Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman ja lapsellisen ystävyys
13.08.2021 |
Olen 30v lapseton sinkku. Mua ei haittaa yhtään, onko ystävällä lapsia vai ei. Olen kuitenkin huomannut, että perheelliset naiset tekee valtavan eron lapsettoman ja lapsellisen naisen välille. Mua ei haittaa yhtään, jos porukassa äidit alkaa puhua vaikkapa imetyksestä tai synnytyksestä. Mielenkiinnolla kuuntelen. Kuitenkin tuntuu, että nämä äidit alkaa tällaisissa tilanteissa hihittelemään, että "ei me voida puhua tällaisista, kun tässä on tämä yksi lapseton kuulemassa". Ei mua haittaa! Mua ei haittaa yhtään, jos ystävällä on lapsia tai jos puhutaan lapsista. Muutenkin tuntuu, että äideille on jotenkin ongelma, jos ystävällä ei ole lapsia ja toivotaan, että ystäväkin tekisi lapsia. Miksi lapsettomuus on ongelma? Eikö se ole rikkaus, että on erilaisia ystäviä?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuossa on, että äidit aina kuvittelevat lapsettomien ravaavan baareissa iskemässä miehiä? Olitteko itse bilehileitä vai miksi luulette kaikkien olevan samanlaisia?
T. lapseton kotihiirisinkku, joka ei käy koskaan baarissa eikä iske miehiä.
Ei mua ainakaan haittaisi vaikka kävisitkin. Itselläni lapsettomia ystäviä ja ystäviä kellä lapsia. Itsekkin isken miehiä näin taaperon sinkku äitinä joten ei haittaa
Miksi haittaisi jos tekisitkin itse eri tavalla? o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun äidin kommentti tähän?
No itse ajattelen että mielummin puhun sellaisten kanssa joka ymmärtää eli äiti äitiä.
Oletko muutakin kuin synnyttäjä? Mikä olit ennen lisääntymistä, synnytyksen odottajako?
Ei liikakansoittamisen tarvitse määritellä naisen koko tarkoitusta.
Sitten kun saa lapsen joka tuutista kuulee miten tekee ihan kaiken väärin. Ihan sama mitä teet, niin aina joku keksii syyllistää. Ja uusi äiti on herkkä syyllistymään.
Yksi näistä syyllistämisen keinoista on se, että äidit ovat tylsiä, kun puhuvat vaan lapsista. Ruuhkavuosien ohella äidin pitäisi edelleen jaksaa harrastaa ja olla kiinnostava ihminen, eli ihminen joka ei puhu lapsistaan vaan jolla on jotain tärkeämpää sanottavaa. Joka ihan huomaamatta ja ohimennen hoitaa ne lapset täydellisesti, eikä vie niitä ihmisten ilmoille muita häiritsemään ennen kuin ne osaavat käyttäytyä kuin pienet aikuiset, ilman että sitä on ihmisten ilmoilla harjoiteltu.
Kyse ei ole sinusta.
Ompas mielenkiintoine keskustelu.Itsellä ei ole lapsia ja suurin osa mun kavereista on perheellisiä.Siis lapsi perheitä
En ole ikinä kokenut samoja asioita kuin tässä keskustelussa on tullut ilmi.Paljon jutellaan lapsista niitten kasvusta ja jos on jotain uhmavaiheita sun muuta menossa.Samaten vauva aikana on puhuttu imetyksistä sun muista.
Muttaonko tässä syynä se että olen päiväkodissatöissä ja jo +40.
Tai sit mulla on vaan normmalia fiksummat ystävät ♥️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun äidin kommentti tähän?
No itse ajattelen että mielummin puhun sellaisten kanssa joka ymmärtää eli äiti äitiä.
Oletko muutakin kuin synnyttäjä? Mikä olit ennen lisääntymistä, synnytyksen odottajako?
Ei liikakansoittamisen tarvitse määritellä naisen koko tarkoitusta.
Mikä avautuminen tämä on? Aloitus käsitteli niistä lapsiasioista puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompas mielenkiintoine keskustelu.Itsellä ei ole lapsia ja suurin osa mun kavereista on perheellisiä.Siis lapsi perheitä
En ole ikinä kokenut samoja asioita kuin tässä keskustelussa on tullut ilmi.Paljon jutellaan lapsista niitten kasvusta ja jos on jotain uhmavaiheita sun muuta menossa.Samaten vauva aikana on puhuttu imetyksistä sun muista.
