Muita, jotka inhoavat nuukailua?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:09"]

On ap:lla vissiin helppo elämä kun tuollaisesta pitää ärsyyntyä. 

[/quote]

Olen tosiaan järjestänyt oman elämäni niin, että se on enimmäkseen helppoa ja mukavaa, kiitos vain. Tämä ärsyyntymisen aihe on kyllä ihan todellinen. Kaveriporukassa voi esimerkiksi olla hankalaa sopia yhteisiä menoja, koska jotkut eivät suostu koskaan maksamaan mistään mitään vaikka rahaa olisi. Sellainen elämänilottomuus ja nautintokielteisyys huokuu näistä nuukailijatyypeistä. -ap

Olen ollut tyytyväinen noihin 5€ paitoihin, osa on jo yli 10 vuotta vanhoja mutta edelleen ehjiä, tosin kotipaidoiksi jo siirtyneet. Toki sen allekirjoitan että kannattaa katsoa millaisen paidan ostaa, tämä pätee sekä halpakauppoihin että kalliimpiin, samassa kaupassa voi olla ns. hyvää ja huonoa laatua myynnissä samaan aikaan.

4

Aina ei voi tietää toisen rahatilannetta, nuukailijoilla voi olla oikeasti rahat loppu vaikka päällepäin esittävät muuta. Vaikkapa puolisolla vakava peliongelma tai muuta vastaavaa mihin kaikki rahat menevät. On fiksua sopia tapaamispaikaksi sellainen paikka jossa präjää vähemmälläkin rahalla. Ei mennä teatteriin vaan johonkin maksuttomaan kaupunkitapahtumaan tai vaikka piknikille, ei mennä hienoon ravintolaan vaan keskihintaiseen, ja sielläkin toinen voi ottaa pihvin ja toinen tyytyä keittoon etc.

Oikeasti pienituloisilla nuukailu on ymmärrettävää mutta kokoaikaisesti hyvällä palkalla oleva yleensä pystyy myös ostamaan kaunista turhuuttakin. Tästä oli iso artikkeli Hesarissa tänä kesänä, pihi ihminen on tunteissaankin pihi.Terveesti pihi osaa tarjota muillekin joskus ja käyttää rahojaan terveesti. Sairaalloinen pihiys on psykiatrinen häiriö.

Itse en ymmärrä nuukailua matkustelun suhteen. Teemme perheen kanssa pari kolme lomamatkaa vuodessa ja silloin panostamme hotelliin, ruokailuun ym. Kaverit kyselevät aina, paljonko matka maksoi ja en viitsi kertoa, kun sitten sitä summaa päivitellään. Matkojen hinnat ei todellakaan ole sieltä kalliimmasta päästä, vaan ihan perusmatkatoimistojen hintoja. Kavereilla on kuitenkin kiva tarve aina päteä, kuinka halvalla ovat saaneet lennot, kuinka halvalla löytäneet hotellin ja jälkikäteen kerrotaan, kuinka halvalla söivät, kun tekivät kaikki ruuat itse ym. Itse tahdon lomalla rentoutua, päästä, syödä ulkona ja nauttia pienestä luksuksesta, ilman jatkuvaa pihistelyä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:31"]

Kaikenlainen köyhäily ja sentin venyttäminen on minusta tosi vastenmielistä. En saa kirpputorien kiertelystä tai pullojen keräämisestä todellakaan mitään kiksejä. Minulle sopii se, että siirrän ne sataset tililtä talteen heti palkkapäivänä, ja sitten käytän loput hyvällä omallatunnolla. Miksi teeskennellä köhää, kun elämä on tehty nautittavaksi?

Saidat ja rahan käyttöä syntinä pitävät ihmiset ovat aika hyvin karsiutuneet kaveripiiiristäni. En vain jaksa sitä päivittelyä, miten turhaa ulkona syömine on ja miten mikään ei saisi maksaa mitään.

[/quote]

Minä,yhden kaverin kanssakin välit viilenivät todennäköisesti siksi,että meillä oli hyvin erilainen suhtautuminen rahankäyttöön,hän siis oli pilkuntarkka nuukailija ja minä hyvin suurpiirteinen. Tosin olen hyvin pienituloinen,ja lisäksi arvoni ovat vihreät,joten ihan mielelläni kierrän kirppareita ja vien pulloja kauppaan. En kuitenkaan ymmärrä yletöntä säästämistä,tyyliin mummoni kehuskelee kuinka tekee ison satsin kaalisoppaa ja syö sitä viikon,säästää rahansa ,öh,lapsille perinnöksi? Kyllä ihminen tarvitsee sekä leipää että sirkushuveja,ei täältä kukaan kuitenkaan niitä säästyneitä rahoja mukaansa saa.

