Mitä teidän avioehtosopimuksessa lukee?

Avioerotilanteessa kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.



Meillä siis avioehto on voimassa vain erotilanteessa, ei kuolemantapauksessa.

Noitahan nyt voi olla niin monenmoisia kuin on parejakin. Tyypillisin lienee se, että kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, ei avioerossa eikä kuolemantapauksessa. Toinen aika yleinen lienee, että avio-oikeus on yhdessä hankittuun omaisuuteen, mutta ei aikaisempaan tai perittyyn.



Minkälainen teidän tilanne on? Mikä siinä sinusta olisi reilu?

Suurin osa on tietty yhdessä hankittua.

Jos on kaikenkattava avioehto, niin kannattaa tosiaan olla tarkkana, että kenen nimiin omaisuudet merkitään. Jos avioehtoa ei ole, niin silloinhan sillä taas ei ole niin suurta merkitystä (ainakaan erossa, kuolemantapauksessa kyllä, kun on se lesken tasinkoprivilegi).



Jaa, että miksi pitäisi olla avioehto, kyselee joku. No vaikka siksi, että varmaankin kolmasosa ellei jopa puolet meidän ikäluokan avioliitoista päättyy eroon. Käytännössä tarkoittaa sitten vaikka sitä, että jos toinen on kovin paljon rikkaampi tai jos toinen voi vaikka periä huomattavia summia, niin toinen voi saada ansiotonta etua, eikä sillä ole mitään tekemistä esim. reiluuden kanssa.

Enhän minä aio kotiani polttaa, tms. Kunhan nyt on varuiksi.

perinnöksi, oli ehtoa tai ei. Vai eikö lapsemme saisi periä mummon taloa? Olimme eronneet tai ei?

Siksi kysyn edelleen miksi olisi avioehto?

tosin rikkaitten höpötyksiä moinen. En edelleenkään tajua?

Ehto o ehrotoine.

Eräpäivän mennä mettä.

Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.

Sopimukse saa purkka jos ossa koota kans.



1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.

2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.



Allekirjotus tähä________________________________



Heli Laaksonen



t. kippe

Yhdeksikölle.



Sinulla ei olekaan kymmenkertainen määrä omaisuutta verrattuna mieheesi tai sinun vanhempasi eivät ole rikkaita. Jos on nollaa euroa jakamassa, niin eihän siinä mitään ehtoja tarvita. Tai jos kaikki on yhteisyrityksen aikaansaamaa tuottoa, niin ei siinäkään tapauksessa.



Mutta mitä näihin pahimpiin skenarioihin tulee, niin tässä nyt joku:



Kuvitellaan että sinä ja miehesi olette olleet yhdessä muutaman vuoden ja teillä on lapsi. Sinun vanhempasi kuolevat ja perit 200000 euroa. Sitten mies menee ja löytää itseään 15 vuotta nuoremman uuden. Tämän seurauksena teille tulee ero ja mies saa mukaansa sinun vanhempiesi perinnöstä 100000 euroa. Mies sijoittaa tämän rahan uuden onnensa kanssa asuntoon, kiertää vähän maailmaa ja ostaa prätkän. Mikä on sitten loputulos kun mies kuolee? Maailman kiertäminen vei osansa, sitä kokemusta on vaikea perinnöksi jakaa. Prätkä on ruosteinen romu, josta ei myöskään enää iloa ole. Lopputulos on, että 30000, joka sijoitettiin asuntoon on vielä olemassa. Mutta kun mies on uuden onnen kanssa naimisissa, niin naisella on oikeus pitää asunto ja sen seurauksena, jos nuori nainen elää vaikka 90-vuotiaaksi, niin voi hyvinkin olla että teidän teidän lapsi on ehtinyt jo kuolla ennen kuin perintö hälle siirtyisi.



Kaikki ei tietty mieti asioita kovin pitkällä aikajänteellä. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Minä itse katson, että minun henkilökohtainen velvollisuus on pitää huoli siitä, että en omalla ajattelemattomalla toiminnallani " varasta" omalta lapseltani omaisuutta. Toki omat rahani saan käyttää niin kuin haluan, mutta tyhmyyttäni en halua rahoja menettää jonnekin ulkopuoliselle taholle.

on syytä epäillä kasvainta ja mentävä magneettikuvaukseen.

