Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka inhoavat nuukailua?
01.09.2014 |
Kaikenlainen köyhäily ja sentin venyttäminen on minusta tosi vastenmielistä. En saa kirpputorien kiertelystä tai pullojen keräämisestä todellakaan mitään kiksejä. Minulle sopii se, että siirrän ne sataset tililtä talteen heti palkkapäivänä, ja sitten käytän loput hyvällä omallatunnolla. Miksi teeskennellä köhää, kun elämä on tehty nautittavaksi?
Saidat ja rahan käyttöä syntinä pitävät ihmiset ovat aika hyvin karsiutuneet kaveripiiiristäni. En vain jaksa sitä päivittelyä, miten turhaa ulkona syömine on ja miten mikään ei saisi maksaa mitään.
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 08:26"]
Samaa mieltä, pihiys on sairaus. Eikä siihen ole hoitokeinoa vielä löydetty, vaan pahenee iän myötä sietämättömäksi.
Täällä jotkut pienituloiset näyttää huolestuneen, että heitä nyt pidetään piheinä. Kyllä jokainen osaa erottaa pienten tulojensa vuoksi säästäväisen ja pihin paskan. Pihi paskahan on kuin ammuttuna aina paikalla, jos jossain jotain tarjotaan, mutta itse ei mitään bileitä tai tupareita järjestä. Pihi ei liikauta eväänsäkään ellei itse hyödy siitä jollain tavalla. Pihille ihmissuhteilla ei ole mitään muuta kuin rahallinen arvo. Pihihän ei tokikaan kieltäydy koskaan mistään toisen kustantamasta turhasta ylellisyydestä sillä perusteella, että ei voi vastavuoroisesti koskaan tarjota samaa toiselle (koska kyllä voisi, ei vaan aio), tällaista ylpeyttä pihillä ei ole. Pihin mielestä muilla on aina enemmän käyttöön tarkoitettua rahaa, joten on ihan oikein, että muut kustantavat.
[/quote]
Pihi voi olla myös antelias, vaikka harvemmin on. Mummoni oli tällainen. Pankissa oli rahaa, mutta kaupasta osti vanhoja ruokia "koiralle", homeisia eväitä ei heittänyt pois, kun niistä pystyi vielä puraisemaan reunasta, kehui, kuinka ei ole sitten 70-luvun ostanut ainuttakaan vaatetta, Ruotsinlaivalle lähti omat kahvit termarissa jne. Kaikki me naurettiin sille nuukailulle. Tämä sama ihminen kustansi minulle opiskeluaikana matkan New Yorkiin ja kävi itsekin seuramatkalla jenkeissä. Olen varma, että pihtailu arkena oli hänelle myös jonkinlainen seikkailu ja ennen kaikkea hyvän mielen lähde. Samalla tavoin kuin kenelle tahansa normaalituloiselle tuottaa hyvää mieltä se, että löytää kaupasta todella halvalla jotain, mitä on etsinyt pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 08:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 08:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 07:47"]
Samoin leivoskahville meno kaupunkireissulla on aina elämys. Tylsä ihminen ottaa kahvia ja vettä. Ja kyseessä ei ole liikapaino, jonka takia syömisiä tulisi rajoittaa. [/quote]
Entä jos ei vaan tykkää leivoksista? Mietipä itse, että olisi yleinen tapa käydä vaikkapa läskisoossilla ( / jokin muu ei-niin-lempiruokasi). Kaikki muut kävisivät viikottain läskisoossilla, joka vielä maksaisi suht paljon, olisihan kyseessä keskustan trendi-läskisoossila. Söisitkö vastentahtoisesti viikko toisensa jälkeen ylikallista läskisoossia jonka saat juuri ja juuri alas, vai ottaisitko suosiolla vain juoman?
Miten voikin joillekin olla niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset tykkää eri asioista.
[/quote]
Just juu. Aivan kuin kahviloissa ei saisi muuta kuin leivoksia. Itse otan joka kerralla suolaista piirakkaa, jos sitä on tarjolla. Ja mikäpä siinä, joku kerta voisin syödä läskisoosiakin, jos sellaista jostain saisi. Kerrotko, mistä?
