Lutikka-, turkiskuoriais- ja torakkakammo pilaa elämäni :(

Ap täällä! Olen hyvin tietoinen siitä, mitä tuhoilaistorjujat suosittelevat ja kaikkia ohjeita toteutankin, jos se ei vielä tullut ilmi. Siis että ostetut vaatteet pakkaseen yms.

En uskalla matkustaa, koska minulla ei ole saunaa ja pakastin on sen verran pieni, ettei sinne matkalaukkua mahdu. Parvekkeelta luteet kyllä osaavat siirtyä sisälle.

Turkiskuoriaisia voi tulla mistä vain, vaikka olisi uutuuttaan kiiltävä omakotitalo. Esim. sieltä kaverin takista halaamalla.

Ja kyllä, tiedän, mitä syöpä on, ei tarvitse taas heittää sitä kulunutta korttai pöytään "kyllä jollain on suuremmat ongelmat kuin sinulla, ryhdistäydy". Voi, kun se olisikin noin helppoa. Aina on joku, jolla on asiat huonommin, muistakaa se, kun roikutte kallionkielekkeellä lentokoneesta tippuneena kaikkensa menettäneenä tiikeri raatelemassa toista jalkaa ja hai nakertamassa vasenta kättä. Ei se vaan kuulkaa niin mene. 

t. Ap

Siis tämä teksti vois olla IHAN mun kirjottama!!! Mulla löytyi kuukausi sitten kotoa muutama turkiskuoriainen lattialistan vierestä ja menin aivan paniikkiin. Hysteerisena tietenkin kävin koko asunnon lattiasta kattoon läpi eikä niitä onneksi löytynyt muualta enempää, tekstiileissä ei myöskään näkynyt mitään tuhon merkkejä. Koko asunto on myrkytetty lattiasta kattoon ja kaikki tekstiilit pesty tai pakastettu. En ensimmäiseen viikkoon nukkunut lähes ollenkaan, kun koko ajan vaan pelkäsin niiden hyökkäävän mun sänkyyn. Tiedän, että turkiskuoriainen ei tee ihmiselle mitään mutta ahdistaa silti :( Nyt olen jotenkin onnistunut hyväksymään sen, että noita turkiskuoriaisia lähes kaikissa vanhempien kerrostalojen rakenteissa on ja niitä voi kotiin muutamia eksyä, mutta kun siivoaa usein ja pitää villa yms tekstiilit jossain kannellisissa muovilaatikoissa, niistä ei pitäisi olla harmia.

Lutikoita olen kammonnut jo aiemminkin ja nyt se pelko vaan paheni kun löysin noita kuoriaisia asunnostani ja tajusin, miten helposti kaikki ötökät oikeasti kerrostalossakin pystyy leviämään. Eli vaikka itse olen hyvin tarkka ja siivoan usein eli kaikki mahdolliset silmällä havaittavat  ötökät luultavasti huomaan, suurinosa ihmisistä ei välttämättä kiinnitä huomiota asiaan tai edes tajua, että lutikoita ei kyllä millään kaupoista saatavilla perus hyönteismyrkyillä enää nykypäivänä saa pois. Joka päivä pelkään, että rapun ilmoitustaululle on ilmestynyt lappu, että jostain huoneistosta on löydetty lutikoita. Saisin jäätävän hermoromahduksen. Eikä luteet nykypäivänä enää ole mitään todella harvinaisia, omastakin ystäväpiiristä muutama on tuonut niitä tuliaisena Aasiasta tässä lähiaikoina :S

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua jos kotiisi jostain syystä joskus sattuisi pääsemään jokin kammoamistasi ötököistä?

Entä mitä sitten tapahtuisi/voisiko siitä jotenkin selvitä?

Näiden kysymysten pohtiminen saattaa (yllättävää kyllä) auttaa hahmottamaan kammon taustoja ja auttaa asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin.

Näe asiat positiivinen puoli, eli et ehdi murehtia oikeita asioita, esim. raha-, ihmissuhde-, työ-, vanhenemis-, maailmanrauha-, terveys-, läheisten terveys-, Yellowstone-, musta aukko- ja sote-uudistus-huolia.

