Ihastunut mutta yksipuolisesti. Voi tätä elämää

Vastapuoli on saavuttamaton, tietysti kuinkas muuten. Just niin mun säkää.

oijoi, ihastuin erääseen mieheen, joka veti kurssia työpaikkani koulutuksessa. En ole ollut ihastunut keneenkään moneen vuoteen, vaikka missä olen ollut ja tilaisuuksia kiertänyt. Mutta nyt niin  kävi. Toisaalta ihana tunne mutta realiteetit taas on ja sen toki ymmärrän. 

Mutta on tää vaan omituista. Miten ihastua näin yhtäkkiä, vaikka mitään syytä tai muuta ei ole. 

Tiedän, tämä yksipuolista mutta miksi ei koskaan käy niin, että kumpikin tuntisi samanlaista tunnetta ja jotain kehkeytyisi. No nautin tästä tuntessta silti. Saahan sitä olla yksinään ihastunut. 

Huomenna nään tämän ihastukseni viimeisen kerran varmaan ikinä. otan siitä kaiken irti ja katselen läpättävä kaipuu rinnassani kun hän luennoi ja elehtii. ja salaisissa päiväunissani ajattelen jotain ihan muuta kuin, kuin tylsää aihetta mistä pitää esitelmää.

Kaiken järjen mukaan toivon silti, että tämä ihastustunne menisi pian ohi. En halua jäädä rakentelemaan utopistisia pilvilinnoja.