Entä jos on kerran epäonnistunut koiranpennun kanssa

Varmaan ratkaisevin kysymys. Onko sinulla vielä Se kissa? Jos on niin älä ota. Sille tulee aina olemaan koira muutos ja jos viimeksi koira sai lähteä niin älä tee sitä toiselle koiralle. Vaikka kuinka valitsisit rodun joka tulee toimeen kissojen kanssa niin koira on yksilö ja Se yksilö voi haluta leikkiä kissan kanssa ja Se kissaa pelittään

Samaa mieltä olen, ota koira jos haluat, mutta vasta sitten kun kissa on kuollut.

Kaikki kissat eivät sopeudu koiriin. Mun kissa tuli pentuna meille ja vanha koira osas suhtautua siihen hyvin ja tulivat toimeen. Koiran kuoltua, otin pentukoiran, joka yritti höykyttää kissaa, mutta kissa oli vanhempi ja näin ollen pomo, joka näytti muutaman kerran koiralle kuka pissii ja mistä. Nyt elelevät sulassa sovussa, kissan ollessa ylempänä arvoasteikolla.

Up

No kyllä miettisin aika pitkään. Pentua sinun ei kannata ottaa, jos kouluttamiseen ei riitä kärsivällisyyttä tai kykyä. Ainakin voisit sitten mennä kunnon koulutuskurssille, jos se pentu on pakko saada.

Ehkä voisit korjata tekemääsi vahinkoa ja ottaa suoraan aikuisen koiran, jonka on todettu tulevan toimeen kissojen kanssa? Aikuiset koirat kun lopetetaan helpommin, jos eivät kotia löydä.

Toisaalta voi olla että kissasi on jo edellisestä koirasta jo niin traumatisoitunut, että ei tule enää mitään koiraa sietämään. Eli jos meinaat, yritä löytää sellainen koira, jonka saat "koeajalle".

Oikeasti suosittelisin, että hoitaisit nyt tämän kissasi kunnialla loppuun saakka.

En suosittele ottamaan koiraa tuohon tilanteeseen. Koirasta on paljon työtä, ja käsitin että siitä ei sinun lisäksesi tällä hetkellä taida kovin moni muu huolehtia? On työlästä olla vastuussa koirasta yksin, varsinkin kun elämäntilanne ehtii muuttua vielä paljon seuraavan 15:sta vuoden aikana, mitä koira kanssasi viettää. Koirissa on se hyvä puoli, että niistä saa helposti kaikkein parhaimmat puolet, eli iloa ja seuraa, ilman että koiraa täytyy omistaa. Omasta kokemuksestani muiden koiria on jopa hauskempaa hoitaa kuin omaa, koska koira on  siinä vain sen lenkin tai muutaman tunnin ajan, ei vuosikausia vaatimassa lenkitystä ekana herättyään ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa. Meilä on koira, ja elämä näin 35-vuotiaana on aivan erilaista kuin se oli 25-vuotiaana jolloin koiran otin, ja voin sanoa että monia vaikeuksia on tämän kanssa ollut ihan siitä johtuen, että tässä välissä on ehtinyt olla monenlaista muutosta elämässä, ja sellaisia tilanteita ettei koiralle olisi ollut edes kunnolla aikaa. Jos olisin osannut tämän ennakoida, en olisi koiraa ottanut ollenkaan, ja tämän koiran jälkeen toista koiraa ei tule.

Kannattaa ottaa sellainen aikaperspektiivi, että odotat että kissasta aika jättää, ja mietit sitten ihan uudestaan, minkä lemmikin haluat, voit aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.

Up