Muttaonko tässä syynä se että olen päiväkodissatöissä ja jo +40.
Tai sit mulla on vaan normmalia fiksummat ystävät ♥️
Oi, sulla on ihania ystäviä ❤️ oon itse miettinyt, että liittyykö tämä siihen kun ollaan vasta 30v ja lapset ovat vielä pieniä ja vievät kaiken ajan. Eli muuttuuko tilanne sitten, kun lapset isompia ja äideillä muutakin elämää kuin lapset, eikä äityis määrittele koko identiteettiä? Ehkä tilanne siis muuttuu myöhemmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun äidin kommentti tähän?
No itse ajattelen että mielummin puhun sellaisten kanssa joka ymmärtää eli äiti äitiä.
Oletko muutakin kuin synnyttäjä? Mikä olit ennen lisääntymistä, synnytyksen odottajako?
Ei liikakansoittamisen tarvitse määritellä naisen koko tarkoitusta.
Sinä taidat juuri olla esimerkki niistä joiden seurassa ei haluta raskaus, synnytys ja lapsi juttuja puhua. Heti hyökkäämässä jos mainitsee edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen joskus kokenut hyökkäämistä siitä, että olen edes maininnut lapseni (siis jos vaikka uutisissa on mainittu, että synnytyssairaala lopetettiin, on mun ollut väärin sanoa, että synnytin siellä enkä sen takia ihmettele paikan sulkemista). Usein myös puhutaan, että äidit on tylsiä, kun eivät osaa muusta puhua kuin lapsistaan. En todellakaan pidä itseäni mitenkään parempana (tai huonompaankaan) lasten takia, mielestäni on ihan normaalia, että ihmisillä on erilaiset tilanteet. Olen kuitenkin tulkinnut, että lapset eivät ole kaikkien kanssa hyväksyttävä puheenaihe.
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla sama fiilis, että mun toivottaisiin tekevän lapsia, jotta mut voitaisiin hyväksyä lapsellisten salaseuraan. Omalla kohdallani kyllä ongelma on siinäkin, että oikeasti haluaisinkin lapsia ja valtava kateus nostaa kynnystä ottaa yhteyttä lapsellisiin ystäviin. On siinä ehkä muutakin kuin kateutta. Jotenkin pelkään heidän vähättelevän elämänkokemustani, kun minulta kuitenkin puuttuu se naisen kaikista suurin ja tärkein kokemus eli äidiksi tuleminen.
älä höpötä.kukaan ole kateellinen ja tämähän oli tarkoitettu kuitenkin veetuiluksi:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te äidit olette asenteellisia lapsettomia kohtaan ja ehkä vähän kateellisia. Typerää myös sanoa, etteivät lapsettomat ymmärrä teidän elämää.
Ihmisten elämät eroavat muutenkin hyvin paljon toisistaan, oli lapsia tai ei.
Empatiaa omaava ymmärtää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas mielenkiintoine keskustelu.Itsellä ei ole lapsia ja suurin osa mun kavereista on perheellisiä.Siis lapsi perheitä
En ole ikinä kokenut samoja asioita kuin tässä keskustelussa on tullut ilmi.Paljon jutellaan lapsista niitten kasvusta ja jos on jotain uhmavaiheita sun muuta menossa.Samaten vauva aikana on puhuttu imetyksistä sun muista.
Muttaonko tässä syynä se että olen päiväkodissatöissä ja jo +40.
Tai sit mulla on vaan normmalia fiksummat ystävät ♥️Oi, sulla on ihania ystäviä ❤️ oon itse miettinyt, että liittyykö tämä siihen kun ollaan vasta 30v ja lapset ovat vielä pieniä ja vievät kaiken ajan. Eli muuttuuko tilanne sitten, kun lapset isompia ja äideillä muutakin elämää kuin lapset, eikä äityis määrittele koko identiteettiä? Ehkä tilanne siis muuttuu myöhemmin. Ap
Mulla itseasiassa on nytkin yksi ystävä raskaana ja jutellaan ja viestitellään kuin hällä menee ja onko ollu pahoinvointia jne...
Musta on ihana vaikka en itse ole kokenut äitiyttä niin saan ystävien kokemuksia kuulla.
