Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman ja lapsellisen ystävyys
13.08.2021 |
Olen 30v lapseton sinkku. Mua ei haittaa yhtään, onko ystävällä lapsia vai ei. Olen kuitenkin huomannut, että perheelliset naiset tekee valtavan eron lapsettoman ja lapsellisen naisen välille. Mua ei haittaa yhtään, jos porukassa äidit alkaa puhua vaikkapa imetyksestä tai synnytyksestä. Mielenkiinnolla kuuntelen. Kuitenkin tuntuu, että nämä äidit alkaa tällaisissa tilanteissa hihittelemään, että "ei me voida puhua tällaisista, kun tässä on tämä yksi lapseton kuulemassa". Ei mua haittaa! Mua ei haittaa yhtään, jos ystävällä on lapsia tai jos puhutaan lapsista. Muutenkin tuntuu, että äideille on jotenkin ongelma, jos ystävällä ei ole lapsia ja toivotaan, että ystäväkin tekisi lapsia. Miksi lapsettomuus on ongelma? Eikö se ole rikkaus, että on erilaisia ystäviä?
Kommentit (52)
Joo mulla sama fiilis, että mun toivottaisiin tekevän lapsia, jotta mut voitaisiin hyväksyä lapsellisten salaseuraan. Omalla kohdallani kyllä ongelma on siinäkin, että oikeasti haluaisinkin lapsia ja valtava kateus nostaa kynnystä ottaa yhteyttä lapsellisiin ystäviin. On siinä ehkä muutakin kuin kateutta. Jotenkin pelkään heidän vähättelevän elämänkokemustani, kun minulta kuitenkin puuttuu se naisen kaikista suurin ja tärkein kokemus eli äidiksi tuleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tota mä en hihittele lapsettomien ystävien kanssa mutta en myöskään yleensä puhu imetyksestä lapsettomien ystävien kanssa. Juttelen yleensä ihan muista asioista ja lapsia sivutaan joko henkilökohtaisella tasolla, eli kerron mitä lapsilleni kuuluu tai poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla eli saatetaan vaikka lyhyesti jutella miten hyvä juttu on, että päivähoitomaksut alenevat jos se oli uutinen aamun lehdessä.
Okei, mutta miksi siitä lapsettomien lapsettomuudesta tehdään niin iso juttu ja erottava tekijä?!
Vierailija kirjoitti:
Okei, mutta miksi siitä lapsettomien lapsettomuudesta tehdään niin iso juttu ja erottava tekijä?!
Osa naisista uskoo vakavissaan siihen, että vasta äitiys tekee naisesta kokonaisen. Siksi lapsettomien naisten kanssa ei voi puhua kuten aikuisten kesken puhutaan, koska he eivät ole saavuttaneet täyttä ymmärrystä naisena olemisesta ja ovat jääneet epäkypsiksi hepsankeikoiksi. Jotkut taas ovat jääneet henkisesti lukioasteelle, jolloin bestiksen kanssa oli pakko tehdä kaikki samat jutut, ajatella samoista asioista samalla tavalla ja hyvä jollei näyttääkin ulkoisesti samalta. He eivät kestä tai ymmärrä sitä, että niillä ystävillä on oma elämä ja oma ajatusmaailma, vaan kuvittelevat, että saavat oman tahtonsa läpi jankkaamalla.
Vaikka tätä ei ilmeisesti saisi edelleenkään ääneen sanoa, niin on myös lapsia hankkineita naisia, jotka katuvat valintaansa tai ovat muuten pettyneitä äitiyteen ja siksi painostavat lapsettomia ystäviä - nimenomaan naispuolisia - lisääntymään. Tuli aihetta sivuten mieleen työkaveri, jonka lapsuudenystävä painosti tätä jatkuvasti hankkimaan itselleen miehen. Työkaveri kyllästyi lopulta tähän ja tokaisi, että mitä hänen miesasiansa tätä ystävää niin vaivaavat. Oli vastannut ihan pokalla, että "niin mutta olis niin kivaa, että jos sullakin olis mies niin voitaisiin sitten aina haukkua niitä yhdessä!". Eli halutaan vetää kaveri mukaan samaan suohon ettei yksin tarvitse kärsiä.