[/quote]Hohhoi, eli missasit kyllä pointin aika lahjakkaasti. Itse voin sanoa, että en kyllä juurikaan välitä mistään, mitä kahviloissa on yleensä tarjolla. En juuri pidä pullasta enkä leivonnaisista, ja piirakoista tykkään vielä vähemmän. Jotain valmiita voileipiä ehkä voisin syödä, mutta en tajua miksi maksaisin perusvoileivästä jotain 5-7 euroa, kun kotona voin tehdä haluamani leivän murto-osalla tuosta hinnasta. Usein ne leivät on myös kuivahtaneita. Se varmaan sitten on sitä ärsyttävää pihiyttä, kun en halua maksaa hirveää hintaa jostakin, jonka saisin kotona muutamalla kymmenellä sentillä ja josta pitäisin enemmän.
Sä voit laittaa siihen läskisoossin tilalle minkä tahansa tuotevalikoiman josta et juuri itse välitä... mutta taidat olla liian tyhmä siltikään ymmärtämään mitä ajan takaa. Tämä rinnastusten ymmärtämättömyys taitaa olla yleinen merkki älykkyyden puutteestä.
[/quote]
Onneksi sinulle älyn lahjaa on suotu muita enemmän. Enjoy!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 14:28"]
Itse en ymmärrä nuukailua matkustelun suhteen. Teemme perheen kanssa pari kolme lomamatkaa vuodessa ja silloin panostamme hotelliin, ruokailuun ym. Kaverit kyselevät aina, paljonko matka maksoi ja en viitsi kertoa, kun sitten sitä summaa päivitellään. Matkojen hinnat ei todellakaan ole sieltä kalliimmasta päästä, vaan ihan perusmatkatoimistojen hintoja. Kavereilla on kuitenkin kiva tarve aina päteä, kuinka halvalla ovat saaneet lennot, kuinka halvalla löytäneet hotellin ja jälkikäteen kerrotaan, kuinka halvalla söivät, kun tekivät kaikki ruuat itse ym. Itse tahdon lomalla rentoutua, päästä, syödä ulkona ja nauttia pienestä luksuksesta, ilman jatkuvaa pihistelyä.
[/quote]
tämä mä on niin totta! Emme itsekään tee mitään tuhansien eurojen luxus-matkoja, mutta en tosiaan tajua sitä, että lennetään 12 tunnin välilaskulla halvimpaan mahdolliseen hotelliin keittämään kaurapuuroa ja sitten tuntuu olevan sen matkan paras anti kertoa kotimaassa kuinka HALVALLA sen matkan sai. Tottakai itsekin vertailen hintoja ja käytän eri paikkoja matkan varaamiseen eli en tarkoita että minun matkani pitäisi automaattisesti olla kalleinta mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 07:47"]
Valtaosa ihmisistä tykkää ruuasta ja syö mielellään. En lähtisi viettämään vapaa-aikaa ihmisen kanssa, jolle nieleminen on ongelma (ellei ole joku todettu sairaus olemassa). Samoin leivoskahville meno kaupunkireissulla on aina elämys. Tylsä ihminen ottaa kahvia ja vettä. Ja kyseessä ei ole liikapaino, jonka takia syömisiä tulisi rajoittaa. Jos kaverillani on rahat vähissä, tarjoan mielelläni pitsan. Samaa tapahtuu toisin päin. Kovin monta kertaa vuodessa tuota ulkona syömistä ei kuitenkaan tapahdu.
[/quote]
Haha, tunnen tämän ihmistyypin, jonka mielestä tietty asia on aina elämys, kunhan vaan sattuu siitä itse pitämään. Jos ei pitsa tai leivokset maistu, sitähän on sitten automaattisestin jonkin sortin foobikko. No, narsisti nyt ainakin.
[/quote]
Juuri siksi normaali itseään arvostava ihminen hakeutuu seuraan, jossa pidetään samoista asioista. Miksi kiusata itseään ja sitä toista. Sama pätee muuhunkin kanssakäymiseen; en voisi olla tekemisissä vaikkapa kettutyttöaattelijan kanssa tai Green peace-aktivistin.