Ja olen saannut useammankin kummi-lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veloilla on kyllä hauskaa trollata täällä. Kaikesta, mitä äidit tekee, jaksetaan tehdä ongelma ja jatkuvasti kysellään että miksi minua syrjitään, onko äidit tyhmiä. Trollataan, että lapsi pilaa koko naisen ja siitä tulee pelkästään mamma, jonka elämässä on vain paskavaipat. Sitten keksitään esimerkki "oikeasta elämästä" kuinka kaverit "hihittelee" velan lapsettomuuden kustannuksella eikä siksi jaa hänelle luontevasti arjestaan niitä paskavaippajuttuja...
Mun tutuista useimmat on lapsettomia ja yksi ainakin on vela. Se ei varmaankaan erotu vauva-palstalla... esikoisen synnytyksen jälkeen hän kommentoi yllättäen kaikista kivoimmin, että "vau, näytät jo ettet olisi raskaana ollutkaan". Siinä mielessä oli jo kiva, että oli tämä velatuttu koska häntä ei missään nimessä vituttanut se, että koon 26 farkut sain lähes heti jalkaan. Se saattoi olla kovempi paikka niille, joilla itsellä oli kipuja kuukausia ja tuoreessa muistissa, siksi puin kohteliaisuuttani mammaseurassa väljät puklukollarit. Vähän kuitenkin ujostuttaa puhua synnytyksistä yhtään kenenkään kanssa, no, varsinkaan niiden mammojen, joilla jäi traumoja. Heillä palautuminen kestää pidempään ja ihan ymmärrettävästi kaipaavat tukea toisistaan! Kaikkia vauvanäitejäkään ei voi niputtaa samaan luokkaan ja missä itse porskutin menemään melko normaalisti niin toisilla alku voi takuta enemmän henkisellä tai fyysisellä tasolla vähän tai pidemmän ajan. Vauvalla vela on tietysti se uhri, jonka tyhmä äiti pilasi synnyttämällä lapsen ja sekoamalla siitä...
Kenenkään imetys ei kiinnosta itseäni tippaakaan ellei toinen mamma kaipaa kipeästi neuvoja ja odottajaa voin varoittaa, että alussa nännirasva on must, mua sattui ja paljon. Mielellään myös puhun raskausajan treenaamisesta, nivelrikkojen välttelystä, mikä olisi eduksi synnytykselle ja miten toipua hyvin ja turvallisesti jos on alatie kuten itsellä. Sektiosta en tiedä kun en ole kokenut, mutta ei tarkoita, että olisin suunniteltujakaan sektioita vastaan. Näistä vauvavuonnakin pohdittiin melkein vain treenaamista ilman loukkaantumisia kun muu sujui ok.
Mulla on siis tosiaan paljon lapsettomia tuttavia ja suurinosa kyllä ihan normaalisti keskustelee asioista edelleen. Ei oo mitään hihittekyjä, että voi höpsö kun ymmärrät vasta kun olet itse äiti joskus... ihan keksitty tai tuollaiseksi käännetty juttu taas. Muakin vähän jännitti, että osaanko puhua mistään muusta kuin vauvan kakasta jos tarpeeksi sekoan. No en oo kyllä puhunut vaipoista paitsi lääkärissä ja neuvolassa. Toki ensimmäisen kerran kun toin esikoisen parhaan kaverini luo (lapseton) ja kysyin voinko vaihtaa vaipan niin vastaus olo tyly "no et todellakaan siinä vaihda!" "Eikun siis joo, vaikka pesukoneen päällä. Tarvitko pyyhettä?" <3 Ja sitten tietenkin menin mammamoodiin ja luettelin monisanaisesti miten tärkeää on pestä varsinkin tytöt aseptisesti ja tämän verran nyt tuli kakkaa, joka ei vielä haise, mutta vähän vanhempana kuulemma haisee ja imettämisen jälkeen ehkä lisää kakkaa kun on niin pieni maha, onneksi ei oo ummetusta ja ystävääni kiinnosti paljon... Tai ehkä lopun muistan väärin, taisin vaan vaihtaa vaipan ja jatkettiin sitten kumpaakaan kiinnostavia keskusteluja. Ja kyllä me nähdään vähän erilailla nykyään, ilman mun lapsia tai lasten ja miehen ollessa mukana. Ihanaa kun on ystävä, joka ei pahoittanut mieltään tai vastusta kun mun elämäni muuttui. Toivottavasti ystävyys kestää vaikka hänkin saisi lapsia tai elämä muuten muuttuisi.
