Lue keskustelun säännöt.
Mies sabotoi elämäntapamuutostani. :|
01.09.2014 |
Aloitin tuossa kesällä elämäntaparempan, ja olo on paljon parempi kuin vuosiin. Olen ollut tähänkin asti normipainoinen, mutta syönyt mitä sattuu enkä ole juuri liikkunut sitten teinivuosien. Luulin, että mies olisi iloinen puolestani, mutta kävikin ihan päin vastoin. Tuntuu, että hän tekee kaikkensa sabotoidakseen elämäntapamuutoksiani ja eihän se kivaa ole. Ok, hänkin on laiska liikkuja ja normipainon ylärajoilla, mutten arvannut että olisi niin iso kolaus jos vaimo alkaa treenata ja syödä terveellisesti.
Tsempin sijaan mies on kuin pikkulapsi. Naljailee kun en juo alkoholia, heittäytyy marttyyriksi jos en hae hänen kanssaan noutoruokaa, keksii aina jotain ivailtavaa kun lähden lenkille. En mielestäni ole pingottanut tämän terveellisyysasian kanssa, vaikka toki pyytelen miestä mukaan ulkoilemaan ja yritän vaikuttaa esimerkin kautta. Ilmeisesti mies kuitenkin kokee muutoksen uhkana ja toivoo vain että palaisin vanhaan...
Onko muita ollut samassa tilanteessa? Syö valtavasti energiaa kun yrittää opetella uudenlaista elämää ja samalla oma puoliso väheksyy ja mitätöi.
Kommentit (14)
Mä en voi millään käsittää tuollaista. Mä treenasin itseni nuorempana 158/49 ja mies oli ylpeä musta, kun käytin hameita ja naisellisia vaatteita. Nyt painan 66 kiloa ja paahtanut kuntosalilla useamman kuukauden ja mies taas kannustaa. Ostipa mulle jopa kausikortin kuntosalille lahjaksi. Mies jaksaa sanoa aina, että rakastaa mua ihan sellaisena kuin olen. Lihavana tykkää, kun on jotain mistä ottaa kiinni. Laihana tykkää timmistä pyllystä jne.
En siis millään käsitä mistä te revitte noita vittuilevia ja kiukuttelevia idiootteja? Miesten kuuluu rakastaa ja kunnioittaa teitä, ei halveksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hän tiedä, että motiivisi syödä terveellisesti ja liikkua on perimmältään sitä, että haluat elää terveellisesti ja pidempään ja voida hyvin henkisesti ja fyysisesti ilman kolotuksia ja pahaa oloa.
Jos tietää, niin sitten en ymmärrä naljailua.
Minulla oli tuollainen ex-avomies. Hänen elämäntapana ja nautinnon lähteenä on täysin muille naljailu ja muiden pilkkaaminen. Muistan suhteen alussa ajatelleeni, että tykkää vaan mustasta huumorista ja on sarkastinen. Aika raskaaksi kävi Se jatkuva vähättely, ihan sama mitä teki niin tykkäsi aina hokea "anna olla, et osaa kuitenkaan. Anna mä teen niin päästään vähemmällä". Ja nämä kommentit on sieltä pienimmästä päästä. Tiedän, että hänellä on myös ystäväsuhteita katkolla tämän käytöksen takia, kun ihmiset ei vaan jaksa kuunnella. Tunsin itseni koko parisuhteen ajan paskaksi ihmiseksi ja epäonnistujaksi, vaikka olin meistä Se esim, koulutetumpi, työelämässä menestyneempi jne. Ihminen joka hakee itselleen pönkitystä alistamalla ja vähättelemällä muita on todella raskasta ja kuluttavaa seuraa. Toivottavasti miehesi käytös ei ole näin pahaa/mene näin pahaksi.
Minkälaisia miehiä teillä oikein on? Mies ainakin kannustaa minua ja on sanonut, että hänkin alkaa syömään terveellisemmin seurakseni ja lenkillekin jos huolin hänet niin lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämäntaparemppaani arvostelevat kaikki vanhemmistani ja naapureistani lähtien. Oikeasti, naapuruston vanhempi mies naureskeli tietävänsä tasan tarkkaan kuinka kauan lenkkeilyinnostukseni tulee kestämään ja vanhempani pitävät alkoholitipatontani lapsellisena hommana, ystäviäni se naurattaa ja ärsyttää..olen muuttunut kuulemma tylsäksi.