Mun äitini aloitti kaiken alusta 50-vuotiaana, kun erosi isästäni hänen viinan käytön takia. Avioehto oli tehty, että isän maatila pysyisi " suvussa" . Heidän koko yhteiselo on ollut sitä, että äiti maksoi omiaan ja lasten kuluja ja isä sijoitti tilaansa. Äiti ol myös kymmenen vuotta kotona lasten kanssa ja aina on ollut tekemässä paljon maatöitä. Tämä kaikki ilmeisesti ruokapalkalla, sillä eron tultua äidilläni ei ollut kuin 20 000 markkaa, omia säästöjä, joilla aloittaa oma elämä alusta.



Usein toivon salaa, että isä kuolisi nuorena viinaan ja perittyäni hänet voisin antaa äidille takaisin sen, mikä hänelle kuuluu. Tosin saattaa Alko olla perimysjärjestyksessä ensimmäisenä eikä jäljelle jää kuin osa.



Kaikesta tästä mulle on jäänyt luja periaate, että avioliitossa kaiken, aivan kaiken on oltava yhteistä, myös paperilla. Taivaan kiitos, olen löytänyt miehen joka ajattelee samoin!

on sovittu että isovanhemmat testamenttaa suoraan lapsillemme. Itse haluamme vaan muistoesineitä lapsuudestamme. Samoin siskoni, jolla ei ole omia lapsia, testamenttaa suoraan lapsillemme.

ei tule ongelmaa.

Mielestämme lapsemme ansaitsevat helpomman startin elämälle kuin me, meillä on jo oma talo, ja muuta omaisuutta.



terveisin se teininä parisuhteen aloittanut tollo, jolla ei avioehtoa.



(jonka mies ostaa prätkän ja hommaa 15 vuotta nuoremman naisen, ja menettää 100 000 euroa:)) repesin. By the way lokakussa 13 vuotis hääpäivä, ensi kuussa 17 vuotis kihlajaiset ja takana 18 vuotta parisuhdetta saman miehen kanssa. Tehkää perässä. Malja sille. Kippis

Enkä totta vie halua, että minun omaisuuteni (oma ja myöhemmin) mahdollisesti peritty menisi hänelle vaan omille, yhteisille lapsillemme.



Meillä siis on avioehto, joka koskee kummankin omaa ja myöhemmin mahdolliseti perittävää omaisuutta. Molemmat toki halusimme tämän avioehdon eikä sitä ole kukaan kummastellut.

mutta meillä ainakin on omat rahat, vaikka on avioehto. Katsos, kun se avioehto ei millään lailla vaikuta avioelämään, vaan vasta sitten jos tulee ero. Ja tosiaan teidän persaukisten on turha tulla tänne selittämään, että me rakastamme toisiamme emmekä tarvitse avioehtoa ja plaa plaa... No, ihan vain tiedoksi, että myös varakkaat menevät naimisiin rakkaudesta, mutta tietyt asiat vain vaativat avioehdon tekemistä.

Ottaa niin päähän, ettei sormet ja ajatukset kulje samaa tahtia...

sen prätkän ym lisäksi se mies saa uuden puolisonsa kanssa 3 lasta. Nämä lapset ovat perinnönjaossa miehen rintaperillisiä, joten näin ollen aiemmasta avioliitosta oleva lapsen perintöosuus isänsä perinnöstä on 1/4



Eli ajatusmalli " periihän se lapsi eronkin jälkeen vanhempansa" on hieman sinisilmäisesti ajateltu. Eihän siinä mitään jos kyseessä on miehen oma omaisuus, mutta jo kyseessä on ositustilanteessa saatu tasinko niin silloin ilman avioehtoa kyllä lapset jäävät huomattavasti vähemmälle.

tuossa tilanteessa äitisi olisi voinut hakea kohtuullistamista. Eli äidillesi olisi voitu avioehdosta huolimatta määrätä tietty määrä omaisuutta. On aika yleistä noissa tilanteissa, joissa toinen on pystynyt keskittymään omaisuuden kerryttämiseen kun toinen on mahdollistanut sen (ollut kotona ja hoitanut kodin ja lapset).

Eli meillä ei ole oikeutta toistemme perintöihin. Ja kyllä meilläkin ihan yhteiset rahat on muuten ja onnellisessa parisuhteessa elämme, mutta näin varmistamme, että suvun kiinteistöt jne. pysyvät myös suvussa.



