Missä asioissa voitaisiin mennä "kultaiselle kasariluvulle"?

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimettomuutta. Ihmisten niskat ei olleet 90% vinkkelissä koko ajan.

Tämä + somettomuus. Jäisi aikaa oikeille asioille.

Lentokoneen jalkatilassa. Nykyään on 20 senttiä tilaa naaman edessä, todella ahdistavaa.

Silloin oli mukavaa kun oli vielä siellä ja tuolla ihan oikeita kyläkauppoja. Lisäksi oli postin konttoreita, sivukirjastoja, pankkeja, kouluja, baareja, huoltoasemia jne. Bussit kulkivat vielä maaseudullekin muulloinkin kuin kouluaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Pitävät rajat, itsenäisyys ja markka.

Ihana markka, jonka ansiosta Suomi oli 90-luvun alussa lähes konkurssissa, ja jonka kelluttaminen aiheutti itsemurha-aallon jonka moni ulkomaalainen luulee jatkuvan edelleen Suomessa.

Ah. Ihana mikrovaluutta, markka.

Neon -valot ja musiikki.

Syrjäseuduilla oli vielä mahdollista elää. Oli koulu ja kyläkauppa ja/tai myymäläauto. Tietty verkkaisuus, vaikka silloin koettiin elettävän vilkasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kun jonnekin soitti niin sai ihmisen kiinni ja asiansa hoidettua yhdellä kertaa. Nyt odottelen parista paikasta takaisin soittoa, kun viime viikolla ko. puljujen automaattivastaajien kanssa asioin. Näistä takaisin soitoista kun ei ikinä tiedä, soittavatko he tunnin päästä, seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla.. tai soittavatko koskaan.

Kun yrittää saada aikaa paikalliseen lääkärikeskukseen, joutuu soittamaan valtakunnalliseen palvelunumeroon. Ensin pitää valita monta eri numerovaihtoehtoa ennen kuin pääsee edes kuuntelemaan nauhoitetta "odotusaika on 40 minuuttia". Ennen saattoi linja olla varattu, mutta viisi minuuttia myöhemmin vastattiin.

Kaupungin keskusta oli täynnä ihmisiä. Nykyisin keskustat ovat lähestulkoon tyhjiä

Palkan sivukuluina menevissä eläkemaksuissa voitaisiin palata silloisiin tasoihin.

Tunnelmallisia osuuskaupan myymälöitä maaseudulla. Niistä löytyi rautapuolikin erikseen. Kaupan pihalta sai ostaa polttoaineitakin. Myös lihatiski löytyi. Tämän päivän ruokakaupat ovat steriilejä, persoonattomia laatikkomyymälöitä.

Hiuksissa ja parfyymeissa.

Haluan takaisin isot tukat ja rajut tuoksut.

Suomessa oli turvallista: ei tarvinnut pelätä taksikuskin raiskaavan tai kulkea yksin naisena yöaikaan tai pelätä pommi- iskuja tai jonkun ajavan autolla väkijoukkoon. Verorahat käytettiin vain oman kansan tarkoituksiin eikä muualta tulleiden kouluttamattomien elättämiseen tai tukea esim. Italiaa. Eläkkeelle ihmiset jäi paljon aikaisemmin kuin nykyään ja palkasta jäi enemmän käteen kuin nykyään. Nykyään eläkkeelle pääsee lähempänä 70 vuotta ja verotus pidetään sellaisena, ettei sillä saa välttämättä edes omakotitaloa ylläpidettyä kuten ennen. 80- luvulla esimerkiksi lähihoitaja äiti+ tehdastyöläinen isä+ 2 lasta asuivat hyvin uudessa omakotitalossa. Nykyään ei olisi enää mahdollista.

Tupakit sai olla näkösällä kaupoissa. Sen ostoikäraja taisi olla silloin 16 mutta meidän lähikaupassa sitä annettiin mukaan mulle isää varten (hän poltti vielä silloin) kun olin jotain 10 ja tein ostoksia äidin puolesta (ja äidin kukkaro mukana). Ei onnistuisi enää tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Tupakit sai olla näkösällä kaupoissa. Sen ostoikäraja taisi olla silloin 16 mutta meidän lähikaupassa sitä annettiin mukaan mulle isää varten (hän poltti vielä silloin) kun olin jotain 10 ja tein ostoksia äidin puolesta (ja äidin kukkaro mukana). Ei onnistuisi enää tänä päivänä.

Ja siis ihan oikeasti: mitä se tupakkatuotteiden piiloon laittaminen todellisuudessa auttaa? Ne kakarat, jotka haluavat alkaa polttamisen, saavat sitä tupakkaa käsiinsä tavalla taikka toisella.

Ei ollut rikkaitten porvarien perussuomalaisia, vain ryhdikäs ja pienen ihmisen asialla oleva SMP.

Kasariteini kirjoitti:

Musiikissa.

Kasariradio vie kasarin tunnelmaan. Minulle tulee mieleen etenkin Hesperian yökerho, jossa vietin aika paljon aikaa.

Autoilun ja tupakan/alkoholin verotus

Työpaikan saaminen.

Olen kasariluvun lapsi ja kaupungista. Siitä huolimatta leikittiin paljon ulkona. Oli polttopalloa, kymmentä tikkua laudalla. Hiihdettiin metsissä talvisin ja luisteltiin. Puistoissa oli kivaa, kun oli karusellit, KUNNON kiipeilytelineet (isot, ei mitään minijutskia!), keinupalloa pelattiin myös. Siellä minä leikin ihan 15-vuotiaaksi saakka, kunnes pääsin ripille. Sitten alkoi tulla muista mielenkiinnon kohteita.

Nykyajan lapsia ei näe enää juuri leikkimässä. Mitä tapahtui?