Kyllä muakin inhottaa nuukailla, mutta minkäs teet, kun rahaa ei ole. Minä olen juuri se ikävä ihminen, joka ei lähde minnekään eikä tee mitään. Jos ei tällaisenaan kelpaa ystävilleni, niin he ovat täysin vapaita tekemään kuten sinä. Bye bye, en jää sellaisia ystäviä kaipaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 09:17"]Mä en myöskään tykkää sen tyyppisistä nuukailijoista, jotka sen varjolla käyttävät toisia hyväkseen. Ja täytyy sanoa, että olen tämän takia huomattavasti vähentänyt tapaamisia eri paikkakunnalla asuvan ystävän kanssa. Aina kun tavataan, tai suunnitellaan tapaamista, hän tekee kauhean numeron siitä miten juuri nyt on tiukkaa, ei ole rahaa mihinkään. Jos on tulossa meille lapsineen, rahaa on juuri ja juuri bensaan ja vasta ensi viikolla tulee rahaa. On siis meillä hyvillä mielin perheineen koko viikonlopun tuomatta mitään. Ei lapsille (joista yksi hänen kummilapsensa) tuliaisia, ei mitään ruokaa, ei edes kahvipakettia. Kerran on tuonut jonkun kynttilän. Enkä nyt tarkoita, että meidän lapset tarvitsevat erityisisä tuliaisia tms. mutta yleensä on kohteliasta tuoda edes jotain, jos tulee koko viikonlopuksi kylään. Syö sitten lapsineen koko viikonlopun meidän maksamia ruokia, juo viiniä, saunasiideriä ym. Eikä siinä mitään, mutta kun sama ei todellakaan päde toisin päin.
Kun me mennään sinne, on jo etukäteen viikolla kauhea haloo siitä, miten rahat on juuri nyt tiukoilla, ei kyllä pysty ruokia ostamaan jne. Minä sitten joko tuon ruokia tullessani tai käydään yhdessä kaupassa ja siinä käy aina jotenkin niin, että minä maksan suurimman osan. Jos ostan vaikka illaksi jotain juustoa, hän ei laita sitä tarjolle, eli tarkoituksella jemmaa sen itselleen syötäväksi kun me ollaan lähdetty. Sitten taas jos käydään vaikka kaupungilla, hänellä on kummasti rahaa ostella itselle ja lapsilleen vaatteita, mutta ne rahat on loppu kun ruokakauppaan mennään. Vaikka siellä olisi käyty ennen shoppailureissua. Tuo on niin oksettavan läpinäkyvää touhua.
Viime keväänä oli ns. aikuisten viikonloppu, ja silloin sama meno jatkui. Me muut ostettiin vaikka mitä syötävää hänen kotiinsa, osaa ei laitettu ollenkaan tarjolle, eikä hän kotiin lähtiessä todellakaan tarjonnut niitä esim. mukaan otettaviksi. Yöllä kun tultiin taksilla kotiin, ehdotettiin että mene sä etupenkille kun tiiät osoitteen ym. Kauhea haloo siitä, miten hän ei kyllä mene etupenkille eikä voi maksaa taksia jne. Sanottiin että no maksat pankkikortilla ja me annetaan sulle sit oma osuus käteisenä. Ei käynyt ei millään. Yksi kaveri, joka myös tuntee hyvin hänen tapansa, piti pintansa että sinä menet etupenkille ja hoidat tämän asian, me ollaan nyt sun kotikulmilla. Hän meni etupenkille mutta perillä kieltäytyi maksamasta taksia. Minä sitten maksoin, ja kaikki muut maksoi osuutensa mutta kuinka ollakaan, tällä illan "emännällä" ei ollut yhtään käteistä rahaa, enkä ole tänä päivänäkään saanut hänen osuuttaan taksimatkasta. No, mun elämä ei kaadu tuohon 8 euroon todellakaan, mutta ottaa päähän kun tämä on AINA tällaista. Hän käyttää kaikin tavoin aina toisia hyväkseen.
Ja kyse ei ole siitä, etteikö hänellä olisi rahaa. Hänellä on aina viimeisen muodin mukaiset vaatteet, koti on sisustettu viimeisen päälle, matkustelee enemmän kuin meidän perhe, käy baareissa tosi usein jne. No, minä en niitä baarireissuja kaipaakaan, mutta hän näyttää kaipaavan ja käyttää niihin kyllä rahaa. Ei tienää sen enempää kuin mekään, mutta näköjään saa ihan hyvin säästettyä rahaa elämäntyyliinsä tällä jatkuvalla toisten hyväksikäytöllä. Minä en enää halua maksaa hänen matkojaan ja merkkilaukkujaan, joten vietän aikaani muiden seurassa.