Ensinnäkin, ärsyttää kun lapsettomia pidetään aina ikisinkkuina bilettäjinä, jotka matkustelevat pitkin maailmaa ja ovat kaikin puolin vastuuttomia. Meillä on ihan yhtä lailla erilaisia persoonia ja siviilisäätyjä, kuin lapsellisillakin. Olen itse naimisissa ja elän "tylsää" perusarkea, johon ei kuulu bilettäminen. Olen myös uusperheellinen ja omistan lemmikkejä, joten ei voida puhua vastuuttomuudestakaan.
Kaikilla naispuolisilla tutuillani on lapsia, ja useampi entinen ystävä on etääntynyt niin paljon, etten ole varma, voinko käyttää heistä edes termiä kaveri. Noihin lukeutuu myös paras lapsuudenystäväni, joka suoraan sanottuna katosi vauvakuplaan ja pian huomasin, ettei meillä ollutkaan enää mitään puhuttavaa. Keskustelisin mielelläni myös lapsista; kasvatuksesta, syömisestä, koulusta, pukeutumisesta ja uusperheen elämästä. Mutta tuon yhden, entisen ystävän kohdalla tuli hyvin vahva tunne rivien välistä lukemalla, ettei pidä minua oikeasti perheellisenä. Yksi toinen on sanonut niin ihan suoraan ja sanoi myös, ettei minulla ole asiaa puhua varsinkaan lasten kasvatuksesta (hänellä oli taaperoikäinen, kun taas bonuslapseni ovat jo alakoululaisia ja olen ollut heidän elämässään vaippaikäisestä saakka, joten kyllä minulla on kokemusta lasten kanssa elämisestä) saati antaa vinkkejä, jos valittelee jotain hankalaa tilannetta.
Kaipa se on sitten niin - kuten ensimmäisellä sivulla joku oli kommentoinut - että äidit haluavat jutella vertaiselleen, eli toiselle äidille. Lapseton bonusäiti ei riitä. Huomasin, että kun lapsia alkoi syntymään yhdelle jos toisellekin, niin tuoreet äidit alkoivat pitämään "mammakerhoa" keskenään. En kehdannut tuppautua, kun muutenkin tunnun aina olleen melko vähäpätöinen ystävä.
Viimeistään se, kun kyselin fb:ssä ihmisten puhelinnumeroita niiden kadottua ja vain kaksi ihmistä ottivat yhteyttä kertoo sen, ettei minua ihan oikeasti kaivata äitien keskinäisiä juttuja sotkemaan. Toivottavasti eivät sentään puhu minusta pahaa. Somepäivitykset ovat pelkkiä lasten kuulumisia, lasten sairauksia, lasten töherryksiä ja lasten saavutuksia.
Välillä on suoraan sanottuna katkera oll, mutta useimmiten vain surullinen ja yksinäinen. Sentään jäljellä on yksi, lapsellinen ystävä, joka myös kohtelee minua vertaisenaan. Hän on tosin myös uusperheellinen, joten varmasti vaikuttaa asenteisiin.
Vapaaehtoisesti lapseton ei ole mikään epänormaali, vastuuton ikiteini. Kun vain lapsellisetkin ymmärtäisivät ja haluaisivat nähdä sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, ärsyttää kun lapsettomia pidetään aina ikisinkkuina bilettäjinä, jotka matkustelevat pitkin maailmaa ja ovat kaikin puolin vastuuttomia. Meillä on ihan yhtä lailla erilaisia persoonia ja siviilisäätyjä, kuin lapsellisillakin. Olen itse naimisissa ja elän "tylsää" perusarkea, johon ei kuulu bilettäminen. Olen myös uusperheellinen ja omistan lemmikkejä, joten ei voida puhua vastuuttomuudestakaan.
