Otin löytöeläinalolta aikuisen kissan. Nyt se huutaa koko ajan ja googlen mukaan stressiä tai kipua. Mistä tiedän, kumpaa?

Löytökissat tarvitsee aikaa. Ette tiedä kuinka huonoista oloista ne ovat tulleet ja mitä kokeneet karkumatkalla. Kävin katsomassa löytöeläin talossa juuri sinne saapunutta pentua. Löytöeläin koti sanoi että se ei ole ole saatavilla mutta voit katsoa muita. No muut kissat oli enemmän tai vähemmän traumatisoitineita, huusivat häkissään eikä puhettakaan että olisi antanut päästää lähelle. Yksi paikan omistajista imuroi häkkien vieressä kovaäänisellä imurilla. Kissoilla oli tilaa liikkua itsensä ympäri häkissä missä oli paskapönttö ruokakupin ja makuurätin päällä. Olosuhteet ei todellakaan palvele valmiiksi stressaantunutta kissaa. Tästä ilosta olisi pitänyt maksaa 300€ per kissa jos olisi halunnut pelastaa jonkun.

Tuollaisille kissoille tarvitsee useiden kuukauden sopeutumisajan eikä siltikään ole takeita sopeutuuko ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska otit sen?

Kaksi kuukautta sitten.

Aloittaja

Mikäli kissa syö normaalisti, nukkuu ja pesee itseään, ei ole sairas.

Tämä ei aivan pidä paikkaansa: näiden asioiden häiriintyminen viittaa sairauteen, mutta niiden normaalius ei todista terveydestä. Mutta aloittajan tapauksessa todennäköisempi vaihtoehto on stressi, kuten on jo todettu. 

Kiitos kaikille vastauksista <3 tuntuu samalta kuin äidistä joka saa  vauvan joka vaan itkee...!

Kissa  annettiin käsittääkseni allergian takia pois alkuperäisestä perheestään, ei sopeutunut uuteen perheeseen jossa toinen kissa ja vietiin löytöeläintalolle. On noin 8vuotias eikä luultavasti iän ja arkuuden vuoksi ole saanut uutta kotia.

Avuton olo, kun haluan kissani olevan onnellinen. Ei se nyt koko aikaa huuda, nytkin makaa hiljaa  saunassa. Syö, pissii ja kakkii normaalisti. Parvekkeella on kiipeilypuu jonka päällä katselee välillä lintuja. Ongelma on että kun huomaan kissan tahtovan parvekkeelle ja menen avaamaan oven, pakenee. 

Ei tule puskemaan minua, mutta puskee seiniä mikä on kai hyvä merkki :)

Minulla on ollut kissa, mutta olin silloin lapsi ja nyt olen viisikymppinen.

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska otit sen?

Kaksi kuukautta sitten.

Aloittaja

Anna kissalle aikaa - siihen saattaa mennä kuukausia. Minulla oli pentu ja kun kissa oli kuusi vuotias, muutin toiseen taloon. Vaikeaa oli. Kissa ei suostunut menemään ulos (asun maaseudulla) kuin minun kanssani, seurasi minua kuin varjo. Vasta puolen vuoden kuluttua uskaltautui ulos yksin. Toinen kissani nyt  n.1 v. on myös löytötalosta ja erittäin pelokas, puolen vuoden jälkeen sallii, että päätä saata silittää. Välillä karjuu ja kirkuu. Eläinlääkäri sanoi, että anna kissalle aikaa, vaikka vuosi. Kissoillakin on kovin erilaisia luonteita. Kolmas kissani on erittäin utelias ja hellyydenhaluinen, on tämän yksivuotiaan sisar. Mikäli kissa syö normaalisti, nukkuu ja pesee itseään, ei ole sairas. Kissalle ympäristön muuttuminen on valtava stressi, lisäksi jos ei tiedä millainen elämä kissalla oli ennen kuin löytötaloon joutui. Anna rauhassa rauhoittua luonasi. 

Uskaltautui ulos yksin? Kissan ei kuulu mennä ulos yksin.