[/quote]
Jätä se sika!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 15:50"]
ja usein ulkomailta jossa hinnat ovat Suomea edullisemmat. <--- tuo on minusta aina yhtä huvittavan kuuloista. Taidatte hyvät ihmiset unohtaa sen, että päästäksesi sinne ulkomaille halpojen hintojen äärelle joudutte maksaa lennot molempiin suuntiin... tosi halpaa?
[/quote]
Et ole internetistä koskaan kuullut? Päivittäistavaroita lukuunottamatta melkein kaiken(esim vaatteet, elektroniikan, cd ja dvd levyt jne) voi tilata suoraan kotiovelle eikä todellakaan tarvitse mennä omaa kotiaan pidemmälle. Tervetuloa nykyaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaankin monen mielestä nuuka; kerään ostoskoriin tarjousruokia ja vaatteita ostan harvoin. Toki välillä tulee herätteitä, että olisipa kivat bootsit tai uusi pöytä sopisi paremmin olohuoneeseen. Saan kuitenkin blokattua nuo pikaistukset ja olen sitten ylpeä itsestäni, kun järjen ääni voitti. Rahaa ei yleensä liikaa ole, mutta pidän jemmassa sen verran, että pystyn tarvittaessa auton korjauttamaan välittömästi tai ostamaan vaikkapa uuden pyykinpesukoneen. Monelle nuo ovat mitättömiä summia, mutta ei tässä taloudessa.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 09:34"]Kyllä muakin inhottaa nuukailla, mutta minkäs teet, kun rahaa ei ole. Minä olen juuri se ikävä ihminen, joka ei lähde minnekään eikä tee mitään. Jos ei tällaisenaan kelpaa ystävilleni, niin he ovat täysin vapaita tekemään kuten sinä. Bye bye, en jää sellaisia ystäviä kaipaamaan!
[/quote]
Onko niin nuukaa ettet osaa edes lukea? Puhumme ihmisistä joilla olisi oikeasti varaa, mutta ihan nuukailun ilosta lokkeilevat muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko nuukuutta vai näyttämisen halua vai mitä, mutta ihmetyttää tuttavapariskunta, joilla on suunnilleen kaikki mahdollinen rahalla hankittava eli asunto uudesta talosta, kesämökki, vene, auto vaihdettu viimeksi tänä vuonna uuteen, puhelin vaihtuu aina uuteen malliin, samoin tabletit, siivooja käy siivoamassa kotia jne. Käydään eri puolella Suomea kylpylöissä/vuokramökeillä rentoutumassa useita kertoja vuodessa ja lähdetään yllätysreissuille etelään/shoppailemaan, kun on ollut niin rankka työputki. Ja näitä esitellään facebookissa kuvien kanssa, joten ulkopuoliselle tulee kuva, että ovat hyvin varakkaita.
Mutta sitten taas esim. omalle mökille raaskita hankkia mitään, vaikka tarpeeseen tulisi ja oikeasti pitäisi korjata (esim. vuotava katto, maalata rapistuneet laudat). Kutsuvat ja pyytämällä pyytävät kylään, mutta mitään tarjottavaa ei välttämättä ole, kun eivät huomanneet ostaa kaupasta mitään. Käyttövaatteet saattavat olla reikäisiä, joille naureskelevat itsekin, mutta jos lähtevät esim. teatteriin, niin sitä varten käydään ostamassa uusi asukokonaisuus (ja tietysti kuva facebookkiin teatterin aulassa otettuna). Ja joka kerran kun nähdään pitää ottaa esille, miten kaikki luulevat heidän olevan rikkaita, vaikka oikeasti heillä on aika tiukkaa taloudellisesti. No mistäköhän johtuu tuo luulo? ;)
Kaveriporukalla ollaan järjestetty jo vuosia yhteisiä viikonloppureissuja ja nämä eivät saisi maksaa yhtään mitään. Pitää ottaa halvin majoitus maksimissaan 100 km päässä heistä tai muuten bensakustannukset tulee liian kalliiksi, eikä heillä ole varaa lähteä. Ruuat pitää saada mahdollisimman halvalla eli tehdä itse, mikä sitten käytännössä tarkoittaa sitä, että muut huolehtivat ruuan teon, kun he eivät osaa tehdä ruokaa. Ja kaupassa oikeasti väännetään kättä jopa siitä, että ostetaanko porukalla se 2 euroa vai 1.50 maksava leipä aamupalalle. Viinasta ei kuitenkaan pihistellä eli sitä heillä on aina mukana iso lasti, tosin senkin käyvät hakemassa Virosta.
