, vaikka he vaan sanoo asiat suoraan.

Että joo, kyllä minäkin enemmän pidän tahdikkuudesta, ystävällisyydestä ja empaattisuudesta kuin noista epäkypsistä töksäyttelijöistä. Mutta kun tätäkin ketjua lukee, ei taas enää ihmetytä yhtään miksi tämäkin palsta ja suomalainen yhteiskunta ylipäätään on sellainen kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraansanojat ovat yleensä käytöstavattomia kusipäitä jotka haluavat oikeuden sanoa mitä sylki suuhun tuo. Tälläiset moukat yleensä käyttävät sanaa "mielistelijä" normaalin kohteliaasta ihmisestä joka välttelee turhia konflikteja.

Sanotaanko näin että viihdyn huomattavasti paremmin ruotsalaisessa kohteliaammassa kulttuurissa kuin suomalaisessa töksäyttelyssä.

Mutta jos suoraanpuhuja on harvinaisuus eli aidosti kohtelias ja empaattinen ja ei sano ääneen kaikkea mitä päässä liikkuu, sitten hän on se paras vaihtoehto. 

No just näin. Yleensä ne suoraan sanojat todellakin on riidanhaluisia, keskustelukyvyttömiä juntteja, jotka on sitä mieltä, että se heidän ilmoilleen täräyttämä "totuus" on se ainoa oikea, vaikka niin tietysti todella harvoin on. Ja sitten kun heidän "suorat sanansa" kyseenalaistaa, vaikka ihan asiallisestikin, niin sitten alkaa marttyyrishow, kuinka heille aina suututaan, vaikka he vaan sanoo asiat suoraan.

Että joo, kyllä minäkin enemmän pidän tahdikkuudesta, ystävällisyydestä ja empaattisuudesta kuin noista epäkypsistä töksäyttelijöistä. Mutta kun tätäkin ketjua lukee, ei taas enää ihmetytä yhtään miksi tämäkin palsta ja suomalainen yhteiskunta ylipäätään on sellainen kuin on.

Kuvaamadi toduuden torvet ja suoraan töksäyttelijät ovst vain niitä käytöstavattomia juntteja joita on maaseutu täynnä.

On olemassa fiksuja sivistyneitä terveitsetuntoisia ihmisiä jotka osaavat sanoa oman mielipiteen asiallisesti ja toista loukkaamatta. Eikä tämäkään tarkoita sitä että se oma mielipide tyrkätään joka kohtaan, joskus voi vaan vaieta tai sivuuttaa tilanne ja ohjailla juttu jonnekin muualle.

On ihan käsittämätön että jotkut ei kestä sitä että joku on eri mieltä vaan pitäisi vaieta. Tuo ajatusmaailma kumpuaa heikosta itsetunnosta.

Mielistelijä /miellyttäjä voi joskus mennä niin pitkälle että ehkä huomaamattaan samaistuu siihen henkilöön edes puheen tasolla jota pyrkii miellyttämään. Tai en tiedä onko tämä käytös jotain valheellista yliempaattisuutta, joka ei oikeasti ole edes totta, tässä muutama esimerkki.

Sanon olleeni pitkään flunssainen eikä meinaa millään helpottaa, on niin vetämätön olo - mielistelijä sanoo että hänellä on kans flunssa ja väsyttää, mutta kun näemme saman päivän iltana ei hänellä mitään flunssaa ole vaan on pirteä kun peipponen ja kertoo siivonnernsa koko lämpän ja olleensa koiran kans ulkona 1,5h.

Sanon että olen lihonut ja se harmittaa - mielistelijä sanoo samaa monin sanoin, yrittää samaistua ja ikäänkuin lohduttaa että "niin minäkin" mutta kun viikon päästä nähdään ei hänelle pienet kesävaatteet päällä silminnähden ole tullut yhtään lisää siitä mitä ennenkään on ollut, on jopa hoikka. 

Kun kerron että töissä on tuskaista olla kun esimies on ilkeä käskyttäjä, ym ym, hänellä sama tilanne ja on muka burnoutin partaalla ym. - muutaman viikon päästä eräässä tapahtumassa kehuu toiselle henkilölle vuolaasti miten kiva hänen työyhteisö on ja kiva mennä joka päivä töihin ja hän näki että olen lähistöllä, en tiedä tajusiko että kuulen vsi eikö vain muistanut mitä oli mulle puhunut vai valehteleeko niin paljon ettei edes tajua sitä. Tässä on jotain todella outoa. 

Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua kun ei ikinä tiedä mikä on totta mikä ei? Vaikka näilläkään ei sinällään ole mitään metkitystä minulle, mutta onhan se outoa ja jotenkin sairasta että keski-ikäisen aikuisen pitää valehdella...ylipäätään mistään.