Pääseekö se saunasta itse ihmisten ilmoille. En ole nähnyt tai kuullut että olohuoneesta saakka olisi kaikki ovet auki saunaan 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska otit sen?

Kaksi kuukautta sitten.

Aloittaja

Anna kissalle aikaa - siihen saattaa mennä kuukausia. Minulla oli pentu ja kun kissa oli kuusi vuotias, muutin toiseen taloon. Vaikeaa oli. Kissa ei suostunut menemään ulos (asun maaseudulla) kuin minun kanssani, seurasi minua kuin varjo. Vasta puolen vuoden kuluttua uskaltautui ulos yksin. Toinen kissani nyt  n.1 v. on myös löytötalosta ja erittäin pelokas, puolen vuoden jälkeen sallii, että päätä saata silittää. Välillä karjuu ja kirkuu. Eläinlääkäri sanoi, että anna kissalle aikaa, vaikka vuosi. Kissoillakin on kovin erilaisia luonteita. Kolmas kissani on erittäin utelias ja hellyydenhaluinen, on tämän yksivuotiaan sisar. Mikäli kissa syö normaalisti, nukkuu ja pesee itseään, ei ole sairas. Kissalle ympäristön muuttuminen on valtava stressi, lisäksi jos ei tiedä millainen elämä kissalla oli ennen kuin löytötaloon joutui. Anna rauhassa rauhoittua luonasi. 

Uskaltautui ulos yksin? Kissan ei kuulu mennä ulos yksin.

Kyllä se vaan maalla on täysin normaalia. Kuuluu tai on kuulumatta.

Meille tuli hesyltä aikuinen kissa 20 vuotta sitten. Kesti aikansa ennen kuin tottui meihin ja uuteen kotiinsa. Kissaa ei olisi saanut päästää ulos, mutta se oli hirveä stressipallo sisällä eikä valjaissa ulkoilu onnistunut. Asuttiin kauempana kaupungista niin lopulta päästettiin kissa pihalle yksin. Rauhoittui sen jälkeen. Tosi hyvä ja rakastava kissa oli alkukankeuden jälkeen. Meillä on ollut useampia kissoja ja yksikään ei ole ollut niin rakastava ja tiiviisti perheenjäsen kuin tämä löytökissa. Luulen, että oli kiitollinen kun sai hyvän kodin ja osoitti selkeästi tunteensa meitä kohtaan

Kaksi kuukautta on oikeasti aika lyhyt aika kissalle tottua johunkin uuteen. Mä muutin 6 kk sitten ja edelleen nuorempi kissani järkyttyy sydänjuuriaan myöden, kun esim. ovikello soi. Ei ole näyttäytynyt kenellekään vieraalle muuton jälkeen ja vierailla tarkoitan nyt ihan tuttuja ihmisiä eli niitä, jotka kävivät vanhassa kodissamme kylässä ja joiden kanssa kissa iloisesti leikki ja antoi jopa ottaa syliin.

En tosiaan usko, että kissasi olisi kipeä, yleensä sairastavat ihan hiljaisuudessa, koska huutamalla kipujaan kertoisivat saalistajilleen olevansa heikoilla. 

Seronil-kuuri voisi auttaa. Jos huuto ja stressi jatkuu vielä pitkään, poikkea eläinlääkärin luona. Meillä auttoi parin kuukauden Seronil-kuuri sterssimerkkailuun ja mouruamiseen, 1/4 tabletti kerran päivässä. Noita Feliwaystä ym. ei oikeasti ole mitään apua.

Haluaako kissa siis ulos? Oletko koittanut ulkoiluttaa valjaissa? Voi olla, että on tottunut käymään ulkona, ja haluaa sinne nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska otit sen?

Kaksi kuukautta sitten.

Aloittaja

Mikäli kissa syö normaalisti, nukkuu ja pesee itseään, ei ole sairas.

Tämä ei aivan pidä paikkaansa: näiden asioiden häiriintyminen viittaa sairauteen, mutta niiden normaalius ei todista terveydestä. Mutta aloittajan tapauksessa todennäköisempi vaihtoehto on stressi, kuten on jo todettu. 