Kaikilla naispuolisilla tutuillani on lapsia, ja useampi entinen ystävä on etääntynyt niin paljon, etten ole varma, voinko käyttää heistä edes termiä kaveri. Noihin lukeutuu myös paras lapsuudenystäväni, joka suoraan sanottuna katosi vauvakuplaan ja pian huomasin, ettei meillä ollutkaan enää mitään puhuttavaa. Keskustelisin mielelläni myös lapsista; kasvatuksesta, syömisestä, koulusta, pukeutumisesta ja uusperheen elämästä. Mutta tuon yhden, entisen ystävän kohdalla tuli hyvin vahva tunne rivien välistä lukemalla, ettei pidä minua oikeasti perheellisenä. Yksi toinen on sanonut niin ihan suoraan ja sanoi myös, ettei minulla ole asiaa puhua varsinkaan lasten kasvatuksesta (hänellä oli taaperoikäinen, kun taas bonuslapseni ovat jo alakoululaisia ja olen ollut heidän elämässään vaippaikäisestä saakka, joten kyllä minulla on kokemusta lasten kanssa elämisestä) saati antaa vinkkejä, jos valittelee jotain hankalaa tilannetta.
Kaipa se on sitten niin - kuten ensimmäisellä sivulla joku oli kommentoinut - että äidit haluavat jutella vertaiselleen, eli toiselle äidille. Lapseton bonusäiti ei riitä. Huomasin, että kun lapsia alkoi syntymään yhdelle jos toisellekin, niin tuoreet äidit alkoivat pitämään "mammakerhoa" keskenään. En kehdannut tuppautua, kun muutenkin tunnun aina olleen melko vähäpätöinen ystävä.
Viimeistään se, kun kyselin fb:ssä ihmisten puhelinnumeroita niiden kadottua ja vain kaksi ihmistä ottivat yhteyttä kertoo sen, ettei minua ihan oikeasti kaivata äitien keskinäisiä juttuja sotkemaan. Toivottavasti eivät sentään puhu minusta pahaa. Somepäivitykset ovat pelkkiä lasten kuulumisia, lasten sairauksia, lasten töherryksiä ja lasten saavutuksia.Välillä on suoraan sanottuna katkera oll, mutta useimmiten vain surullinen ja yksinäinen. Sentään jäljellä on yksi, lapsellinen ystävä, joka myös kohtelee minua vertaisenaan. Hän on tosin myös uusperheellinen, joten varmasti vaikuttaa asenteisiin.
Vapaaehtoisesti lapseton ei ole mikään epänormaali, vastuuton ikiteini. Kun vain lapsellisetkin ymmärtäisivät ja haluaisivat nähdä sen.
Itsekin tässä tuot esiin ettet voi olla vastuuton, koska sinulla on uusperhe, eli lapsia elämässäsi. Vastuullisuuteen ei tarvita lapsia, on kummallinen käsitys että tarvittaisiin. Ihan kuin lapsettomat eivät esimerkiksi kävisi töissä, aika harvalla työpaikalla voi huiskia vapaasti menemään ihan ilman huolen häivää. On kyllä rasittavaa, kun monet perheelliset kaverit näkevät lapsettoman sinkun jonain ikuisesti 19-vuotiaan elämää viettävänä, samalla tavalla tässä mekin vanhenemme ja menemme elämässä eteenpäin, siihen ei välttämättä tarvita lisääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti pienelle lapselle ja naimisissa. Itse olen ainakin kokenut ettei lapsettomia ystäviäni kiinnosta perhe-elämästäni kuuleminen. En siksi koe tarvetta kertoa heille synnytytarinaani tai imetystaivaltani. He eivät esim. ymmärrä sitä että välillä voi olla super rankkaa ja silti rakastaa omaa lastaan ja aviomiestään. Tämmöisiä juttuja on turha mennä kertomaan kellekään muulle kuin muille äitiystäville viinilasin ääressä.
Ei minuakaan haittaa jos jollain ei ole lapsia. Se on jokaisen oma valinta. Koen vain olevani jotenkin tosi kaukana siitä maailmasta mitä 30v sinkku elää. Ja varmasti myös toisinpäin. Puhun nyt siis omista ystävistäni. En minä halua lähteä baariin iskemään seuraa heidän kanssaan, vaan haluaisin jutella ja kuunnella viinilasin ääressä rauhassa kerrankin ettei lapsi tai kukaan keskeytä. Puhua samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Se on täysin ymmärrettävää kaikille osapuolille.