Olen äiti pienelle lapselle ja naimisissa. Itse olen ainakin kokenut ettei lapsettomia ystäviäni kiinnosta perhe-elämästäni kuuleminen. En siksi koe tarvetta kertoa heille synnytytarinaani tai imetystaivaltani. He eivät esim. ymmärrä sitä että välillä voi olla super rankkaa ja silti rakastaa omaa lastaan ja aviomiestään. Tämmöisiä juttuja on turha mennä kertomaan kellekään muulle kuin muille äitiystäville viinilasin ääressä.
Ei minuakaan haittaa jos jollain ei ole lapsia. Se on jokaisen oma valinta. Koen vain olevani jotenkin tosi kaukana siitä maailmasta mitä 30v sinkku elää. Ja varmasti myös toisinpäin. Puhun nyt siis omista ystävistäni. En minä halua lähteä baariin iskemään seuraa heidän kanssaan, vaan haluaisin jutella ja kuunnella viinilasin ääressä rauhassa kerrankin ettei lapsi tai kukaan keskeytä. Puhua samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Se on täysin ymmärrettävää kaikille osapuolille.
Tähän vielä sellainen näkökulma, että perheellisenä koen myös paljon vapaammaksi oloni toisen perheellisen seurassa. Mieluummin menen kylään/kutsun kylään perheellisen koska niin se vain on että lapsi vaatii silloinkin, keskeyttää, valittaa, metelöi. Tällöin toisen perheellisen seurassa on rennompaa kun lasta ei tarvitse koittaa häivyttää aivan kuin elämän tulisi olla samaa kuin se oli ennen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni puolestaan kaikki läheisimmät ystävät lapsettomia. Virkistävää seuraa kun äitikavereista about 90 % on urautunut puhumaan pääasiassa lapsiperhearkeen liittyvistä aiheista.
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti pienelle lapselle ja naimisissa. Itse olen ainakin kokenut ettei lapsettomia ystäviäni kiinnosta perhe-elämästäni kuuleminen. En siksi koe tarvetta kertoa heille synnytytarinaani tai imetystaivaltani. He eivät esim. ymmärrä sitä että välillä voi olla super rankkaa ja silti rakastaa omaa lastaan ja aviomiestään. Tämmöisiä juttuja on turha mennä kertomaan kellekään muulle kuin muille äitiystäville viinilasin ääressä.
Ei minuakaan haittaa jos jollain ei ole lapsia. Se on jokaisen oma valinta. Koen vain olevani jotenkin tosi kaukana siitä maailmasta mitä 30v sinkku elää. Ja varmasti myös toisinpäin. Puhun nyt siis omista ystävistäni. En minä halua lähteä baariin iskemään seuraa heidän kanssaan, vaan haluaisin jutella ja kuunnella viinilasin ääressä rauhassa kerrankin ettei lapsi tai kukaan keskeytä. Puhua samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Se on täysin ymmärrettävää kaikille osapuolille.
Tähän vielä sellainen näkökulma, että perheellisenä koen myös paljon vapaammaksi oloni toisen perheellisen seurassa. Mieluummin menen kylään/kutsun kylään perheellisen koska niin se vain on että lapsi vaatii silloinkin, keskeyttää, valittaa, metelöi. Tällöin toisen perheellisen seurassa on rennompaa kun lasta ei tarvitse koittaa häivyttää aivan kuin elämän tulisi olla samaa kuin se oli ennen lasta.