Näin se varmaan. Mistäpä minä mitään tiedän, minulla on vasta viisi vuosikymmentä ollut kissoja. Harmi että uskaltauduin vastaamaan näin kinkkiseen juttuun. 

Kannattaa myös tehdä erilaisia esteratoja ja piilopaikkoja kodista löytyvistä tavaroista, siis pahhvilaatikoista , sohvatyynyistä yms. Jos on ollut ulkokissa kestää jonkin aikaa tottua sisäelämään ja leikkimiseen. Jos taas kodinvaihtaja, ikävöi entistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista <3 tuntuu samalta kuin äidistä joka saa  vauvan joka vaan itkee...!

Kissa  annettiin käsittääkseni allergian takia pois alkuperäisestä perheestään, ei sopeutunut uuteen perheeseen jossa toinen kissa ja vietiin löytöeläintalolle. On noin 8vuotias eikä luultavasti iän ja arkuuden vuoksi ole saanut uutta kotia.

Avuton olo, kun haluan kissani olevan onnellinen. Ei se nyt koko aikaa huuda, nytkin makaa hiljaa  saunassa. Syö, pissii ja kakkii normaalisti. Parvekkeella on kiipeilypuu jonka päällä katselee välillä lintuja. Ongelma on että kun huomaan kissan tahtovan parvekkeelle ja menen avaamaan oven, pakenee. 

Ei tule puskemaan minua, mutta puskee seiniä mikä on kai hyvä merkki :)

Minulla on ollut kissa, mutta olin silloin lapsi ja nyt olen viisikymppinen.

Aloittaja

Oma tarinani on samanlainen, kuin sinun tarinasi.

Otin reilu pari vuotta sitten löytöeläinkodista noin 7-?-vuotiaan kissan. Se oli alussa hyvin arka; silmiä ei erottanut mustan turkin seasta stressin suurentamien pupillien ansiosta. Pupillit olivat pitkän aikaa suuret. Joskus vuoden - puolentoista kohdalla huomasin, että kissani on ruskeasilmäinen. Stressi oli alkanut helpottaa.

Kissa kärsi pahasta eroahdistuksesta ja kävi kiinni, jos yritin lopettaa silittämisen tai leikkimisen tai poistua paikalta. Parvekkeen ovella myös tämä pakeni ja yhä pakenee. Huomaan sen pelkäävän minua, jos seison; olenhan niin suuri sen rinnalla.

Nykyään tulee syliin ja nukkuu rinnan/mahan päällä eikä käy kiinni; eroahdistus on helpottanut. Vaikka aikaa on jo kulunut ja monet asiat ovat tulleet helpommiksi, huomaan yhä joitain pieniä asioita, joita rankka menneisyys kissalle on aiheuttanut.

Joku puhui Seronilista. Olen itse käyttänyt tätä itselläni, en kissalla. Ikinä en alistaisi kissaa samalle, kuin itseni alistin. Vieroitusoireet Seronilin vaikuttavasta aineesta, Fluoksetiinista, on täälläkin hyvin usein puheenaiheena.

SEY:n sivuilla on paljon tietoa kissan käyttäytymisestä ja kotiutumisesta.

-aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Anna sille aikaa tottua, varmasti on hämmentynyt. Kissojen kanssa ei pidä yrittää liikaa, vaan antaa tilaa. Se  tulee kyllä itse luokse, jos haluaa hellyyttä. 

Juuri näin. Anna sen luuhata saunassa ja käydä omia aikojaan syömässä. Kissa varsinkaan ei helposti seurustele tai kiitä vaikka pelastit sen ja annoit kodin.

Jonkin ajan kuluttua se tulee ja puskee jalkojasi, silloin ehkä saat vähän rapsuttaa, mutta älä yritä ottaa syliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista <3 tuntuu samalta kuin äidistä joka saa  vauvan joka vaan itkee...!

Kissa  annettiin käsittääkseni allergian takia pois alkuperäisestä perheestään, ei sopeutunut uuteen perheeseen jossa toinen kissa ja vietiin löytöeläintalolle. On noin 8vuotias eikä luultavasti iän ja arkuuden vuoksi ole saanut uutta kotia.

