Miltä tuntuu ajatus, että jonain päivänä kukaan maapallolla ei tiedä sinun edes olleen olemassa?

Noin se vaan menee. Itselläni on ikää jo niin paljon, että tuo päivä on koko ajan lähempänä. Uskonnothan kumpuavat mm. juuri siitä ahdistuksesta mitä ihminen kokee siitä, että lakkaa olemasta.

Entä sitten? Ei siitä juuri nytkään kukaan tiedä.

Ei miltään, ei tiedä onneksi nytkään kovin moni.

Ei minua kiinnosta kuin läheiset.

Hyvältähän se tuntuu. Olisi ahdistavaa ajatella, että joku tampio, joka ei ole edes syntynyt elinaikanani, ruotisi sanomisiani ja tekemisiäni.

Niin on kaikki sulttaanitkin kuollut ja kasakat mitä väliä. Pahaa nekin vaan on tehnyt.

Joku päivä on olemassa internetarkeologia. Meistä luodaan meidän virtuaalisen "dna"n avulla hahmoja menneisyydestä, joihin tulevat polvet pääsevät tutustumaan.

Epäreilua ettei saa edes hautakiveä ikuisest pitää, viimeinenkin todiste  siitä että on ollut olemassa viedään!

Ei miltään. Vain sillä on merkitystä, että nyt elinaikanani tietää :)

Vuodet vaihtuvat tuhansiksi ja miljooniksi. Se ei ole mitään miljardien vuosien rinnalla... eikä se ole mitään avaruuden hiipumisen aikakautena. Ei silloin ole mitään.

Aika harhaista kuvitella, että oma elämä olisi erityisempi kuin kaikkien muiden elämä ja se muistettaisiin jotenkin poikkeuksellisesti. Tosiasiassa yksilö elämä on vain yksi elämä niiden kaikkien muiden joukossa ja se elämä on tärkeintä sille yksilölle itselleen. Itselleni on ollut pikemminkin helpottavaa ymmärtää, että omalla elämällä ei ole juurikaan merkitystä isommassa mittakaavassa ja maailma jatkaa samaan malliin kuoleman jälkeenkin. Tuon ajatuksen myötä voin elää omaa elämääni siten kun haluan.

Olen jo silloin maan tomua.

Ihminen on kuollut kun hänen asuinsijansa ei häntä enää muista, sanoivat intiaanit.

En ole tunnettu nytkään. Jossain vaiheessa mä synnyn taas uudestaan.

Itseasiassa todella hyvältä.

No eipä tuossa juurikaan ole eroa nykyhetkeenkään eli ei tuo ajatus tunnu yhtään miltään.

Ja tuolloinhan sitä ei ole enää itse kokemassa kuinka oma olemassaolo on (ollut) kaikille täysin yhdentekevää toisin kuin nyt.