Ihmisinä ovat kuitenkin todella mukavia muuten ja heidän seurassaan on aina hyvin hauskaa, kunhan vaan käytännön asiat saa järjestettyä. Hieman vaan ihmetyttää se, että miksi pitää toisaalta antaa sellainen kuva, että rahaa on kuin roskaa, mutta samaan aikaa pihistellään arjen asioissa? Välillä vähän hävettääkin, kun esim. kerätään jotain kimppalahjaa oikeasti läheisille ystävälle ja he ilmoittavat ensimmäisenä, että heidän mielestään lahja ei saa tulla maksaa kuin max 20 euroa / pariskunta, sillä heillä on (taas) rahat aika tiukalla.
Äitivainaani sanoi aina että pihi ihminen ei anna tunnetasollakaan mitään. Tämä on allekirjoitettava. Joku mainitsi tässä ketjussa että Hesarissa oli tästä artikkeli. Huomaan kavereistani että ne ei-pihit ovat lämpimämpiä ja suurpiirteisempiä kuin pihit, valmiita antamaan aikaansa.Yksi kaveri oli vuosikausia kotiäitinä ja tiedän että oli tiukkaa. Kun hän oli mennyt töihin ja tavattiin, ihailin kaupassa esinettä ja hän osti sen minulle myöhemmin koska olin vienyt heille lastenvaatteita. Tuollaista elettä ei pihi olisi koskaan tehnyt. En tarkoita että kaverien pitää antaa yhtään mitään, mutta ele oli tosi ihana. Joskus, vaikka vain kerran vuosikymmenessä, voi antaa toisellekin jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 10:01"]
Äitivainaani sanoi aina että pihi ihminen ei anna tunnetasollakaan mitään. Tämä on allekirjoitettava. Joku mainitsi tässä ketjussa että Hesarissa oli tästä artikkeli. Huomaan kavereistani että ne ei-pihit ovat lämpimämpiä ja suurpiirteisempiä kuin pihit, valmiita antamaan aikaansa.Yksi kaveri oli vuosikausia kotiäitinä ja tiedän että oli tiukkaa. Kun hän oli mennyt töihin ja tavattiin, ihailin kaupassa esinettä ja hän osti sen minulle myöhemmin koska olin vienyt heille lastenvaatteita. Tuollaista elettä ei pihi olisi koskaan tehnyt. En tarkoita että kaverien pitää antaa yhtään mitään, mutta ele oli tosi ihana. Joskus, vaikka vain kerran vuosikymmenessä, voi antaa toisellekin jotain!
[/quote]
Tämä on muuten ihan totta! Kun mietin tuota toisten kustannuksella lokkeilevaa kaveriani, niin tuon toisten rahallisen hyväksikäytön lisäksi toinen syy, miksi olen vähentänyt yhteydenpitoa, on se, että olen huomannut, että olen hänen olkapäänsä, mutta päinvastoin homma ei toimikaan. Jos hänellä on vaikeaa, kuuntelen, annan aikaa jne. Jos minulla on vaikeaa ja kaipaan ystävän tukea, en sitä saa. Juuri silloin hänellä on jotain muuta tärkeämpää. Vakavan sairauden kohdatessa perhettäni soitin hänelle ja kerroin tilanteen. Tunnin puhelu kului siihen, että hän intoili ja kuvaili asuntoa, jota ovat miehensä kanssa ostamassa ja miten kaikki hänen elämässään vihdoin kääntyy nyt hyväksi. Noiden sairastamiskuukausien aikaan hän ei kertaakaan soittanut ja kysynyt miten meillä voidaan. En soittanut minäkään, mutta sain useita viestejä miten ihana asunto on, milloin on muutto jne. En sitten edes viitsinyt kertoa meidän kuulumisistamme, kun ei hän niitä kysynytkään.