Ainahan on mahdollista, että esim. minä kuolen huomattavasti ennen miestäni, jolloin mies saisi perintöni itselleen. Mies voisi mennä uusiin naimisiin myöhemmin ja olisi mahdollista, että perintö päätyy kuoleman tai avioeron takia tälle uudelle vaimolle, joka ei siis sukuun kuulu. Näin siis suvun tilat jne. kuuluvatkin täysin uudelle suvulle.



Eihän sitä avioehtoa kannata tehdä, jos ei ole esim. mitään perintöä tiedossa, jonka ei haluaisi suvun ulkopuolelle päätyvän. Jos haluaa kaiken olevan yhteistä myös erossa niin ei tälläisiä kannata edes miettiä.

Mun äitini luopui erossa isäni hyväksi sellaisestakin omaisuudesta, johon hänellä olisi ollut oikeus (yhteinen koti ja maapala), sillä hän pelkäsi, että jos hän " vie" isältäni jotain, niin hän ei saa aloittaa omaa elämäänsä rauhassa ja että hankaluuksia tulee meille lapsillekin. Äitini sai erossa isältäni puolikkaan pienestä osakkeesta (silloin 100 000mk arvoinen),mutta tämäkin oli vain siksi, että isäni vältti näin veroseurauksia.



Äiti on kaikki nämä vuodet lohduttanut itseään sillä, että omaisuus jää lopulta meille lapsille, mutta eipä siinä niin taida käydä. Isäni aikoo myydä kotitalon (on kuulemma liian iso hänelle, eli suomennettuna hän aikoo ryypätä sen) ja muutakin omaisuutta hän on myynyt. Pakkaa sekoittaa myös isäni sisko, joka kääntää isän päätä meitä lapsia vastaan sanomalla, että meille ei kannata jättää tilaa, koska kumpikaan meistä ei sitä jatka, toisin kuin hänen tyttärensä miehineen on " maahenkisiä" ihmisiä ja haluaisivat jatkaa tilaa...



Onko tässä tilanteessa enää mitään korjattavissa?

Kohtuullistamista voi hakea tosiaan, jos avioliitto ilman avioehtoa on kestänyt yli 5 vuotta tai vaihtoehtoisesti jos avioehdon kanssa alle 5 v. Yleensä kuitenkin osituspapereita pitää moittia puolessa vuodessa, joten varmaan nyt on tässä yllä olevassa tapauksessa myöhäistä. Lisäksi jos ositus on tehty pätevän lakimiehen kanssa, niin sinne yleensä laitetaan merkintä, että molemmat sitoutuvat olemaan moittimatta.



Se, että tässä yksittäisessä tapauksessa asiat menivät näin, niin ei kuitenkaan tee missään nimessä yleistä sääntöä asioista. Jossain tilanteessa avioehto on se reiluin vaihtoehto joissain taas avioliitto ilman avioehtoa. Jos ihan totta puhutaan, niin yleensä ihan maalaisjärkikin nämä asiat osaa ratkaista. Ahneus kun puhuu, niin se on sitten toinen asia.

Sinänsä jos sinun suvustasi tulisi vaikka mökki, joka menisi sinun kuolemasi jälkeen miehellesi ja avioliiton myötä sitten hänen uudelle vaimolleen, niin vaimon kuoleman jälkeen kyllä mökki palaisi takaisin sinun sukuusi eikä jäisi tämän uuden naisen sukuun.



Sitten toinen juttu mikä kannattaa ottaa huomioon, että jos haluaa olla ihan varma, että vaikkapa em. mökki pysyy suvussa, niin avioehto ei yksistään sitä takaa. Kaikki avioehdon sisällä oleva omaisuus kun voidaan laittaa sovittelun piiriin eli jos vaikka olisit perinyt mökin ja sitten eroaisitte, mutta voitaisiin katsoa, että olette olleet niin pitkän aikaa naimisissa, niin mökki saattaisikin joutua ositettaviin. Jos haluaa tämmöiseltä suojautua täysin, niin testamentilla voidaan se määrätä eli esimerkiksi vanhempasi kirjaisivat, että sinun mahdollisilla puolisoilla tai elämänkumppaneilla ei ole oikeutta perintöön. Tällöin olisi varmaa, että se mökki jäisi osituksen ulkopuolelle.



Vaikeita nämä asiat. Keskivertotapauksessa asiat menevät oikein mukavasti, mutta huonolla mäihällä huonosti ja uusperheet onkin sitten ihan oma lukunsa, jossa kannattaa olla tosi tarkkana.