Musta tuli pelinainen.
Vuosia etsin ja olin etsimättä, toivoin löytäväni "sen oikean" ja aidon rakkauden. Vastaani tuli pelkkiä seksin perässä juoksijoita, niin sinkkuja kuin ukkomiehiäkin. Sydämeni särkyi liian monta kertaa, kun olin liian sinisilmäinen ja uskoin paskapuheita.
Sittenpä sain tarpeekseni ja muutin ajatusmaailman ja itseni. Nykyään olen häikäilemätön ja ilman omaatuntoa. Miehet pörrää ympärillä kuin kärpäset sokerissa ja mä nautin joka hetkestä. Flirttaan sydämeni kyllyydestä, laitan miehet tekemään kaikkensa saadakseen mut. Leikin ja pelaan. Ja luoja miten tyydyttävää tää on. Tunteita mulla ei ole niistä yhteenkään, vaikka niistä jokainen niin kuvittelee. Pelaan kunnes kyllästyn ja jätän kylmä viileästi, selittelemättä. En vaan enää vastaa puhelimeen tai viesteihin, mulla on "kiireitä".
Tämmmöinen musta sitten näköjään tuli, kiitos teille miehet. Ihanat, typerät miehet, joiden aivot sijaitsevat tyypistä riippumatta alakerrassa.
Eikä edes kaduta.
Kommentit (27)
Noin mäki kelasin kunnes törmäsin siihen oikeaan. En oo ikinä tuntenu mitää sen vertasta mitä sen kanssa.
Hmm.. Rakkautta on kaikkia varten. Sinua on aikoinaan satutettu ja päätit ryhtyä pelinaiseksi. Ymmärrettävää, pitkällä tähtäimellä se vie vain kauemmas ja kauemmas siitä rakkauden mahdollisuudesta. Tai ehkä joku niistä miehistä joita pyöritit olisikin ollut sinulle se "oikea", et vain uskaltautunut satutettuna naisena luottaa ja antautua täysillä. Mistäkö tiedän nämä? Minulla oli kerran juuri sellainen pelinainen, ehkä minä itsekin olin peluri omalta osaltani. Kun huomasin, että mitä helvettiä, jos toinen yrittää pelata niin Minä näytän ja Opetan todellisen Pelin. Siinä kumpikin Näyttelee osansa, lopputuloksena kumpikaan ei hyödy elämäntavasta kauaa. Hetken siinä itsetunto mukamas kohoaa ja voi kehuskella kuinka vahva olen ja plaa plaa mitä paskaa.. Kuka vittu oikeasti haluaisi sitä jatkaa loppuelämänsä? Katso vanhoja pareja, tai nuoria pareja yhdessä onnellisina lasten kanssa tai ilman lapsia. Ja tule sitten sanomaan kuinka kauaa se huomionhakuisuus pitää onnellisena. Se ettei kukaan rakasta sinua oikeasti. Haluat että sinä kerkeät hylkäämään kylmästi ennenkuin sinut keretään hylkäämään. Yrität suojella sillä itseäsi etkä tule sitä menoa koskaan löytämään onnea ja rauhaa. Peli ja biletys on aikansa kivaa, sitten eräänä päivänä heräät sängystäsi ja huomaat, että olet tyhjä sisältä. Kukaan ei rakasta sinua etkä sinä ketään. Sitäkö haluat? Loppuelämältäsi? ;)
Olet vain jäljitelmä. Pelimien ei nene vain harvojen kanssa petii.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 19:57"]Hmm.. Rakkautta on kaikkia varten. Sinua on aikoinaan satutettu ja päätit ryhtyä pelinaiseksi. Ymmärrettävää, pitkällä tähtäimellä se vie vain kauemmas ja kauemmas siitä rakkauden mahdollisuudesta. Tai ehkä joku niistä miehistä joita pyöritit olisikin ollut sinulle se "oikea", et vain uskaltautunut satutettuna naisena luottaa ja antautua täysillä. Mistäkö tiedän nämä? Minulla oli kerran juuri sellainen pelinainen, ehkä minä itsekin olin peluri omalta osaltani. Kun huomasin, että mitä