Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä tuntuu ajatus, että jonain päivänä kukaan maapallolla ei tiedä sinun edes olleen olemassa?
14.08.2021 |
Olet unohdettu ja hautasikin on ehditty häpäistä kaivamalla se auki uudelle tulokkaalle. Hautakivesikin on viskattu menemään.
Kommentit (75)
Hyvältä, koska on niinkin luonnollinen asia kuin elämän kiertokulku. En elä täällä ketään muuta kuin itseäni varten. Täytyy osata antaa tilaa myös jollekin uudelle. Se voi lopulta olla parempi kuin nykyinen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan missäkin yhteydessä...
Who wants to live forever, anyway.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pah. Tulevissa elämissäni muistan ainakin itse oman aikaisemman elämäni. Lälläslää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kun miettii, niin eihän millään ole oikeastaan yhtään mitään merkitystä. Kauhee stressi elämästä ja sitten vaan kuolee pois.
Lopulta koko maapallokin tuhoutuu ja sulaa auringon paisuessa.
No niin! Ja mä stressaan jostain turhanpäiväisestä toimistotyöstäni!
Jos ei vähääkään stressaisi mistään saisiko mitään aikaan?
Elannon hankkiminen on jo aikaansaannos, myös pelkkä oleminen.
Minusta ei kyllä moni tiedä nytkään, että olen olemassa. Olen niin näkymätön ihminen. Sen vuoksi tuo kuoleman jälkeinen asia ei pelota. Tosin olisin mieluummin silti eläessäni se ihminen jonka joku muistaisi.
Ei siihen mene edes sataa vuotta.
terv. sukujemme hyljeksimäksi tullut lapseton pari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook-tilini elää forever! En katoa koskaan!
hyvältä, eivät tiedä kännisekoiluistani mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieluummin niin kuin että olis joku Stalin / Hitler, jotka kirotaan vielä 100 vuotta jälkeenpäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän ajasta jää mitään. Kaikki valokuvat on pilvessä, joten kun niiden ylläpitäjä kuolee ja salasanat menee hukkaan, niin sinne ne jää. Tavarat häviää pikkuhiljaa ja kukaan ei enää muista.
Hyvältä tuntuu ajatus. En halua edes hautapaikkaa, vaan polttohautauksen ja tuhkat jonnekkin tuuleen. Olen ollut olemassa, tehnyt lapset, rakastanut ihmisiä ja tehnyt energialla jäljen ja se on ainoa mikä ei häviä. Tai no häviää sillä tavalla, että ei sitä minuun yhdistetä, mutta olen silti ollut täällä, kuten me kaikki.
Enemmän ahdistaa ajatus, että eläisin samoihin lukuihin asti, kuin maailman vanhimmiksi eläneet. Joutuisi todistamaan koko sen maailman ja sukupolvien katoamista, jotka itselle oli tuttuja. Kun kaikki omaan elämään liittynyt, lapset ja kenties lapsenlapset mukaan lukien, ovat jo kuolleet ja vain itse on yksin jäljellä, vanhainkotiin unohtuneena. Brrrh, se se vasta kamalaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskujeni mukaan n. vuonna 2100 kuolee viimeiset ihmiset jotka muistaa minut. Onhan se outo ajatus. Turhaa mesoamista tää elämä.
Vierailija kirjoitti:
Facebook-tilini elää forever! En katoa koskaan!
Luuletko, että 100 vuoden päästä enää mitään favebookkia on? Lol. Kaikki sähköinen katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on tosiaan se jatkumo. Olen yksi osa siinä ketjussa, eikä sitä voi muuksi muuttaa. Olen jatkanut geenejäni.
Sopivalta, jopa vapauttavalta. Täällä me kaikki vuorollamme elämme ja kuolemme. On koko elämä aikaa tehdä ja kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook-tilini elää forever! En katoa koskaan!
Luuletko, että 100 vuoden päästä enää mitään favebookkia on? Lol. Kaikki sähköinen katoaa.
Ei katoa. Se ehkä siirtyy toiseen formaattiin, mutta tästä eteenpäin mikään dokumentaatio ei katoa. Ne kopioituu niin moneen paikaan, että elämme ikuisesti ainakin dokumenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facebook-tilini elää forever! En katoa koskaan!
Luuletko, että 100 vuoden päästä enää mitään favebookkia on? Lol. Kaikki sähköinen katoaa.
Ei katoa. Se ehkä siirtyy toiseen formaattiin, mutta tästä eteenpäin mikään dokumentaatio ei katoa. Ne kopioituu niin moneen paikaan, että elämme ikuisesti ainakin dokumenteissa.
Alähän mene vannomaan, jo nyt on sähköisiä nettipalveluita lopetettu ja sen mukana hävinnyt tavaton määrä esim. kuvia ym. tietoa olemattomiin. Esimerkiksi 2000-luvulla oli monilla Geocities -nimisessä palvelussa ns. kotisivuja. Palvelu lopetettiin vuonna 2009. Sinne meni joidenkin ikuiseksi luulema digitaalinen sisältö.
Kaikki muuttuu niin nopeasti, että paljon varmasti hylätään vanhasta materiaalista uuteen systeemiin siirtyessä, jos ei ole yhteensopiva vanhan systeemin kanssa. Esimerkiksi aikoinaan VHS-kaseteilla olleita elokuvia ei kaikkia ole vieläkään siirretty edes DVD:lle, saati uudemmille formaateille...
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ahdistaa ajatus, että eläisin samoihin lukuihin asti, kuin maailman vanhimmiksi eläneet. Joutuisi todistamaan koko sen maailman ja sukupolvien katoamista, jotka itselle oli tuttuja. Kun kaikki omaan elämään liittynyt, lapset ja kenties lapsenlapset mukaan lukien, ovat jo kuolleet ja vain itse on yksin jäljellä, vanhainkotiin unohtuneena. Brrrh, se se vasta kamalaa olisi.
Olen 46v mies ja osin minusta tuntuu tältä jo nyt. Ihana 80-luku on enää muisto vain, juuri mikään ei ole enää kuin silloin ennen hyvinä aikoina, moni silloin tuntemani henkilö on jo edesmennyt, jne.
Minäkin haluaisin tulla tuhkatuksi ja jos sirottelisivat kallioiselle metsälle. Rakastan kotipaikkakuntani kumpuilevaa maastoa. Siihen vain tarvitsee maanomistajan luvan joten kai joku läntti pitää itselleen ostaa ja suojella se metsä. Mihinkään hautausmaalle en halua. En ole ennenkään porukassa viihtynyt.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta aika tylyä on tosiaan tavallisen ihmisen kohdalla. Tietty jonkun maksimaalisen kusipään, kuten Hitlerin muistikuva elää aika pitkään historian kirjoissa. Kunnes tulee joku vielä isompi kusipää tai meidän sivilisaatio tuhoutuu.