Olen 30v sinkku ja mä todella ymmärrän, että perhe-elämä voi olla rankkaa ja silti lastaan rakastaa yli kaiken. Mä en oikein ymmärrä, että mitä se haittaa, jos elämäntilanteet ovat erilaisia. Samanlaisia ihmisiähän me kaikki ollaan. Kaikilla omat murheet. Minusta on ikävää, kun perheelliset ajattelee, että mun elämä on jotenkin tosi erilaista. Kai ne äiditkin ovat yksilöitä, joilla on oma elämä sen äityiden lisäksi? Esim. työ, tavoitteet, harrastukset, ystävät jne. Mua ei yhtään haittaa, jos lapset metelöi. Teen töitä lasten kanssa. Rakastan lapsia. Minusta olisi kiva olla lapsellisten ystävä, mutta musta tuntuu, että minun seuraa ei kaivata/ arvosteta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia itselläni ei enää ole ystäviä. Kaikki ystäväni saivat pikku hiljaa lapsia, ja nykyään he kaveeraavat toisten lapsellisten kanssa. Itse en enää lapsettomana kelvannut joukkoon.
Ap, sulla on tosi lapsellisia kavereita jos porukalla hihittävät että sinulle ei voi puhua asioista kun olet se "vammanen" porukassa. Dumppaa porukka ja etsi älykkäämpää seuraa. Elämä on niin lyhyt ja nopeasti ohi että kellään järkevällä ei oikeasti ole aikaa tuollaisten ihmisten hyväksynnän hakemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on vaan kohteliasta, että lapselliset ajattelevat sinuakin kun miettivät puheenaiheita. Ihan järkevä oletus ettei lapsetonta ehkä kiinnosta kuunnella tunninmittaista selostusta imetyksestä.
Itseäni ei ainakaan kiinnosta.
Kyse ei ole siitä että perheelliset pitäisivät jotenkin itseään sinkkuja parempina. Kyse on vain eri elämäntilanteista. En ainakaan itse koe että elämäni on jotenkin parempaa kuin jonkun toisen. Kaikki tyylillään. Myös perheellinen voi kadehtia sinkun vapautta ja rauhaa. Mitä kuitenkin tulee tähän lapsettomiin ystäviin niin ihan totta minulla on ollut lapsettomia ystäviä kylässä, jotka kysyvät kylässä millon lapsi menee yöunille ja voisikohan jo kohta mennä. En voi ymmärtää tätä muuten kuin että lapsi on liikaa tässä tilanteessa. On tietysti ymmärtäväisikin sinkkuja, mutta valitettavasti minun pienessä ystäväpiirissäni en koe sellaisia olevan. Tälläinen käytös on luonnollisesti vaikuttanut siihen kenen kanssa koen mukavaksi aikani viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä että perheelliset pitäisivät jotenkin itseään sinkkuja parempina. Kyse on vain eri elämäntilanteista. En ainakaan itse koe että elämäni on jotenkin parempaa kuin jonkun toisen. Kaikki tyylillään. Myös perheellinen voi kadehtia sinkun vapautta ja rauhaa. Mitä kuitenkin tulee tähän lapsettomiin ystäviin niin ihan totta minulla on ollut lapsettomia ystäviä kylässä, jotka kysyvät kylässä millon lapsi menee yöunille ja voisikohan jo kohta mennä. En voi ymmärtää tätä muuten kuin että lapsi on liikaa tässä tilanteessa. On tietysti ymmärtäväisikin sinkkuja, mutta valitettavasti minun pienessä ystäväpiirissäni en koe sellaisia olevan. Tälläinen käytös on luonnollisesti vaikuttanut siihen kenen kanssa koen mukavaksi aikani viettää.
Ja hevonpöpöt. En ole ikinä saanut keneltäkään lapsettomalta sinkulta p+skaa niskaa mutta lapsellisilta kyllä, aina sama hevonpaska eli et voi ymmärtää mitään ja olet tyhmä kun sulla ei ole kotona huutavia kakaroita. Voin ymmärtää ja turpa kiinni koska hankalia perheenjäseniä voi olla muunkin kuvion kautta kuin että on omia lapsia. Jotkut ei vain ymmärrä oman napansa ulkopuolelle.
