Kirjat, jotka koulussa "pakotettiin" lukemaan. Mikä oli paras mikä huonoin?

Inhokki: Juhani Ahon Rautatie. Voiko kouluikäiselle enää pitkäpiimäisempää lukukokemusta olla...

Suosikki: Sinuhe Egyptiläinen.

Inhokkia en osaa sanoa, mutta lemppari häräntappo ase

inhokki: Sieppari ruispellossa

Mitään erityistä suosikkia en muista.

Suosikki: Me kolme ja jengi

Inhokkia en keksi, minä luen kaikenlaista ja tykkäänkin paljon vaikka mistä :)

Luen paljon, joten suurin osa koulun valikoimastakin meni siinä sivussa eikä mitään erityistä suosikkia ole jäänyt mieleen. Inhokki on kuitenkin selkeä: Huovisen Havukka-ahon ajattelija viidennellä luokalla. Voiko enää kamalampaa olla. Varmasti tappoi monen lapsen innostuksen lukemiseen!

Huonoin kokemus: Dalton Trumbon Sotilaspoika 13-vuotiaille. Hyvä sanoma kirjassa on joo, sodanvastaisuus, mutta 13-vuotiaalle se meni kyllä yli hilseen.

Paras kokemus: Juhani Ahon Juha lukiossa. Samastuin täysin henkilöhahmoihin ja itkin sängyllä käpertyen kaksin kerroin.

Yksi kummallinen lukukokemus pitää mainita. Koulussa laitettiin 7. luokalla lukemaan Marilyn Frenchin "Naisten huone". En tajunnut siitä yhtään mitään, se kun kertoi aikuisten ihmisten ahdistuksista parisuhteissaan ja elämässä. Lisäksi siinä oli hyvin suorasukaista seksin kuvaamista mikä ei toki teiniä haitannut, mutta näin jälkeenpäin vähän ihmettelen miksi 7-luokkalainen laitettiin lukemaan siitä miten päähenkilön mies jumaloi hänen pilluaan ja nuolee sitä kiimaisena...

Häräntappoase kolahti hyvin 13-14-vuotiaaseen. Tuntematon sotilas oli pettymys, en tykännyt, Täällä pohjantähden alla sen sijaan oli myöhemmin yksi suosikeistani.

Suosikki oli mullakin tuo me kolme ja jengi. Luimme todella paljon ahdistavia kirjoja, mm. Paahde, kärpästen herra ja 10 pientä newkeripoikaa. Niistä en tykännyt kun sain painajaisia (olen herkkä). Ne kai sitten olivat inhokkeja.

Meillä ei ollut montaa pakkokirjaa, yleensä kirjan sai valita itse aika laajasta valikoimasta. Oikeastaan ainoita pakkokirjoja oli tuo jonkun muunkin mainitsema Trumbon Sotilaspoika (jota itse pidin vaikuttavana), Aarresaari sekä Seitsemän veljestä.

Luin jo lapsena todella paljon, kirjan kaksi päivässä, joten koulun lukemiset eivät ahdistaneet tai haitanneet pätkääkään. Päinvastoin! Mutta pakko myöntää, että toisin kuin useimmat muut kirjallisuuden ystävät, minä en ole koskaan järinmiten osannut arvostaa Seitsemää veljestä. Historialliset ansiot, värikästä kieltä jne., muttei se silti kolahda minuun likimainkaan niin paljon kuin vaikkapa toinen kansallinen klassikkomme Kalevala.

(peruskoulussa vuosina 1973-82, lukiossa 82-85)

Olen aina nauttinut lukemisesta, mutta koskaan ei ole minkään lukeminen ollut yhtä vastenmielistä kuin Herman Hessen Demianin. Analyysin tekeminen oli mahdotonta, koska kirja ei herättänyt yhtäkään ajatusta ärsytyksen lisäksi. Varmasti klassikko ja varmasti hyvä, mutta edelleen koko teoksen muisteleminen puistattaa.

Suosikki on helppo: Häräntappoase

Inhokkia mietin jonkun aikaa, mutta sitten mieleeni nousi Jäniksen vuosi. Se tuntui ainakin silloin nuorena tylsältä.

Pakko vielä mainita, että nyt kun omat lapset ovat lukeneet lukudiblomikirjoja alakoulussa, niin kyllä kaikenlaista kirjaa on tullut vastaan. Yksikin runokirja oli huono niin monella tavalla, että oikein ihmetyttää miten voikin olla niin huono kirja. Tai no, harva lapsille suunnattu kirja varmaan saa niin voimakkaita tunteita aikuisessa aikaiseksi että meinaa oksennus lentää, joten ehkä se oli tavallaan hyvä. Hyvänä puolena mainittakoon myös kirjan lyhyys (parikymmentä sivua varmaankin).

Suosikkeja yläasteella luetut Häräntappoase ja Käspästen herra. 

Inhokin nimeä en muista, mutta kertoi jostain pojasta, jota epäiltiin pommi-iskun suunnittelusta kouluun. 

Suosikki Tuntematon sotilas ja inhokki Kiveä kovempi

Setsuanin hyvä ihminen ja Kärpästen herra kamppailivat tasaväkisesti huonoudesta.

Suosikki Tuntematon Sotilas, teki lähtemättömän vaikutuksen.

Inhokki Hobitti, kamalaa jaarittelua ja epäkiinnostava aloitus, en jaksanut lukea kunnolla läpi.

Joo, tuo Tuntematon sotilas oli minunkin mielestäni aika "heikko" maineeseensa nähden. No ei sen arvo nyt olekaan varsinaisesti siinä että se olisi lukukokemuksena erityinen, kerronta aika kökköä Linnan muihin romaaneihin verrattuna. Symbolinen merkitys on suurempi kuin kirjalliset ansiot.

Juhani Peltosen Elmoa en suostunut lukemaan kuin ehkä kolmasosan. Luin nuorena paljon ja tämä kirja oli mielestäni ihan uskomattoman typerä. Kävin juttelemassa äikän open kanssa asiasta ja perustelin asiani niin hyvin, ettei minun tarvinnut lukea kirjaa loppuun. Parasta kirjaa en osaa sanoa, mutta monien tykkäämä Häräntappoase oli ihan hyvä teinille.

Mun lemppari oli ehdottomasti paahde! muita en edes muista

muistan yhden kirjan joka kaikkien oli pakko lukea. se oli kymmenen pientä neekeripoikaa ja inhosin ja inhoan edelleen ko. kirjaa. muuten on aina ollut vähintään pari vaihtoehtoa joista on saanut valita. tykkäsin lukea nuorempana paljon ja listoissa olikin yleensä kirjoja jotka olin jo lukenut ja jotka tiesin hyviksi :)