Tähän vielä sellainen näkökulma, että perheellisenä koen myös paljon vapaammaksi oloni toisen perheellisen seurassa. Mieluummin menen kylään/kutsun kylään perheellisen koska niin se vain on että lapsi vaatii silloinkin, keskeyttää, valittaa, metelöi. Tällöin toisen perheellisen seurassa on rennompaa kun lasta ei tarvitse koittaa häivyttää aivan kuin elämän tulisi olla samaa kuin se oli ennen lasta.
Onko sinulla sellainen käsitys, että jos ei ole lapsia, on sinkku?
Kyllä minä voin ainakin sanoa ymmärtäväni näin kohta 20 yhteisen vuoden jälkeen, että puolison kanssa voi olla rankkaakin joskus, vaikka tätä rakastaa. Väitän myös, että lapsiperheiden kanssa työskentelevänä velana ymmärrän jotain myös heidän arjestaan ja tunteistaan. Lisäksi minunkin perhepiiriini kuuluu lapsi, sillä veljelläni on kolmevuotias, joka uhmaiästään huolimatta on todella rakas minullekin.
Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että rakennat ihan turhaa rajaa nyt lapsellisten ja lapsettomien välille. Jokaisella on kuitenkin omat elämänkokemuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, ärsyttää kun lapsettomia pidetään aina ikisinkkuina bilettäjinä, jotka matkustelevat pitkin maailmaa ja ovat kaikin puolin vastuuttomia. Meillä on ihan yhtä lailla erilaisia persoonia ja siviilisäätyjä, kuin lapsellisillakin. Olen itse naimisissa ja elän "tylsää" perusarkea, johon ei kuulu bilettäminen. Olen myös uusperheellinen ja omistan lemmikkejä, joten ei voida puhua vastuuttomuudestakaan.
Kaikilla naispuolisilla tutuillani on lapsia, ja useampi entinen ystävä on etääntynyt niin paljon, etten ole varma, voinko käyttää heistä edes termiä kaveri. Noihin lukeutuu myös paras lapsuudenystäväni, joka suoraan sanottuna katosi vauvakuplaan ja pian huomasin, ettei meillä ollutkaan enää mitään puhuttavaa. Keskustelisin mielelläni myös lapsista; kasvatuksesta, syömisestä, koulusta, pukeutumisesta ja uusperheen elämästä. Mutta tuon yhden, entisen ystävän kohdalla tuli hyvin vahva tunne rivien välistä lukemalla, ettei pidä minua oikeasti perheellisenä. Yksi toinen on sanonut niin ihan suoraan ja sanoi myös, ettei minulla ole asiaa puhua varsinkaan lasten kasvatuksesta (hänellä oli taaperoikäinen, kun taas bonuslapseni ovat jo alakoululaisia ja olen ollut heidän elämässään vaippaikäisestä saakka, joten kyllä minulla on kokemusta lasten kanssa elämisestä) saati antaa vinkkejä, jos valittelee jotain hankalaa tilannetta.
Kaipa se on sitten niin - kuten ensimmäisellä sivulla joku oli kommentoinut - että äidit haluavat jutella vertaiselleen, eli toiselle äidille. Lapseton bonusäiti ei riitä. Huomasin, että kun lapsia alkoi syntymään yhdelle jos toisellekin, niin tuoreet äidit alkoivat pitämään "mammakerhoa" keskenään. En kehdannut tuppautua, kun muutenkin tunnun aina olleen melko vähäpätöinen ystävä.
Viimeistään se, kun kyselin fb:ssä ihmisten puhelinnumeroita niiden kadottua ja vain kaksi ihmistä ottivat yhteyttä kertoo sen, ettei minua ihan oikeasti kaivata äitien keskinäisiä juttuja sotkemaan. Toivottavasti eivät sentään puhu minusta pahaa. Somepäivitykset ovat pelkkiä lasten kuulumisia, lasten sairauksia, lasten töherryksiä ja lasten saavutuksia.Välillä on suoraan sanottuna katkera oll, mutta useimmiten vain surullinen ja yksinäinen. Sentään jäljellä on yksi, lapsellinen ystävä, joka myös kohtelee minua vertaisenaan. Hän on tosin myös uusperheellinen, joten varmasti vaikuttaa asenteisiin.
Vapaaehtoisesti lapseton ei ole mikään epänormaali, vastuuton ikiteini. Kun vain lapsellisetkin ymmärtäisivät ja haluaisivat nähdä sen.