Avuton olo, kun haluan kissani olevan onnellinen. Ei se nyt koko aikaa huuda, nytkin makaa hiljaa  saunassa. Syö, pissii ja kakkii normaalisti. Parvekkeella on kiipeilypuu jonka päällä katselee välillä lintuja. Ongelma on että kun huomaan kissan tahtovan parvekkeelle ja menen avaamaan oven, pakenee. 

Ei tule puskemaan minua, mutta puskee seiniä mikä on kai hyvä merkki :)

Minulla on ollut kissa, mutta olin silloin lapsi ja nyt olen viisikymppinen.

Aloittaja

Oma tarinani on samanlainen, kuin sinun tarinasi.

Otin reilu pari vuotta sitten löytöeläinkodista noin 7-?-vuotiaan kissan. Se oli alussa hyvin arka; silmiä ei erottanut mustan turkin seasta stressin suurentamien pupillien ansiosta. Pupillit olivat pitkän aikaa suuret. Joskus vuoden - puolentoista kohdalla huomasin, että kissani on ruskeasilmäinen. Stressi oli alkanut helpottaa.

Kissa kärsi pahasta eroahdistuksesta ja kävi kiinni, jos yritin lopettaa silittämisen tai leikkimisen tai poistua paikalta. Parvekkeen ovella myös tämä pakeni ja yhä pakenee. Huomaan sen pelkäävän minua, jos seison; olenhan niin suuri sen rinnalla.

Nykyään tulee syliin ja nukkuu rinnan/mahan päällä eikä käy kiinni; eroahdistus on helpottanut. Vaikka aikaa on jo kulunut ja monet asiat ovat tulleet helpommiksi, huomaan yhä joitain pieniä asioita, joita rankka menneisyys kissalle on aiheuttanut.

Joku puhui Seronilista. Olen itse käyttänyt tätä itselläni, en kissalla. Ikinä en alistaisi kissaa samalle, kuin itseni alistin. Vieroitusoireet Seronilin vaikuttavasta aineesta, Fluoksetiinista, on täälläkin hyvin usein puheenaiheena.

SEY:n sivuilla on paljon tietoa kissan käyttäytymisestä ja kotiutumisesta.

-aika auttaa.

Seroniliä käytetään kissoilla hyvin usein erilaisten stressistä aiheutuvien käytösongelmien hoitoon. Auttaa mm. agressiivisuuteen, turhautumiseen, merkkailuun. Annostus on todella pieni eli juurikin esim. tuo 1/4 osa tabletista ja käyttöaika lyhyt. Vieroitusoireista ei ole havaintoja pienen annostuksen ja lyhyen käyttöajan vuoksi. Ei todellakaan voida sanoa, että kissa alistettaisiin jollekin pahalle. Sinun ongelmistasi en tiedä, mutta itse koen kamalampana ajatuksen, että kissa on kuukausi kaupalla jatkuvasti niin peloissaan, että sydän tuntuu pomppaavan ulos rinnasta. Inhimillisempää silloin on lääkitä sen mukaan, että stressitaso vähän edes laskee.

Ap, minusta kodin saanut löytökissa, joka saa nukkua rauhassa saunassa ja katsella lintuja parvekkeella, kuulostaa ihan onnelliselta. :)

Anna kissalle vielä aikaa tottua sinuun, pari kk on lyhyt aika. Meidän 7v kodinvaihtajakissalla kesti puoli vuotta tottua meihin kunnolla. Pitkään teki juurikin sitä, että vaikka nukkui sängyllä, mutta lähti huoneesta heti jos sinne meni. Nykyään nukkuu kaikki yöt meidän jaloissa. <3 Siltikin vaatii omaa aikaa ja tilaa edelleen ja saattaa läpsäistä tassulla, jos sitä kurottaa silittämään raapimispuussa tms. Kissa on onnellisin kun se saa viettää aikansa omilla ehdoillaan. Jos tykkää nukkua saunassa, anna sen tuhista siellä, on varmasti tyytyväinen katti!

Löytöeläintalot eivät ole niistä kissoista kiinnostuneita, vaan siellä halutaan lähinnä korostaa omaa hyvyyttä. Siitä traumatisoituu ihmisetkin, joten on selvää, että noissa taloissa kissat traumatisoituvat.