Minä olen tosi nuuka, käytännön pakosta. Pätkätyöläisenä säästin ison osan palkasta sitä hetkeä varten, kun olen työttömänä, eikä mistään tule mitään rahaa moneen kuukauteen, jos huono tuuri käy. Ja työttömänä sitä rahaa ei sitten muuten vaan ole...

Nykyään olen opiskelija (etten olisi loppuelämäni tuossa pätkätyökierteessä), ja ymmärrän kyllä että on tosi rasittavaa etten voi noin vain osallistua  mihinkään. Se satasen maksava hauska illanvietto vilistää silmissäni niin, että mietin että sillä sais lapsille jo talvihaalarin ja kuomat, tai maksettua sähkölaskun tai...mulle raha ei ole käsite, jolla mahdollisestaan elämyksiä, vaan hyvin konkreettinen asia. Sitä ei jää ikinä säästöön niin paljon, että sitä riittäisi tuhlattavaksi paria kymppiä enempää kerrallaan, mikä työssäkäyville ystävilleni on ihan pikkuraha.

Jonakin päivänä toivottavasti olen itsekin tilanteessa että voin noin vain mennä ja kuluttaa, mut juuri nyt en voi. Ja siihen asti on vaan valittava ne ystävät niin, että heille riittää mun seura vähän halvemmissa huvituksissa.

Kunhan nuukailua ei tee tuottajien / hyödykkeen valmistajien kustannuksella. Sellainen nuukailu on epämiellyttävää, että ei koskaan voi ostaa esim. luomutuotetta vaan aina sitä halvinta, vaikka olisi ihan tavallinen, keskituloinen ihminen.

En tykkää nuukailusta, jos se tehdään toisten kustannuksella. Esim nuuka pyytää tuttavalta ilmaiseksi lastenvaatteita, jatkuvasti autokyytiä tai jotain muuta. Ja sitten omilla säästyneillä rahoillaan vaikka harrastaa/matkustelee, joihin tällä nuukan tuttavalla ei ole varaa.

Se on ok, jos ostaa vaikka halvinta makkaraa, kun on nuuka tai ottaa eväät töihin kun ei raaski syödä ruokapaikoissa :)

13 jatkaa, että siis silloin, kun olen ollut töissä, olen kohdannut ihmettelyä nuukailustani. Ihmisillä ei ole oikein käsitystä siitä, millainen työ on saada pienestä palkasta säästöön tulot, joilla kattaa eläminen ja kaikki laskut niiden kolmen tulottoman kuukauden aikana, mitä pätkätyön loppumisesta seuraa. Ymmärrän sen, että jos ei itse ole koskaan elänyt sellaista elämää jossa pitää koko ajan varautua köyhyyteen, ei voi ymmärtää miksi ei voi elää tässä ja nyt, ja tehdä kivoja asioita tässä ja nyt, ja sehän tuntuu tosi säälittävältä elää sellaista elämää, jossa tämän vuoden heinäkuussa huolehtii siitä että ensi tammikuussa on varaa maitoon ja ruispaloihin, mutta kokemus opettaa että on pakko oppia ennakoimaan ja varautumaan siihen pahaan päivään.

Ehkä ap tarkoittaa niitä, joilla säästäminen on ihan lähtenyt käsistä... siis se, että ollaan samaan aikaan ahneita ja pihejä. Eli tosiaan, kun järkätäân vaikka nyyttärit, niin ahne/pihi-tyyppi tuo kaikista halvimpaa mahdollista ruokalajia/rainbow-limsaa tms ja kuitenkin syö sitten hyvillä ruokahaluilla niitä ruokia, mihin on panostettu enemmän. Tai ottaa kyllä vastaan se kun tarjotaan ulkona jotakin, mutta koskaan ei tarjoudu tarjoamaan itse... Tai ottaa lahjan vastaan ja tuo jotakin käytettyä itse tullessaan takaisin... siis näitä, jotka eivät pihiyden vuoksi muista enää käytöstapoja. Olen itsekin pienituloinen, mutta jos rahaa ei oikeasti ole niin sitten se pitäâ voida sanoa suoraan, että ei voi nyt tehdä sitä tai tätä, tulla tai mennä sinne tai tänne, mutta se että ollaan aina hyötymässä muista antamatta mitäân takaisin siksi että omat rahat säästyisi ei ole hyvää käytöstä. Joskus kuitenkin on niinkin, että tuloerot voi olla niin suuret, että yhteistä tekemistä on vaikea löytäâ, kun toiselle on pikkuraha se mikä on toiselle todella suuri. Silloin pitäisi kyllä mielestäni pystyä keksimään yhdessä jotakin ilmaista tekemistä, jos kerran yhdessä olo on tärkeintä. Itse ymmmärrän hyvin, jos varakkampi ystäväni harrastaa muiden kavereidensa kanssa jotakin kallista, eihän se ole minulta pois. Mutta jos varakas ystÄväni ei ole kiinnostunut minusta enäâ, jos en pysty lähtemäân jonnekin kalliiseen tapahtumaan tai ravintolaan, niin ei se ole todellista ystävyyttä enää siinä kohtaa...