Itsekin tässä tuot esiin ettet voi olla vastuuton, koska sinulla on uusperhe, eli lapsia elämässäsi. Vastuullisuuteen ei tarvita lapsia, on kummallinen käsitys että tarvittaisiin. Ihan kuin lapsettomat eivät esimerkiksi kävisi töissä, aika harvalla työpaikalla voi huiskia vapaasti menemään ihan ilman huolen häivää. On kyllä rasittavaa, kun monet perheelliset kaverit näkevät lapsettoman sinkun jonain ikuisesti 19-vuotiaan elämää viettävänä, samalla tavalla tässä mekin vanhenemme ja menemme elämässä eteenpäin, siihen ei välttämättä tarvita lisääntymistä.
Kummasti myös KAIKKI äidit olivat ihan samanlaisia. Mut siis pitää ymmärtää, että lapsettomia on erilaisia... ja uusioperheen äitipuolen ovat parhaita
Itse en mainitse lapsia tai tuo lapsiani näytille, jotta en vahingossakaan loukkaisi lapsettomien tunteita.
Kun on kaveripiirinsä ainoa, jolla on lapsi, ei voi hirveästi mitään salaseuroja pitää ja sulkea lapsettomia ulos, tai jää aika nopeasti yksin :D En muutenkaan ymmärrä, miksi pitäisi erotella äidit ja lapsettomat. Olen äitinä ihan sama ihminen kuin ennenkin lapsen saamista. Toki olisihan se kiva, jos olisi vertaistukea ja lapsella leikkikavereita, jos kaverit/sukulaiset hankkisivat itsekin lapsia, mutta enpä ole ketään missään vaiheessa tällä "painostanut" tai oikeastaan edes ääneen maininnut.
Mitä tulee taas lasta koskeviin puheenaiheeseen, kun tämä pieni piiri on kaikki lapsen elämässä mukana joko sukulaisuussuhteen kautta tai olemalla kummeja, niin väkisinkin tulee puhuttua lapsesta heidän kanssa. Ei minulla kotona olevalla äidillä ole muitakaan puheenaiheita, mutta se ei tarkoita, ettenkö kuuntelisi muita ihmisiä ja keskustelisi niistä puheenaiheista, mistä minulle puhutaan.
Aloittajalla ja monella kommentoijalla on oletus, jota pidetään faktana, että kaikki naiset katoavat vauvakuplaan ja kaikkien äitien puheenaiheet on samanlaisia. Siinähän sitten suu vaahdoten vaaditte oikeudeksenne myötäelää tasavertaisena lapsiarkivuodatuksen selvittelijänä kun moni äiti selvittelee henkilökohtaisia asioita vaikka ihan vaan miehensä kanssa tai siskon, joka myös sattuu olemaan äiti. Itkupotkuraivari, mammojen salakerho... "yksi äiti sen jopa sanoi suoraan, ettei viitsi kuunnella neuvojani. Johtui siitä kun en ole synnyttänyt"... neuvoja satelee tarpeeksi ehkä muutenkin eikä niitä kaivattu?
Fb:stä... aika monikaan mamma ei nykyään sinne fb:een mitään päivittele. Aktiivisten somepäivittäjien päivitykset varmaan on sitten pelkästään sitä sen hetkistä elämää. Voi olla vauva tai koiranpentu tai gradu tekeillä tai uusi työ tai ulkomaanmatka... niillä joilla on vauva niin on vauva. Some sitten sitä. Pitäisi ilmeisesti piilottaa enimmön ajan vievä vauva, myöhemmin pikkulapsi jonnekin ja keksiä enemmän muuta sisältöä seuraajille? mutta kuitenkin luoda lapsettomalle olo, että hänen kanssaan keskustellaan ihan rennosti lapsistakin? Ja jaaritella kaikki iänikuiset kliseet ja olla kaikkien kaveri, mutta samalla kiinnostava ja yhä kuplivan persoonallinen... Ehkä se äitipuolen arki vain on vaihtelevampaa kun lapset on puolet ajasta äidillään. Oletettavasti silloin mainittuina vaippaikäisinä olivat enimmän aikansa äidillään ja äitipuoli ei ihan joka päivä arkea lasten kanssa kokenut
Ei mua ainakaan haittaisi vaikka kävisitkin. Itselläni lapsettomia ystäviä ja ystäviä kellä lapsia. Itsekkin isken miehiä näin taaperon sinkku äitinä joten ei haittaa