Johtuuko liikasyöminen vihasta?

Pikkusiskoni on sairaalloisen lihava. Hänellä on ksittelemättä kaikki lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu ja väkivalta. Hän söi jo pienenä keksejä ja muuta makeaa rajattomasti, jos vain sai mahdollisuuden. Nyt hän on jo vuosikaudet syönyt kotona normaalisti, mutta syö autossa työmatkalla ostamiaan hampurilaisaterioita ja pirtelöitä salaa mieheltään, joka on hänen painostaan huolestunut. Kotona omassa kätkössä on aina suklaalevyjä.

Myös me sisarukset suremme sitä, että hänen terveytensä on jo pilalla. Hän kaatui, mutta polvivammaa ei voida leikata koska leikattu polvi ei kestäisi painoa. Hänellä on 2. tyypin diabetes, johon meillä ei suvussa ole taipumusta.
Olen suositellut psykoterapiaa. Ravitsemusneuvonta ei auta, sillä pikkusisko on itse koulutukseltaan sairaanhoitaja ja myös terveydenhoitaja. Lihavuusleikkaukseen hän ei halua, koska silloin ei voi enää syödä kuin ieniä annoksia.
Onko kenelläkään kokemuksia, miten itsellä tai läheisillä vastaava ongelma on ratkennut onnellisesti?