Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä jolla on lapsia, miten suhtaudut lapsia inhoaviin kavereihin?
26.08.2023 |
Jos sinulla on ystäviä, jotka eivät siedä lapsia eivätkä halua olla koskaan missään tekemisissä lapsesi kanssa, onko se sinulle ihan ok? Mun on jotenkin vaikea hyväksyä, että jotkut kaverit ei halua nähdä enää sen jälkeen kun sain lapsen, vaikka tavallaan samalla ymmärrän sen, että kaikki ei voi pitää kaikista ihmisistä. Lapsista moni ei pidä, ihan syystäkin onhan ne meluisia ja sotkuisia. Otan silti asian jotenkin liian henkilökohtaisesti.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ai miten suhtaudun mielisairaisiin ?
He ovat sairaita ja heidän mielensä on rikki, heikko...
.
Heitä pitää myös kohdella kuin herkkää vaasia
Ei kyse ole mielisairaista vaan tavalliset ihmiset jotka ei siedä lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään muiden lapsista pidä. Pidän vain omistani. En tyrkytä omiani mihinkään ja odotan sitä myös muilta
Eikös tää tyyppi jää aika luonnollisesti sun tuttavapiiristä pois? En kokisi ongelmaksi. Kasvoitte erilleen. Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään muiden lapsista pidä. Pidän vain omistani. En tyrkytä omiani mihinkään ja odotan sitä myös muilta
Oletko katkaissut välit ystäviin kun he saa lapsia? Et suostu menemään heidän kastajaisiin, syntymäpäiville tai minnekään missä voisit joutua olemaan lasten kanssa tekemisissä? Mikä niissä ystävien lapsissa on sellaista, että et siedä heitä ja tämän vuoksi joudut vähentämään ystävien kanssa vietettyä aikaa?
Vierailulle ei saanut ottaa, vaan olisi pitänyt mennä aikuisten kesken Puuhamaahan päiväksi ja jättää lapsi hoitoon.
Miehensä hän kuitenkin otti jopa naisten kylpyläreissulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ok. Ei mitään tarvetta heidän tavata. En itsekään juuri lapsista välitä, omista toki.
En tiedä, voisinko olla ystävä ihmisen kanssa, joka ihan oikeasti inhoaa lapsia. Siinä ei sitten taas ole mielestäni mitään erityisen pahaa, jos joku ei liiemmin välitä lapsista, voin ihan hyvin nähdä häntä ilman lasta ja puhua muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suhtaudu lapsia inhoaviin kavereihin millään lailla. Minulla ei ole sellaisia.
Joidenkin ystävien kanssa on selvää, että lapset ovat mukana. Joidenkin kanssa on parempi nakostella ilman lapsia. Kaikkien kanssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole tuollaisia kavereita. En pidä ystäväpiirissä noin negatiivisia ihmisiä.
En minä sinänsä ketään inhoa mutta ne tapaamiset kaverin kanssa on ihan yhtä tyhjän kanssa kun äidin jaloissa pyörii kaksi kitisevää takiaista, syliin-pois-syliin-pois ja äiti ei saa yhtäkään lausetta sanottua minulle loppuun kun lapsen kitinähuuto vaan yltyy mitä enemmän äiti yrittää komentaa tai olla huomioimatta sitä äiti äiti äiti mölinää. Eli ärsyttää se että lapset ei osaa edes puolta tuntia olla ilman äidin huomiota vaikka eri huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä pidä lapsista mutta olen luullut että se on tavallista että välittää niistä lapsista jotka on ihnisestä josta itse välittää. Ehkä teillä ei ole mikään kunnon kaverisuhde.
Vierailija kirjoitti:
En minä sinänsä ketään inhoa mutta ne tapaamiset kaverin kanssa on ihan yhtä tyhjän kanssa kun äidin jaloissa pyörii kaksi kitisevää takiaista, syliin-pois-syliin-pois ja äiti ei saa yhtäkään lausetta sanottua minulle loppuun kun lapsen kitinähuuto vaan yltyy mitä enemmän äiti yrittää komentaa tai olla huomioimatta sitä äiti äiti äiti mölinää. Eli ärsyttää se että lapset ei osaa edes puolta tuntia olla ilman äidin huomiota vaikka eri huoneessa.