helvettiä, jos toinen yrittää pelata niin Minä näytän ja Opetan todellisen Pelin. Siinä kumpikin Näyttelee osansa, lopputuloksena kumpikaan ei hyödy elämäntavasta kauaa. Hetken siinä itsetunto mukamas kohoaa ja voi kehuskella kuinka vahva olen ja plaa plaa mitä paskaa.. Kuka vittu oikeasti haluaisi sitä jatkaa loppuelämänsä? Katso vanhoja pareja, tai nuoria pareja yhdessä onnellisina lasten kanssa tai ilman lapsia. Ja tule sitten sanomaan kuinka kauaa se huomionhakuisuus pitää onnellisena. Se ettei kukaan rakasta sinua oikeasti. Haluat että sinä kerkeät hylkäämään kylmästi ennenkuin sinut keretään hylkäämään. Yrität suojella sillä itseäsi etkä tule sitä menoa koskaan löytämään onnea ja rauhaa. Peli ja biletys on aikansa kivaa, sitten eräänä päivänä heräät sängystäsi ja huomaat, että olet tyhjä sisältä. Kukaan ei rakasta sinua etkä sinä ketään. Sitäkö haluat? Loppuelämältäsi? ;)
[/quote]
No miten sinun kävi?
Kuinka minun kävi? Mmm.. minä ihastuin häneen, toki hänkin minuun. Sanoin hänelle kun hän oli kaulassani kiinni aamulla jotain mitä todella tarkoitin. Jotain kivaa. Oma elämäni oli vain siinä vaiheessa sellainen etten voinut jatkaa sitä siinä tilanteessa. Asioita jotka laitan kuntoon omassa hiljaisuudessani. Niimpä soin hänelle sen kunnian että hän "sai " jättää minut kylmästi. Vein itse asiat niinpäin. Kaipaanko hänen iloista seuraansa? Jostain syystä kyllä. Iltaisin kun menen nukkumaan mietin välillä häntä, ehkä hän oli se oikea minulle, tai ehkä sitä oikeaa ei enää ole. Elän elämääni lapseni kanssa ja mietin.. Ja olen tyhjä sisältä kun herään.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:30"]
Aikoja sitten kun etsin parisuhdetta ja jotakuta jota rakastaa, samat kokemukset kuin aloittajalla. Lopulta pettymysten kautta suutuin ja turruin ja tässä lopputulos.
Kumma kyllä, mitä välinpitämättömämpi, sitä enemmän olen koskaan saanut huomiota, tunteidenosoituksia ja mieskiinnostusta. Mistähän tää oikein johtuu?
[/quote]
Herkkyyden muuri ei enää suojaa sinua. Lisäksi olet samalla tasolla heidän kanssaan-haet seksiä ja muita kokemuksia. Miesten ei tarvitse tuntea pienintäkään epävarmuutta eikä inhimillisyyden pilkahdusta kun he ovat kanssasi, olet samanlainen kuin he, mutta pillulla varusteltuna-rumasti ilmaistuna.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 18:29"]
En mä hajoita itseäni. Hajoitin silloin joskus, kun uskoin löytäväni rakkauden. Nykyään en odota yhtään mitään, mulla ei ole enää tunteita mukana aidosti, joten kaikki on nyt hyvin. Toki miesten huomio on imartelevaa ja se on helppo sekoittaa ihastumiseen, mutta nyt kun sen tiedostan niin sitäkään vaaraa ei enää ole.
Tää on oikeastaan helpotus. En haluaisi enää olla se typerä romanttinen tyttö, joka odottaa prinssiään saapuvaksi. Mä synnyin väärään satuun.
[/quote]
Jokaista sattuu näissä pariutumispuuhissa, mut ei sun tarvii jäädä tuohon tunteettomaan tyhjään kuoreen jumiin lopuksi ikää. Ei siinä oo mitään vikaa että toivoo löytävänsä rakastavan kumppanin vaan se on terveen ihmisen merkki. Viimeistään vanhuksena alkaa arvostaa sitä että on elämänkumppani rinnalla kulkemassa.