Eli tosiaan tarkemmin ajatellen en tiedä, mitä saan tästä ystävyydestä. On meillä sinänsä hauskaa yhdessä, kun ei välitä raha-asioista ja jutellaan vain niitä näitä, eli en odota mitään tukea tai muuta.
Äh, piti sanoa että tuo 63 oli siis 51 vastaajalta, eli siltä jonka ystävä ovelasti aina maksattaa kaiken muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että jos rahat ovat oikeasti tiukoilla, pitää olla todella tarkkana, mutta joillekin ihmisille äärimmäiset säästökeinot ovat melkein elämäntapa. Kokemus osoittaa, että tällaisten ihmisten kanssa on hyvin vaikea löytää yhteistä säveltä. -ap
No ei kuulu sulle toisten elämäntavat pätkääkään. Huolehdi vaan omista asioistasi.
Minusta on olemassa ns. fiksua nuukailua ja sitten on olemassa typerää nuukailua. Suurimmalla osalla ongelma on kuitenkin se tavaran määrä.
Esim. itse ostan lähes kaiken joko edullisista kaupoista (tyyliin H&M ym.) ja/tai alennushintaan, en halua maksaa ns. tyhjästä. Miksi ostaisi vaikkapa valkoisen t-paidan 50 eurolla kun saan vastaavan 5 eurolla. Kengissä ja takeissa suosin laatua, mutta ostan nuo alennuksista ja usein ulkomailta jossa hinnat ovat Suomea edullisemmat.
Huvittavaa on sekin, että minulla on kirppareita ym. suosiva tuttu jolla on omakotitalo täynnä tavaraa. Esim. lasten vaatteita ja leluja on valtavat määrät. Vaikka hän ostaa halvalla käytettyä, niin uskallan väittää että meillä on mennyt paljon vähemmän rahaa "vastaaviin juttuihin" koska meillä tavaraa on vähemmän. Hänen on kai tavallaan pakko ostaa sitä ja tätä kun halvalla saa, itse ostan vain ns. tarpeeseen. Lisäksi kun tavaraa on valtavat määrät sen karsiminen tuntuu olevan vaikeampaa, mitä vähemmän tavaraa on sitä helpommin pysyy selvillä siitä mikä vaate on jo lapselle pieni jne. ja voi laittaa ne kiertoon.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:49"]
Minusta on olemassa ns. fiksua nuukailua ja sitten on olemassa typerää nuukailua. Suurimmalla osalla ongelma on kuitenkin se tavaran määrä.
Esim. itse ostan lähes kaiken joko edullisista kaupoista (tyyliin H&M ym.) ja/tai alennushintaan, en halua maksaa ns. tyhjästä. Miksi ostaisi vaikkapa valkoisen t-paidan 50 eurolla kun saan vastaavan 5 eurolla. Kengissä ja takeissa suosin laatua, mutta ostan nuo alennuksista ja usein ulkomailta jossa hinnat ovat Suomea edullisemmat.
Huvittavaa on sekin, että minulla on kirppareita ym. suosiva tuttu jolla on omakotitalo täynnä tavaraa. Esim. lasten vaatteita ja leluja on valtavat määrät. Vaikka hän ostaa halvalla käytettyä, niin uskallan väittää että meillä on mennyt paljon vähemmän rahaa "vastaaviin juttuihin" koska meillä tavaraa on vähemmän. Hänen on kai tavallaan pakko ostaa sitä ja tätä kun halvalla saa, itse ostan vain ns. tarpeeseen. Lisäksi kun tavaraa on valtavat määrät sen karsiminen tuntuu olevan vaikeampaa, mitä vähemmän tavaraa on sitä helpommin pysyy selvillä siitä mikä vaate on jo lapselle pieni jne. ja voi laittaa ne kiertoon.
[/quote]
Ketjukauppojen 5 euron paidat usein läpinäkyvää ja huonolaatuista kangasta.
On ap:lla vissiin helppo elämä kun tuollaisesta pitää ärsyyntyä.
