Sairaanhoitajaksi vai yht.kunt.tieteiden maisteriksi...
Elikkä minulla alkaa nyt kolmas vuosi yliopitossa, pääaineena sosiologia. Mutta, mutta...olen alkanut haaveilemaan josko hakisin syksyn yhteishaussa amk:hon hoitotyötä.
Olisiko hullua lähteä tässä vaiheessa vielä vaihtamaan alaa? Tavallaan menisi kaksi vuotta hukkaan. Sosiologia on kyllä ihan kivaa, mutta ei tunnu omalta, ja toisaalta myös työllistyminen huolettaa jo nyt. (siitä kun ei oikein miksikään valmistu...)
Entä olisiko yliopisto lapsen kannalta minulle parempi paikka, kun siellä opiskelu on joustavampaa?
Voikos amk-opintoja jotenkin nopeuttaa, vai meneekö väkisin se 3,5 vuotta? (siis sairaanhoitajaksi..)
Kiitollisena kuulisin mielipiteitä ja kokemuksia..
Kiitos.
Kommentit (4)
Molemmat ammatit ovat rankkoja. Toinen henkisesti ja toinen sekä henkisesti että fyysisesti. Olen sairaanhoitaja ja äippä vapaalla tällä hetkellä. Töitä hoitajille löytyy varmasti. Ainakin puhtaasti sairaanhoitajalle löytyy töitä. Tilanne oli aivan toinen kun valmistuin. Ihmettelen kyllä ettei nykyisellä koulutus alallasi olisi töitä?? Ainakin mitä itse olen kuullut niin nimen omaan yliopistokoulutuksen saaneista olisi pula ainakin etelä-suomessa, missä tuttavani on töissä. Suosittelen kyllä harkitsemaan ennenkuin vaihdat.
Opinnoista varmaan joistakin saattaisi saada vapautuksia opiskeluaikana. Oppilaitoksien opintotoimistot varmasti siihen osaisivat vastata paremmin. Itse harkitsen lähteväni opiskelemaan jotain muuta. Harkitse ihmeessä jos ala ei tunnu sinulle omalta.
Mutta kannattaa miettiä myös sairaanhoitajan työn huonoja puolia (niitä riittää) ja myös niitä hyviä ennenkuin vaihdat alaa. Huonoista puolista mm. kolmivuorotyö, KAIKKIEN mahdollisten pöpöjen kanssa tekemisissä oleminen (mm. sairaalabakteerit!) + eritteiden siivoaminen, fyysisesti raskasta varsinkin kun ikää alkaa tulla lisää (painavien potilaiden nostelu), lääkkeitä on hirveästi ja niitä tulee koko ajan lisää. Varmuus kiireessä siitä, että varmasti oikea lääke menee oikealle potilaalle oikeaan aikaan. Urakehityksen mahdollisuus surkea. Palkkaus työn vaativuuteen nähden surkea. Naisvaltaisuus tuo oman kuvansa ammattiin. Hyvinä mm. saat tehdä paljon töitä käsilläsi esim. Haavojen hoidot, pistämiset yms. Ala kehittyy koko ajan eli ammatillinen kasvaminen taattu. saat vastuuta. Maalaisjärkeä joutuu käyttämään monissa koko ajan. Ihmisten kanssa saa olla tekemisissä. Yhtään samanlaista päivää ei ole. Ainakaan isoissa sairaaloissa.
Pikku hiljaa alkaa olla myös vähän vara valita minne haluaa töihin. Vielä on tosin hirveästi pätkä töitä. En halua todellakaan lytätä tätä alaa. Hoitajia todella tarvitaan ja hyviä sellaisia vielä enemmän. Mieti mitä todella haluat tehdä työksesi! Itsestäni tuntuu että monista aloista saisi olla vielä enemmän käytännön tietoa tarjolla eli mitä työ oikeasti on, kun tekee isoa päätöstä ammatin valinnasta.
Olen myös sairaanhoitaja ja hopeapallo kirjoitti asiaa.. Ehdin olla valmistumisen jälkeen vuoden töissä, opiskeluaikanakin tein sairaanhoitajan töitä lomilla ym. Koen, että hoitotyö olis se mun juttu, tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, hoitaa, olla lääkkeiden ym. kanssa tekemisissä ja tykkään pikkutarkoista jutuista, jopa haavanhoidoista ym. Mutta..... Tällä hetkellä hoitajia on aivan liian vähän monella osastolla ( ei kaikilla) ja työ on todella raskasta eikä sitä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Sitä työtä, jota minä oon monella osastolla tehnyt (huonolla palkalla kaiken lisäksi..) en suosittelisi kenellekkään, se on oman muun elämän pilaamista. Kotona on aivan poikki, yövuorojen ja raskaan työn takia. Riippuu tietenkin niin paljon paikasta.. Itse haaveilen alan vaihdosta vain siksi, että ainakaan meidän sairaalassa työ ei ole kovin inhimillistä tällä hetkellä.. Ja tiedän, ettei monessa muussakaan paikassa..
Mutta kannattaa tosiaan valita se, mikä oikeimmalta tuntuu. Hyvää jatkoa!!
Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja kotona on kohta kolme vuotias muksu. Opiskelijen aikana olen tullut siihen tulokseen ettei minusta ole sairaanhoitajaksi. Kaikki ne raskaat vuorot ja kolmivuorotyö ja perhe päälle ei ole mun päätä varten. Opeskelen perusopinnot loppuun ja suuntaan terveydenhoitajaksi sekä olen lähtenyt nyt opiskelenaan muun ohella seksuaalineuvojaksi. tähtään kouluterkkariksi.
Sairaanhoitajista ja heidän työoloistaan on puhuttu paljon ja asiaa pääosin. Ja työ käy raskaammaksi jos ei palkata riittävästi hoitajia sillä väestömme vanhenee. Tällähetkellä työilmapiiri on niin huono että se itsessään aiheuttaa ongelmia. Kaikki on yksinkertaisesti niin väsyneitä!
Mutta MIETI tarkkaan. Jos todella haluat sairaanhoitajaksi kaikkien huonojen puolien punnitsemisen jälkeen vaihda alaa! töitä löytyy mutta pääosin pätkissä. Liittona TEHY ei ole hääppöinen... Johtuu varmaan naisvaltaisuudessta. Toivotaan että Jouko Ahonen saadaa papeityöväenliitosta tehyyn niin palkat ja työtavat muuttuisi. Tuskin potilaita lähdetään sentää viemään halpatyövoiman maihin... Kuten paperitehtaat.
Jos nyt tuntuu siltä, että sosiologia ei loppujen lopuksi olekaan se oikea ala sinulle, vaihda ihmeessä, ei sitten vanhana tarvitse jossitella ja harmitella. Ennen pitkää kuitenkin kadut jos et valitse sitä alaa joka on mieluisampi, se oma ala. Itsekin aloitan yliopisto-opinnot yli kolmikymppisenä koska se oli vanha haave ja kun sisään pääsin, ajattelin että jos tätä tilaisuutta en käytä, kadun sitä lopun elämääni!
Toivottavasti joku muu osaa neuvoa käytännön asioissa enemmän, mun neuvo on kuunnella sisintäsi ja sitten tehdä ratkaisu. Tsemppiä! :-)