Mies alkoi vasta nyt, vähän toista kuukautta myöhemmin ymmärtämään, että olen remonttini kanssa tosissani.
En kuitenkaan anna minkään enkä kenenkään lannistaa itseäni tippaakaan. Itse valitsin uuden elämän, itse sitä elän ja minulle on aivan sama, mitä muut siitä ajattelevat. En siis lannistu, annan heidän olla vapaasti ihan mitä mieltä tahansa..Itse voitan joka tapauksessa terveemmän, onnellisemman elämän ja laihemman kropan. Ne muut jääköön entiseen tunkkaiseen elämäänsä.
Ap nautitaan uudesta elämästämme ja uudesta minästä! =)
Mä remppaisin tuollasen ukonkin elämästäni. Hienoa ap, kannustan! Mä olen itse laihtunut liikunnalla ja oikeella syömisellä aikas paljon, ja "kiva" kuulla, kuinka olen vaan "ihmeellisesti kutistunut", kuin että olisin terveen näköinen ja solakoitunut. Joillain tuo itsetunto on sitten todella pohjalukemissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä oli ennen yhteinen elämäntapa. Nyt Sinä olet muuttunut ja en ihmettele, jos mies tuntee olonsa hieman "orvoksi". Koita kuitenkin houkutella miestäsi tuohon remppaan mukaan.
Toki voi olla paljon huonompia aikoja parisuhteellanne edessä. Joskus tuollainen elämänmuutos voi kertoa salaihastuksestakin. Mies voi epäillä tätä.
Kyllä. Täällä kävi samoin. Aloitin hyvinsyömisen ja kuntoilun noin vuosi sitten. Ukko naljaili touhuilleni. Mutta nyt, kun on huomannut, ettei se olekaan ohimenevä päähänpisto, on antanut asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka vain, älä anna toisen masentaa. Älä tee numeroa asioista, teet vain mitä haluat ja katsot ymmärtäväisesti hymyillen kun mies jotakin typerää sanoo. Muutosvastarinta kestää aikansa, joillakin kauankin, mutta kun et provosoidu, ei mies jaksa kauan provosoida. Eiköhän mies keksi kohta jotakin muuta nälvintänsä kohteeksi.
Meilläkin minun ruokailutapojen muutos ja lenkkeilyni naapurin rouvan kanssa sai aikaan ensin väheksyvää naurahtelua, mutta nauru loppui kun hän näki minun laihtuvan. Siinä vaiheessa hän alkoi kehitellä itselleen pyöräilyharrastusta ja mukaan tuli hänen puoleltaan kilpailu... Eipä kivaa sekään.
Ettekö pysty puhumaan asiasta ihan suoraan? Kertomaan miltä tuntuu, ja pyytämään toista kertomaan miltä tuntuu. Ja sanomaan ehkä, että ei ole lähdössä mihinkään vaikka muuttaakin tapojaan hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ukko itse lihava? Pelkää tietysti, että tajuat, mikä läskitynnyri se äijä on ja löydät paremman.
Miksi olette tuollaisen naljailevan miehen kanssa edes.
Totta kai on yritetty puhua, mutta kyllähän mies itsekin tajuaa että terveelliset elämäntavat on hyvä juttu, ja tuo reaktio kumpuaa jostain ihan muualta. Voihan se olla tuota menettämisen pelkoa (vaikkei sitä myönnäkään), sanoo usein ettei minun tarvitse laihtua (no, tämä ei ole laihdutuskuuri mutta pari kiloa rasvaa on lähtenyt ja näkyyhän se) jne. Ehkä mies jollain tasolla ajattelee että treenaan muita miehiä miellyttääkseni kun hänelle kerran jo kelpaan? En tiedä, ihan noin syviä tuntoja ei ole asian tiimoilta käyty läpi.
Kyllä ne terveelliset elämäntavat tekisi hyvää miehellekin, on suhteemme aikana ukkoontunut kymmenisen kilon verran. Hän vain on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja harteikas eikä se kertynyt paino juuri näy. Minua tosin ei ole asia vaivannut, mies ei ole mikään "läskitynnyri" enkä etsi parempaa. Enemmän kiinnostaa nykyään oma ja toisen terveys, molemmilla työn vuoksi esim. niska- hartiaseudun vaivoja ja liikunta auttaa niihinkin.
Ap