Mies 29v miettii; ikävä tunnelma

Minulla alkoi koulu taas tuossa hiljattain, vaikka ei ihan sillä tavalla kuin olisin halunnut. En voinut jatkaa haluamallani tavalla, edellinen lukuvuosi ei tarjonnut yhtään kannustavia kokemuksia ja nyt olen sitten missä olen eli vaihtanut alaa, mutta en enää osannut suggeroida itseäni sellaiseen kunnianhimoiseen hurmokseen kuin viime vuonna, koska tuntuu siltä, että viime vuoden kalenteri lyötiin uudestaan seinälle. Kesäkin oli tismalleen samanlainen kuin sitä edellinen kesä, paitsi lemmikin menetyksen osalta. 

Koululla on nyt ollut kaikenlaista peuhaamista ja vouhotusta, joka on periaatteessa hyväntahtoista ja iloinen asia, mutta oma jaksaminen ja usko ei vain oikein riitä. Olen jäänyt tilaisuuksista pois, koska kukaan ei ole kertonut niistä tai vaihtoehtoisesti olen vain halunnut olla rauhassa, koska tunnen vahvasti, että ne antavat vähemmän kuin ottavat. Hymyn voi toki saada, mutta tuntuu, että se on ivallinen tai kummasteleva hymy eikä ihastunut hymy. 

Joskus tietysti aina tuntuu, että kaikki ikävyys on vain omassa mielessä, ja niin on koko maailmakin joidenkin filosofian koulukuntien mukaan, mutta toisaalta taas käy niin, että kun astuu sateesta suojaan, ei se spontaanius ja ennakkoluulottomuus sitten tulekaan palkittua. Esim.tänään tervehdin yhtä vanhaa luokkakaveria, (nainen) joka vain katsoi vihaisesti eteensä. Ja eilen tapahtui sama homma naapurin (nainen) kanssa. Jatkan tietysti tekohymyilyä sen jälkeenkin, ettei vain alkaisi ahdistamaan ressukkaa. Joidenkin ihmisten tervehtimisen olen nyt kuitenkin uskaltanut lopettaa. Pari päivää sitten kyllä saatoin ulkomaalaisen naisen juna-asemalle ja se oli kaiketi ihan positiivinen kohtaaminen. 

Aika murheelliseksi minut teki tänään myös se, että yksi rakas harrastukseni on lopetettu osallistujamäärien kutistuessa ja tuntuu melkein kuin identiteettini muuttuisi sen myötä. 

Kai minulla on kuitenkin loppuvuoden osalta verkot vesillä ja minulle voi sitten kirjoittaa vaikka sähköpostia, jos haluaa vihjailla kiinnostuksesta, vaikka näinhän tuskin tapahtuu. Pitää nyt keskittyä niihin hyviin asioihin mitä on ja antaa itselle anteeksi ne asiat, mihin ei jaksa rynniä mukaan. Uutta lemmikkiä pitäisi tässä myös alkaa suunnittelemaan, vaikka joidenkin mielestä se ei ole hyvä idea. Olisin kyllä halunnut uuden lemmikin hankkimisen olevan romanttinen yhteistapahtuma, mutta ehkä ei kannata odottaa niin kauaa.