Sähän itse toimit juuri siten mistä syytät lasta. Et kestä sitä että huomio ei ole 100% sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun monella on lapsia ja ystävien tapaaminen muuttuu helposti niitten lasten kanssa seurusteluksi. Ei ole välttämättä mikään lapsiviha kyseessä, jos haluaisi viettää sen aikansa oman ikäisten ystäviensä parissa, rauhassa. Oma lapsesi on ehkä sulle maailman isoin ja kiinnostavin asia, mutta muille...no lapsi (muiden ystävien) lapsien joukossa. Lasten läsnäolo rajoittaa puheenaiheita, täytyy miettiä miten puhuu, täytyy sietää jatkuvia keskeytyksiä, täytyy huomioida lasta, jottei hermostu, täytyy olla jotenkin edes vähän kiinnostunut siitä lapsesta, kun se kerran on ystävän lapsi, jottei loukkaa. Sitten kun sama useamman ystävän kanssa... Lapsettomalle voi oma lapsettomuus olla myös vaikea ja jopa katkera paikka, siitä huolimatta, että sanoo ettei halua lapsia tai antaa ymmärtää olevansa lapsivihamielinen. Moni taistelee kateuden ja huonommuuden tunteiden kanssa, vaikkei tätä sinulle kertoisikaan.
Mulle on täysin ok, että yksi ystäväni ei tykkää lapsista ollenkaan. Olen tuntenut hänet ennen kun sain lapsen, ja tiennyt asian aina, ja hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Ei juurikaan nähdä nykyään, mutta ollaan tunnettu niin pitkään, että tämä ystävyys kyllä kestää tän mun perheen pikkulapsiajankin. Myöhemmin sitten pääsen liikkumaan ilman lastakin paremmin.
Kyllä häntä varmasti voisi lapsen kanssakin nähdä, mutta ei se olisi mullekaan kivaa. Mielummin sitten ilman.
Kyse ei ole inhosta tai vihasta. Vaan joitakin rasittaa vilkkaat kiljuvat lapset, voimat menevät ja voi "ahdistaa". Ihan tuntemattomia henkilöitä ne lapset ja paljon kasvua lapsilla edessä, vuosia. Vanhempi ohjaa ja jos ei osaa, tulos on villi lapsi.
Kaveri on kaveri kaverinsa kanssa, ei lapsen kaveri tai toveri. Lapsella omat sukulaiset ja kaverit. Ei kukaan halua muiden lapsia elämäänsä väkisin, on tarpeeksi omissa asioisa tekemistä. Ellei ole tyyppi -joka on tottunut lapsiin- ja perhekokoontumisiin. Jatkuvaan sosialisointiin joukolla.
Mulla on lapsi, ja ymmärrän aivan täysin, miten ärsyttävää on yrittää tavata kaveria, kun mukana on pieni lapsi/lapsia. Eihän siinä oikeasti saa mitään juteltua. Olen myös itse nykyään oikeasti aivan hanurista, koska mun elämässä ei ole mitään muuta sisältöä, kuin pienen lapsen kanssa oleminen, ja sen tarpeiden täyttäminen. En ole juuri nyt maailman parasta seuraa ihmiselle, joka haluaisi esimerkiksi keskustella syvällisiä, puhua politiikasta tai ylipäänsä jutella kokonaisin lausein. Jotkut ystävyydet on nyt vähän hiljaisemmalla liekillä tämän takia, mutta täältä tullaan taas, kunhan lapsi vähän kasvaa. En todellakaan loukkaannu siitä, jos joku ei halua viettää aikaa juuri nyt meidän kanssa. Mulla on eri kaverit sitten tähän taaperoelämään.
Mä ymmärrän hyvin, jos joskus lasten seura väsyttää ja joskus olen tavannut lapsia, joiden käytös on erittäin rasittavaa.
En silti voi olla läheisissä väleissä kenenkään kanssa, joka suhtautuu vihamielisesti lapsiin. Tai eläimiin. Meillä ei olisi takuulla yhtäkään yhteistä arvoa, joten miksi tuhlaisimme toistemme aikaa.
Mun ystävä sai lapsen 12 vuotta sitten, ja sen jälkeen pari lisää. Ei olla puhuttu yhtäkään kokonaista lausetta 12 vuoteen. Hänellä on myös puoliso. Arvostaisin, jos hän edes joskus voisi pyytää puolisoaan pitämään huolta, että saa puhua puhelimessa kanssani 15 minuuttia rauhassa.
Alue: Aihe vapaa
Ai miten suhtaudun mielisairaisiin ?
He ovat sairaita ja heidän mielensä on rikki, heikko...
.
Heitä pitää myös kohdella kuin herkkää vaasia