Mun lapseni kummi on vela. Hän on mitä ihanin ihminen ja lapselleni mitä parhain kummi <3 Miehensä kanssa ovat 20 vuotta olleet yhdessä, ja eivät siis lapsia halunneet. itselläni on neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko aika vaihtaa silloin "ystävä"piiriä? Voit itse päättää kenen kanssa aikasi vietät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä että perheelliset pitäisivät jotenkin itseään sinkkuja parempina. Kyse on vain eri elämäntilanteista. En ainakaan itse koe että elämäni on jotenkin parempaa kuin jonkun toisen. Kaikki tyylillään. Myös perheellinen voi kadehtia sinkun vapautta ja rauhaa. Mitä kuitenkin tulee tähän lapsettomiin ystäviin niin ihan totta minulla on ollut lapsettomia ystäviä kylässä, jotka kysyvät kylässä millon lapsi menee yöunille ja voisikohan jo kohta mennä. En voi ymmärtää tätä muuten kuin että lapsi on liikaa tässä tilanteessa. On tietysti ymmärtäväisikin sinkkuja, mutta valitettavasti minun pienessä ystäväpiirissäni en koe sellaisia olevan. Tälläinen käytös on luonnollisesti vaikuttanut siihen kenen kanssa koen mukavaksi aikani viettää.
Ja hevonpöpöt. En ole ikinä saanut keneltäkään lapsettomalta sinkulta p+skaa niskaa mutta lapsellisilta kyllä, aina sama hevonpaska eli et voi ymmärtää mitään ja olet tyhmä kun sulla ei ole kotona huutavia kakaroita. Voin ymmärtää ja turpa kiinni koska hankalia perheenjäseniä voi olla muunkin kuvion kautta kuin että on omia lapsia. Jotkut ei vain ymmärrä oman napansa ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun äidin kommentti tähän?
Olimme keskiviikkona ulkona ja totesin toiselle kaverille että hänen tyttärensä juuri kasvaneet hampaat on todella suloiset. Tämä riitti lapsettomalle kaverille ja hän alkoi siitä lauseesta valittaa että emme saa puhua lapsista kun olemme ulkona.
Uskokaa pois, se lapsetonkin osaa olla diiva jonka ympärillä kaiken pitää pyöriä.
Mikä ihme tuossa on, että äidit aina kuvittelevat lapsettomien ravaavan baareissa iskemässä miehiä? Olitteko itse bilehileitä vai miksi luulette kaikkien olevan samanlaisia?
T. lapseton kotihiirisinkku, joka ei käy koskaan baarissa eikä iske miehiä.
Mulla on kaks lasta ja yks mun parhaita ystäviä tällä hetkellä on lapseton sinkku. Se on ihanaa. Vauva-aikana sellanen ystävyys ois ollu hankalampaa, kun vauvaa halus kuitenkin pitää aina mukana ja elämä pyöri väkisinkin aika paljon imetyksen ja kakkavaippojen ympärillä. Sillon oli iiseintä hengata ihmisten kanssa, joilla oli samanikäsiä vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni kummi on vela. Hän on mitä ihanin ihminen ja lapselleni mitä parhain kummi <3 Miehensä kanssa ovat 20 vuotta olleet yhdessä, ja eivät siis lapsia halunneet. itselläni on neljä.
Lisäännyt siis saman verran kuin afrikkalaiset keskimäärin. Toivottavasti et heitä Afrikka-korttia kun puhutaan liikakansoituksesta...
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun äidin kommentti tähän?
No itse ajattelen että mielummin puhun sellaisten kanssa joka ymmärtää eli äiti äitiä. Tai sit ajattelen myös ettei lapsetonta kiinnosta ja haluan ottaa hänetkin huomioon.☺️ On myös totta ettei koskaan voi tietää kenenkään taustaa ettei vain myös loukkaisi jos tahaton lapsettomuus tai ongelmia lapsen saannissa niin ei ole soveliasta puhua aiheenaan vain lapsista ja vauvoista. Haluan kunnioittaa muita enkä vain siis loukata vahingossakaan. Tottakai voin puhua lapsista jos tiedän soveliasta tai lapseton kiinnostunut kuuntelemaan tai ei aihe alue haittaa. Mutta lapsi asioista hieman vertaistukena välillä puhua lapsettoman kanssa jonka kanssa ei voi vertailla nyt vaikkapa.. esim hampaiden kipeytymistä ja mikä auttoi ja mikä ei kipuun
T tuore äiti :)
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun äidin kommentti tähän?