pienestä pojastani on tullut yksinäinen kotihiiri

Menen kauppaan aina hänen koulunsa ohi ja koulun pihalla on aina iso joukko hänen luokkalaisiaan poikia pelaamassa palloa, mutta oma poikani ei koskaan mene mukaan, vaan istuu kaikki päivät neljän seinän sisällä. Poika sanoo että hänellä on koulussa kavereita mutta hän ei koskaan tapaa heitä, eikä edes tervehdi, kun sattuvat törmäämään kadulla. Kun yritän saada pojan menemään kaverille, sitä seuraa riita, tai lapsi ei ole kuulevinaan, tai hän lähtee ulos, mutta vaeltelee siellä yksinään ja palaa pian kotiin. Viikonloppuisin poika on yleensä perjantaista sunnuntaihin yhtä mittaa sisällä.
Mitä mieltä olette? Kuulostaako tämä ongelmatilanteelta? En millään haluaisi painostaa poikaa mutta en haluaisi myöskään seisoa tumput suorina kun lapseni eristäytyy. Pojalla on parikymppiset sisko ja veli, eivätkä he 11-vuotiaina nyhjänneet ehdoin tahdoin sisällä päivästä toiseen ainoana seuranaan äiti ja isä, vaan he olivat ulkona kavereiden kanssa monta kertaa viikossa. Onko teillä (ollut) tämmöinen ongelma? Onko tämä sisällä mököttäminen nykyään normaalia?