Mun suvusa on sairaalloisen nuukaa väkeä muutama henkilö (naisia kaikki). Mitään ei osteta normaalihintaan, vaan kaikki tarjouksesta. Hamutaan kirppisvaatteita, vaikka varaa olisi oikeasti uusiin merkkivaatteisiin. Kampaajalla käydään max kerran vuodessa ja ihovoiteena jotain halpaa käsivoidetta. Nuukuudella oikein kilpaillaan isoon ääneen. Kääntöpuoli on kuitenkin jonkinlaista kopeutta oikeita köyhiä kohtaan. Omaisuutta näillä itarilla on reilusti ja ulkomailla käydään 2-4x/v. Arjen nuukuus ei johdu matkoja varten säästämisestä, vaan siitä on tullut joku keino ylpeillä.Särähti korviin, kun yksikin kehui saaneensa kirpputorilta niin ja niin halvan päällystakin. Tuollakin mammalla olisi varaa ostaa merkkitakkeja joka kuukausi uutena.

Kun itse kerroin kerääväni tiettyä kotimaista astiasarjaa (olen vähävarainen yh), niin tuli kommentiksi, että melkein samanlaista saa xxx halpaliikkeestä. Minulle tupareihin nämä toivat sitten kierrätyksestä hankittuja halpislaseja.

Matkailusta: Pikkumaisuus on kyllä peestä. Jokainen tietää, että jos matkaan lähdetään niin rahaa kuluu, ja sitten ei lasketa jokaista senttiä ja ainakaan koko ajan valiteta, kun kaikki on "niin kallista".. pysykää Suomessa säästämässä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 15:15"]

Mun suvusa on sairaalloisen nuukaa väkeä muutama henkilö (naisia kaikki). Mitään ei osteta normaalihintaan, vaan kaikki tarjouksesta. Hamutaan kirppisvaatteita, vaikka varaa olisi oikeasti uusiin merkkivaatteisiin. Kampaajalla käydään max kerran vuodessa ja ihovoiteena jotain halpaa käsivoidetta. Nuukuudella oikein kilpaillaan isoon ääneen. Kääntöpuoli on kuitenkin jonkinlaista kopeutta oikeita köyhiä kohtaan. Omaisuutta näillä itarilla on reilusti ja ulkomailla käydään 2-4x/v. Arjen nuukuus ei johdu matkoja varten säästämisestä, vaan siitä on tullut joku keino ylpeillä.Särähti korviin, kun yksikin kehui saaneensa kirpputorilta niin ja niin halvan päällystakin. Tuollakin mammalla olisi varaa ostaa merkkitakkeja joka kuukausi uutena.

Kun itse kerroin kerääväni tiettyä kotimaista astiasarjaa (olen vähävarainen yh), niin tuli kommentiksi, että melkein samanlaista saa xxx halpaliikkeestä. Minulle tupareihin nämä toivat sitten kierrätyksestä hankittuja halpislaseja.

[/quote]

Tuo jotenkin riepoo kans,että rikkaat ahmivat kirppiksiltäkin parhaat päältä. Köyhälle äitille kelpaisi kanssa edullinen merkkitakki kirppikseltä.

Jotkut ei ole kiinnostuneita kulutuksesta esim. ekologisista syistä, ei siksi että rahaa ei olisi.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 13:09"]

On ap:lla vissiin helppo elämä kun tuollaisesta pitää ärsyyntyä. 

[/quote]

Kaveriporukassa voi esimerkiksi olla hankalaa sopia yhteisiä menoja, koska jotkut eivät suostu koskaan maksamaan mistään mitään vaikka rahaa olisi. Sellainen elämänilottomuus ja nautintokielteisyys huokuu näistä nuukailijatyypeistä. -ap

[/quote]

Hienoa, että olet jättänyt nuukailijatyypit taaksesi, koska et todennäköisesti ole ansainnut heidän ystävyyttään. Sinulla on ilmeisesti tarkasti tiedossa ystäviesi pankkitilien saldo ja havaitset heti jos jollakin on rahaa esimerkiksi ostaa uusi paita, muttei lähteä kanssasi brunssille.