Mä en myöskään tykkää sen tyyppisistä nuukailijoista, jotka sen varjolla käyttävät toisia hyväkseen. Ja täytyy sanoa, että olen tämän takia huomattavasti vähentänyt tapaamisia eri paikkakunnalla asuvan ystävän kanssa. Aina kun tavataan, tai suunnitellaan tapaamista, hän tekee kauhean numeron siitä miten juuri nyt on tiukkaa, ei ole rahaa mihinkään. Jos on tulossa meille lapsineen, rahaa on juuri ja juuri bensaan ja vasta ensi viikolla tulee rahaa. On siis meillä hyvillä mielin perheineen koko viikonlopun tuomatta mitään. Ei lapsille (joista yksi hänen kummilapsensa) tuliaisia, ei mitään ruokaa, ei edes kahvipakettia. Kerran on tuonut jonkun kynttilän. Enkä nyt tarkoita, että meidän lapset tarvitsevat erityisisä tuliaisia tms. mutta yleensä on kohteliasta tuoda edes jotain, jos tulee koko viikonlopuksi kylään. Syö sitten lapsineen koko viikonlopun meidän maksamia ruokia, juo viiniä, saunasiideriä ym. Eikä siinä mitään, mutta kun sama ei todellakaan päde toisin päin.
Kun me mennään sinne, on jo etukäteen viikolla kauhea haloo siitä, miten rahat on juuri nyt tiukoilla, ei kyllä pysty ruokia ostamaan jne. Minä sitten joko tuon ruokia tullessani tai käydään yhdessä kaupassa ja siinä käy aina jotenkin niin, että minä maksan suurimman osan. Jos ostan vaikka illaksi jotain juustoa, hän ei laita sitä tarjolle, eli tarkoituksella jemmaa sen itselleen syötäväksi kun me ollaan lähdetty. Sitten taas jos käydään vaikka kaupungilla, hänellä on kummasti rahaa ostella itselle ja lapsilleen vaatteita, mutta ne rahat on loppu kun ruokakauppaan mennään. Vaikka siellä olisi käyty ennen shoppailureissua. Tuo on niin oksettavan läpinäkyvää touhua.
Viime keväänä oli ns. aikuisten viikonloppu, ja silloin sama meno jatkui. Me muut ostettiin vaikka mitä syötävää hänen kotiinsa, osaa ei laitettu ollenkaan tarjolle, eikä hän kotiin lähtiessä todellakaan tarjonnut niitä esim. mukaan otettaviksi. Yöllä kun tultiin taksilla kotiin, ehdotettiin että mene sä etupenkille kun tiiät osoitteen ym. Kauhea haloo siitä, miten hän ei kyllä mene etupenkille eikä voi maksaa taksia jne. Sanottiin että no maksat pankkikortilla ja me annetaan sulle sit oma osuus käteisenä. Ei käynyt ei millään. Yksi kaveri, joka myös tuntee hyvin hänen tapansa, piti pintansa että sinä menet etupenkille ja hoidat tämän asian, me ollaan nyt sun kotikulmilla. Hän meni etupenkille mutta perillä kieltäytyi maksamasta taksia. Minä sitten maksoin, ja kaikki muut maksoi osuutensa mutta kuinka ollakaan, tällä illan "emännällä" ei ollut yhtään käteistä rahaa, enkä ole tänä päivänäkään saanut hänen osuuttaan taksimatkasta. No, mun elämä ei kaadu tuohon 8 euroon todellakaan, mutta ottaa päähän kun tämä on AINA tällaista. Hän käyttää kaikin tavoin aina toisia hyväkseen.
Ja kyse ei ole siitä, etteikö hänellä olisi rahaa. Hänellä on aina viimeisen muodin mukaiset vaatteet, koti on sisustettu viimeisen päälle, matkustelee enemmän kuin meidän perhe, käy baareissa tosi usein jne. No, minä en niitä baarireissuja kaipaakaan, mutta hän näyttää kaipaavan ja käyttää niihin kyllä rahaa. Ei tienää sen enempää kuin mekään, mutta näköjään saa ihan hyvin säästettyä rahaa elämäntyyliinsä tällä jatkuvalla toisten hyväksikäytöllä. Minä en enää halua maksaa hänen matkojaan ja merkkilaukkujaan, joten vietän aikaani muiden seurassa.