Lue keskustelun säännöt.
Lasten autismi ja stimmaus
15.08.2021 |
Onko termi ”stimmata” teille tuttu? Itselleni ei ole, mutta törmäsin siihen tässä jutussa ensimmäistä kertaa: https://yle.fi/uutiset/3-12055833
” Ada haluaisi pystyä toimimaan myös julkisilla paikoilla autistisesti. Kuten esimerkiksi stimmata, jonka tarkoitus on rauhoittaa tai auttaa keskittymään.
Stimmaaminen voi olla esimerkiksi heilumista tai käsien taputtelua, hyppelyä tai hyräilyä. Yleensä se on jotain toistavaa liikettä, jonka tarkoitus on tuoda ihmiselle ylimääräistä aistikokemusta.
Kotona yksin ollessaan Ada saattaa stimmata hyppelemällä ja taputtelemalla käsiään. Julkisilla paikoilla hän stimmaa huomaamattomammin, esimerkiksi puristelee ranteitaan tai pyörittelee kädessä olevaa hiuslenkkiä.”
Olen hämmentynyt. Poikamme on tehnyt noin 3-vuotiaasta alkaen toimintaa, joka sopii tuohon kuvaukseen, ollen jopa sitä voimakkaampaa, sellaista toimintaa, joka ei missään tapauksessa ollut ihan ”normaalia”. Olen videoinut lapsemme toimintaa ja esittänyt sitä terveydenhuollon ammattilaisille, myöskin lasten psykiatrian lääkäreille, eikä kukaan ole sanonut, että kyse olisi autistikirjon oireesta, vaikka siis itse epäilin toimintaa ticsiksi, vaikkakaan lapsella ei ole tourettea.
Miten h eivät ole tienneet? Olen _nimenomaan_ erityisesti kysynyt lapsen toiminnasta, että liittyisikö neuroepätyypillisyyteen, eikä kukaan ole osannut vastata! Eivätkö he alan ihmisinä ole tienneet stimmauksesta?
En itsekään tiennyt termiä, vaikka olen koittanut lukea aspergerista kaiken, minkä olen käsiini saanut, mutta minä en olekaan yliopistokoulutettu alan ammattilainen.
Hieman raivostuttaa. Koska lasten psykiatrian poli on vain pallotellut pojan diagnoosia edes takaisin, eivätkä suostu diagnosoimaan aspergeria (tai mikä sen tilalla tänä päivänä onkaan), vaikka lapsella on toki kaikenlaisiakin muita oireita!
Lapsi aloitti jo noin 1-vuotiaana autisteille tyypillisen käsien räpyttelyn, mutta se vaihtui tähän stimmaukseksi kuvattuun toimintaan tosiaan noin 3-vuotiaana.
Onpa todella köyhää ja sirkeaa, etteivät ammattilaiset tienneet, mitä pojan toiminta oli. Joku kyseli, voisiko olla epileptinen kohtaus. No, ei todellakaan ole. Esim. lapsen saa samantien ”herätettyä” keskustelemaan, jos tekee tuota toimintaa, ei siis vaivu mitenkään voimakkaasti omiin maailmoihinsa siinä.
Poika on nyt 13-vuotias, enkä ole koko aikana saanut tietää, kuin vasta tästä ylen jutusta, että mistä siinä lapsen toiminnassa voisi olla kyse. Surkeaa terveydenhuoltoa meillä Suomessa! Ne eivät osaa YHTÄÄN MITÄÄN.
Kommentit (4)
No mä olen kyllä aina puhunut maneereista ja ticseistä, mutta totta kyllä ne voivat olla vähän erilaisia, lihasnykäyksiä eikä niinkään rauhoittamaan tarkoitettua tietoista toimintaa.
Maneereita/stimmausta voi olla myös nenteillä tai vaikkapa tosiaan Tourette-ihmisillä ja kehitysvammaisilla.
Autismikirjossa olennaista on sosiaalisten taitojen puute/heikkous. Jos sitä ei ole, ei voi olla autismista kyse.
Jos sitä ja muita autismin oireita on, on kieltämättä erikoista, jos lasta ei ole diagnosoitu. Oma lapseni sai as-diagnoosin jo nelivuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä olen kyllä aina puhunut maneereista ja ticseistä, mutta totta kyllä ne voivat olla vähän erilaisia, lihasnykäyksiä eikä niinkään rauhoittamaan tarkoitettua tietoista toimintaa.
Maneereita/stimmausta voi olla myös nenteillä tai vaikkapa tosiaan Tourette-ihmisillä ja kehitysvammaisilla.
Autismikirjossa olennaista on sosiaalisten taitojen puute/heikkous. Jos sitä ei ole, ei voi olla autismista kyse.
Jos sitä ja muita autismin oireita on, on kieltämättä erikoista, jos lasta ei ole diagnosoitu. Oma lapseni sai as-diagnoosin jo nelivuotiaana.
Ainakin verrattuna toiseen lapseemme sosiaalisten taitojen heikkous näkyy. Lapsi esim. saattaa suuttua ja pahastua ja loukkaantua siitä, että toinen sanoo vaikkapa Berliinin olevan Ranskan pääkaupunki. Siis vahingossa. Eikä siihen riitä pahoittelu ja ylipäätään on aika vammaista koittaa lepyttää toisen loukkaantumista siitä, että puhuit jotenkin väärin.
Se on todella raskasta ja rasittavaa.
Hän ei ole myöskään yhtään kiinnostunut muiden puheista, eikä osaa esittää, että kuuntelisi, edes hetken, jos aihe ei kiinnosta.
Juttelu lapsen kanssa on vaikeaa, yleisemmin kyseessä on monologi.
Ap
Tytölle ilmeisesti tää tapa on tosi yleinen, osaa peitellä oireita ja siksi heitä diagnosoidaan vähemmän kuin poikia.
Meidän lapsi diagnosoitiin autismin kirjolaiseksi aikuisena kun paloi loppuun toisen kerran. Kun luin noita aiempia lääkärien lausuntoja ekan loppuunpalamisen ajoilta niin sinne oli psykiatri kirjoittanut että heiluttaa ylävartaloa oudosti kun keskittyy vastaamaan kysymyksiin. Että tällaista se on autismin kirjon oireiden tuntemus psykiatrienkin joukossa ja on tuurin peliä milloin sattuu sellainen lääkäri joka tunnistaa oireet.
Ja tosiaan oli tuota kaikenlaista ääntelyä, toistoa, jankkaamista jne. mutta ne äänet ja melodiat oli peräisin tietokonepeleistä. Esim. alaluokilla kun teki yksitoikkoisia tehtäviä kuten esim. kirjoitusharjoituksia niin koulussakin rupesi ääntelemään niiden aikana ja opettaja joutui pyytämään olemaan hiljaa. Mutta peruskoulussa ja lukiossakaan ei ongelma noussut esiin muutoin kun oli muuten lahjakas kaveri matemaattisissa aineissa, kielissä, liikunnassa ja kädentaidoissa. Vasta yliopistossa rupesi tökkimään ja tuli eka loppuunpalaminen.
Toisen loppuunpalamisen jälkeen menin mukana yksityiselle psykiatrille ja vaadin saada lähetteen neuropsykologisiin testeihin. Testien jälkeen tuli diagnoosi.