Minäkin joudun pienituloisena jatkuvasti ikäviin tilanteisiin, koska koko ajan oletetaan, että minulle opiskelijana ja osapäivätyötä tekevänä ihmisenä tulee rahaa ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi harrastuspiirissäni kerran "päätettiin" että kaikki lähtevät yhdessä edulliseen ravintolaan syömään omakustanteisesti. Kyseessä oli kuulemma edullinen paikka: halvin annos 18e. Sanoin, ettei minulle ole valitettavasti varaa lähteä tällä kertaa mukaan, johon huomautettiin pisteliäästi siitä, että "onhan sinulla varaa polttaa tupakkaakin".

Tällainen on mielestäni törkeää. Kyllä, käytän tupakointiin paljon ansaitsemaani rahaa. Jotkut käyttää vaikka joka kuukausi uuteen vaatteeseen. MUTTA JUURI SIKSI MINULLA EI OLEKAAN AINA VARAA LÄHTEÄ JOILLEKIN BRUNSSEILLE, jotka koen turhiksi. En siksi, etten haluaisi nähdä ystäviäni, mutta minä ja ystäväni olemme ainakin tähän saakka tavanneet ilmaisiksikin.

Mulle tuottaa tiettyä tyydystystä olla taloudellinen, vaikkei penninvenytys mitenkään rahan puolesta tarpeen ole. Ehkä kovin itsekkään on vaikea käsittää tätä? Mä ajattelen ensisijaisesti luontoa ollessani järkevä kulutustottumuksissani (en ole silti fanaattinen) ja toisekseen sitä, kuinka viisasta on kerryttää rahaa säästöön, ostaa laadukasta, ostaa vain lähinnä tarpeeseen ja harkiten, käyttää ostamansa asiat kunnolla loppuun.

Itse asiassa tämä on sellainen perusarvokysymys, että iso eroavaisuus näissä voisi vetäistä ison kuilun minun ja jonkun toisen ihmisen välille, eli joku aivan kohtuuton kerskakuluttaja ja yletön rahan rakastaja versus minä... ei juuri yhteistä. En edes miljonäärinä kuluttaisi juurikaan toisin kuin nykyään, jos puhutaan vaatteista, ruoasta yms. arkisesta kuluttamisesta.

ja usein ulkomailta jossa hinnat ovat Suomea edullisemmat. <--- tuo on minusta aina yhtä huvittavan kuuloista. Taidatte hyvät ihmiset unohtaa sen, että päästäksesi sinne ulkomaille halpojen hintojen äärelle joudutte maksaa lennot molempiin suuntiin... tosi halpaa?

Miksi ihmeessä ihmisillä on niin syvälle pinttynyt ajatus siitä, että nuukailijat nuukailee siksi, että saisivat rahaa säästöön? Toki näitä ihmisiä voi olla, mutta oletteko aivan varmoja, ettei nämä heidän "säästönsäkin" hupene joskus kun te ette ole sitä näkemässä? Esimerkiksi melko näkymättömiin asioihin kuten sähkölaskut, vuokrat, puhelinlaskut, vakuutukset, terveydenhoitomaksut, lääkkeet... Tai sellaisiin asioihin, jotka eivät timanttisormusten tavoin kiinnitä heti naapureiden huomiota, kuten vaikkapa lasten harrastusmaksut, oma tupakointi jne.

Minä en itse miellä itseäni köyhäksi, vaikka olenkin jo kymmenen vuotta elänyt virallisen köyhyysrajan alapuolella. Minulla riittää esimerkiksi nuukailun vuoksi rahaa juhlimiseen, josta pidän kovasti. Jollen nuukailisi, minulla ei olisi varaa juhlia. Minusta on paljon mukavampaa arkena nuukailla ja kieltäytyä kohteliaasti esimerkiksi elokuviin lähtemisestä, kun tietää että jääpähän rahaa juhlia sitten viikonloppu.

Useilla ihmisillä menee vielä minuakin huonommin, koska he tarvitset nuo rahat, jotka itse käytän juhlimiseen, johonkin tärkeään kuten lastenvaatteisiin.

Piheys on sairaus josta ei parane. Eivät he ole hyvää seuraa, arvottavat joka hemmetin asian rahan kautta ja kulutetulle rahalle pitää aina saada jonkinlaista vastinetta.