Lue keskustelun säännöt.
Tapailu ja miehen itsetunto-ongelmat?
05.09.2014 |
Kaipaisin nyt hieman muiden näkemyksiä ja kokemuksia, vinkkejäkin, miten edetä uuden miehen kanssa ja välttää itsetuntokatastrofit... Mulle on kahdesti ennen käynyt niin, että suhteen alussa mies on alkanut potemaan minun näkökulmasta ajateltuna järjettömältä tuntuvia riittämättömyyden tunteita siinä kohtaa, kun on juuri alkanut tuntumaan siltä, että jutusta voisi tulla oikeasti jotain ja molemmilla on enemmänkin tunteita mukana, kun on ollut sellainen melkein liian hyvää ollakseen totta-fiilis. Eroon ovat nämä kaksi suhdetta päättyneet, ensimmäisen kanssa jaksoin vääntää aiheesta aikani ja päästiin eteenkin päin mutta suhde päättyi sitten osin muistakin syistä, ja toisen kanssa mies jätti kun muka ansaitsen paremman miehen.
No nyt on uusi mies kuvioissa, ja mua vähän hirvittää että tässä käy samoin. Mies on ihastunut muhun, mutta jännittää ajoittain paljon, ja mua pelottaa että kohta ollaan tämänkin kanssa siinä pisteessä kun joudun kuuntelemaan kuinka miehen mielestä ansaitsisin parempaa. Onko kellään kokemusta miten olisi paras toimia, ettei suhde kaatuisi jo alkuunsa siksi että mies jänistää?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 13:02"]
Jos olisivat, oltaisiin "huonoa itsetuntoa" ja sen aiheuttamia ongelmia lähdetty yhdessä purkamaan eikä mies vain olisi lähtenyt lätkimään yrittämättä.
[/quote]
Ai terapiaan muutama viikko ensitapaamisesta(ko)? Eipä tullut mieleenkään ehdottaa moista. Nuo menneet on mutkikkaampia kuin mitä mä täällä alan avaamaan, ne asiat on jo käyty läpi ja ne kuuluvat tähän vain niiltä osin kuin ne väistämättä heijastuvat nykyhetkeen.
Uuden miehen epävarmuuden, jännittämisen ja hermostuneisuuden merkit on se mikä mua huolestuttaa, ja siihen mä kaipaisin näkökulmaa, että miten uudessa suhteessa rakentaa luottamusta ja hälventää epävarmuutta suhteen tulevaisuudennäkymien osalta ilman, että tulee liian aikaisessa vaiheessa sanoneeksi liian paljon ja sillä sitten säikyttäneeksi sekä itsensä että toisen puolikuoliaaksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:26"]Uuden miehen epävarmuuden, jännittämisen ja hermostuneisuuden merkit on se mikä mua huolestuttaa, ja siihen mä kaipaisin näkökulmaa, että miten uudessa suhteessa rakentaa luottamusta ja hälventää epävarmuutta suhteen tulevaisuudennäkymien osalta ilman, että tulee liian aikaisessa vaiheessa sanoneeksi liian paljon ja sillä sitten säikyttäneeksi sekä itsensä että toisen puolikuoliaaksi.
-ap
[/quote]
Oletko itse nyt siinä kuosissa, että olet pystyvä suhteeseen?
Mä taas olen jättänyt miehen noilla sanoilla, ja tarkoittanut sitä. Näen hänestä yhä unia. Osa minusta katuu varmaan lopun ikääni, että lähdin, osa on helpottunut. Hän oli älykäs, empaattinen, niin järkyttävän komea ja tyylikäs, pehmeä-ääninen ja mukava, lahjakas taiteilija, hyväkäytöksinen, hauska, viriili ja kokeilunhaluinen, kerta kaikkiaan upea mies. Kaikkea, mistä voisi unelmoida ja enemmän. Hänen rinnallaan minä tunsin itseni oikukkaaksi, kömpelöksi, yliherkäksi, heikoksi, näppyläiseksi ja romuluiseksi juntiksi.
Aloin syynätä itseäni tarkoin ja yrittää haastaa itseäni tulemaan "paremmaksi". Oli hirveän raskasta laittaa koko ajan parastaan. Hän ei antanut minulle mitään syytä olla varpaillani, hän oli aivan rennosti oma itsensä, eikä arvostellut tai tuominnut. Mutta en vaan voinut näyttää itseäni vajavaisuuksineni enkä kyennyt tasavertaiseen suhteeseen, koska idealisoin häntä niin paljon. Aina, kun sanoin jotain typerää, pelkäsin, että tämä on nyt sitten tässä. Se oli aivan tuhoon tuomittua.
Ajattelin vilpittömästi, että hän ansaitsi parempaa. Vuoden päästä, kuinka ollakaan, hän alkoi seurustella uuden naisen kanssa - joka oli sattumoisin aikoinaan samalla yläasteella kanssani toisella puolella Suomea, ja jota jota jo silloin katsoin, että siinä on niin ylivertaisen mukava ja kaunis tyttö, etten uskaltaisi edes puhua hänelle. Jotenkin oli osuvaa. Minä löysin ihanan miehen, jonka kanssa uskallan olla auki ja oma, kömpelö itseni. Asia kaihertaa yhä, mutta en olisi pystynyt parempaan.
En valitettavasti tiedä, mitä voisit tehdä kannustaaksesi kumppaniasi pois riittämättömyyden tunteista. Jos hän jossain vaiheessa vihjaa siihen suuntaan, toivoisin että voisitte yrittää keskustella siitä hyväksyvässä ilmapiirissä. Koska jos tuntee itsensä riittämättömäksi, pitää varmasti tuota riittämättömyyden tunnetta itsessään jomottavana häpeänä, joka pitää kätkeä. Ja tunteiden jatkuva kätkeminen vie ihmisiä erilleen.
Se kuule lähti meneen kun ei jaksanu jatkuvaa suhteen mälväämistä.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:50"]
Oletko itse nyt siinä kuosissa, että olet pystyvä suhteeseen?
[/quote]
Olen. Tarkoitin että jos menisin harkitsemattomasti sanomaan jotain vaikkapa tunteistani ja toinen siitä säikähtäisi pahemman kerran, niin totta ihmeessä säikkyisin puolestani minäkin, että tuliko sanottua liikaa liian pian.
-ap
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 13:55"]
Ongelman saat ratkaistua sillä, että tapailet sellaisia miehiä jotka ihastuvat suhun ja haluavat sitoutua parisuhteeseen kanssasi.
[/quote]
Sitähän mä yritän! :D Tuo toinen karkuun juossut halusi minut ja halusi sitoutua, käyttäytyi kuin umpirakastunut ja ihan itse omasta aloitteestaan otti jo varhain asian puheeksi, mutta ei sitten kuitenkaan kyennyt jatkamaan suhdetta kun ei omasta mielestään ansaitse mua. Tästä uudesta, siis kolmannesta, miehestä mä en vielä tiedä, vakavaa suhdetta kumpikin kyllä hakee, mutta ei olla vielä siinä kohdassa, että pitäisi se keskustelu käydä. Huomasin vaan että hänkin jännittää mun seurassa ja noiden aiempien kokemusten takia se saa mut hermostumaan. :/ Toisaalta jos hän siitä yli pääsee niin eihän se paha asia ole, kun jos ei ois tunteita niin mitä ihmettä aikuinen mies silloin kummemmin jännittämään alkaisi?
-ap