Kissasi voi olla vaikka varastettu, joka kaipaa kotiinsa ja omistajiensa luokse.

Aika hullua ja sairasta alkaa syöttämään masennuslääkkeitä eläimille. Muitakin ratkaisuja on. Kissat ovat tietysti fysiologialtaan erilaisia kuin ihmisiä, mutta en ikinä syöttäisi masennuslääkkeitä eläimelle oman 12 vuoden masennuslääkehelvetin jälkeen. Täysiä myrkkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska otit sen?

Kaksi kuukautta sitten.

Aloittaja

Anna kissalle aikaa - siihen saattaa mennä kuukausia. Minulla oli pentu ja kun kissa oli kuusi vuotias, muutin toiseen taloon. Vaikeaa oli. Kissa ei suostunut menemään ulos (asun maaseudulla) kuin minun kanssani, seurasi minua kuin varjo. Vasta puolen vuoden kuluttua uskaltautui ulos yksin. Toinen kissani nyt  n.1 v. on myös löytötalosta ja erittäin pelokas, puolen vuoden jälkeen sallii, että päätä saata silittää. Välillä karjuu ja kirkuu. Eläinlääkäri sanoi, että anna kissalle aikaa, vaikka vuosi. Kissoillakin on kovin erilaisia luonteita. Kolmas kissani on erittäin utelias ja hellyydenhaluinen, on tämän yksivuotiaan sisar. Mikäli kissa syö normaalisti, nukkuu ja pesee itseään, ei ole sairas. Kissalle ympäristön muuttuminen on valtava stressi, lisäksi jos ei tiedä millainen elämä kissalla oli ennen kuin löytötaloon joutui. Anna rauhassa rauhoittua luonasi. 

Uskaltautui ulos yksin? Kissan ei kuulu mennä ulos yksin.

Ei kuulu mennä yksin ulos? Kuka sen määrää? Asun maaseudulla ja kissani eivät ole vankeja. Saavat pyöriä pihapiirissä niin paljon kuin haluavat ja nukkua vajassa näin kesällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska otit sen?

Kaksi kuukautta sitten.

Aloittaja

Mikäli kissa syö normaalisti, nukkuu ja pesee itseään, ei ole sairas.

Tämä ei aivan pidä paikkaansa: näiden asioiden häiriintyminen viittaa sairauteen, mutta niiden normaalius ei todista terveydestä. Mutta aloittajan tapauksessa todennäköisempi vaihtoehto on stressi, kuten on jo todettu. 

Näin se varmaan. Mistäpä minä mitään tiedän, minulla on vasta viisi vuosikymmentä ollut kissoja. Harmi että uskaltauduin vastaamaan näin kinkkiseen juttuun. 

No minun kissani syö, nukkuu ja pesee itseään ja sillä on aivokasvain ja se on saattohoidossa. Ennuste on siis äärimmäisen huono. Kuolemaan johtava sairaus, jota ei voida hoitaa.

Turha heittäytyä marttyyriksi.

Kissanmintua kannattaa ostaa jollei sulla jo ole.  Kaikki kissat jotka tiedän on hulluna kissanminttuun. Kissanruohoa pitää myös olla jotta saa oksennettua karvapallot pois.  Meillä kissa tulee levottomaksi jollei ole saanut syödäkseen sitä vähään aikaan.  Jotkut kukkakaupat myyvät ja olen myös itse kasvattanut.  Kyllä tulee vipinää kinttuihin kun tuon kissanruohopurkkia näytille.  Iso tila pelottaa myös kissoja kun ovat olleet viimeisimmät ajat omassa kopissa.  Jotain tuttua rättiä olisivat voineet antaa mukaan, tutut tuoksut rauhoittavat.  Kodissasi on kaikki kissalle uutta wc:tä myöden.  Ei ole yhtään ihme, että pelottaa.  Juttele kissalle rauhallisella äänellä, kehu miten hyvä kissa hän on:) Kerro mitä teet, kutsu välillä luokse ja tarjoa kädestä jotain kissalle annettavaa namia.