Niin kuin joku tosiaan sanoi, terveelle ihmiselle ei tule mieleenkään pelätä öttiäisiä kaverin halauksesta. Tarvitset apua.

Kuulostat ihan multa... Monta unetonta yötä olen viettänyt. Matkustaa en halua. Tällä hetkellä mun elämän pahin pelko on tuholaiset.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:01"]

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua jos kotiisi jostain syystä joskus sattuisi pääsemään jokin kammoamistasi ötököistä? Entä mitä sitten tapahtuisi/voisiko siitä jotenkin selvitä? Näiden kysymysten pohtiminen saattaa (yllättävää kyllä) auttaa hahmottamaan kammon taustoja ja auttaa asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin.

[/quote]

No pahinta olisi se että joutuisi nukkumaan lutikoiden kanssa samassa asunnossa, siis että on tehty varma havainto niistä. Ei siinä vaiheessa oikein voisi kenenkään luo evakkoonkaan lähteä ettei vaan levitä niitä. Ja se helvetinmoinen rumba mikä siitä seuraa, voi kestää kerrostalossa oikeasti useita kuukausiakin kun ihmiset ei ota näiden leviämistä tosissaan vaan myrkytetään vaan pari asuntoa, ihan kun ne ei sieltä lähtisi myrkkyä karkuun kaikkialle. Ja se pitkäaikainen pelko mikä itselle ainakin jäisi, että tuleeko niitä nyt taas jostain ja mitä jos niitä onkin jäänyt talon rakenteisiin - aina kerrostaloon mahtuu vähintään yksi sellanen asukas, joka ei ota asiaa vakavissaan ja tee niinkuin ohjeistetaan ja sitä kautta lutikat tekeekin taas pian paluun. En tarkoita että pitäisi olla hysteerinen, mutta siinä vaiheessa kun lutikoita kerrostalossa yhdessäkin asunnossa havaitaan, kaikkien pitäisi ottaa se vakavasti ja tarkkailla tilannetta ja toimia ohjeiden mukaan. Lisäksi myös aikamoinen taloudellinen rasite - sängyt nykyään poikkeuksetta heitetään menemään ja itse kun asun yksiössä, varmasti olisivat levinneet esim sohvaan yms ja nykyään tuholaistorjujat suosittelevatkin heittämään sängyn ja mahdollisesti sohvankin menemään jos eivät mitään todella arvokkaita ole. Vakuutus ei korvaa senttiäkään ja pahimmassa tapauksessa joudut itse koko operaation maksajaksi mikäli lutikoita todetaan vain sinun asunnossasi tai että sinä olet ne levittänyt koko taloon. Eniten kyllä pelkäisin tossa tilanteessa mielenrauhan järkkymistä pitkäksikin aikaa. JA en ole AP mutta kyllä, lievästi neuroottinen lutikoiden suhteen. Alkoi sen jälkeen kun ystäväperheellä niitä oli ja lähemmäs puoli vuotta kesti sitä rumbaa, että koko talosta saatiin luteet pois. Turkiskuoriaisia en pelkää, koska ne eivät tule iholle. Bakteerejenkaan suhteen en ole näin neuroottinen.

Itse muutin just luteita karkuun Otaniemen opiskelijakämpistä, ei todellakaan enää ole mikään turha pelko edes Suomessa asuttaessa nuo ötökät... Omassa huoneestani ei niitä koskaan löytynyt, mutta olihan se nyt hemmetinmoista sekoilua kun myrkytyksiä tehtiin varmaan kerran viikossa puolen vuoden ajan aina johonkin asuntoon ja sieltä siirtyivät karkuun toiseen asuntoon. Plus alituiseen vaihtuvilla vaihto-oppilasvuokralaisilla ei oo mitään tietoa siitä, että lutikka ei todellakaan ole normaali asuinkumppani.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:01"]

Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua jos kotiisi jostain syystä joskus sattuisi pääsemään jokin kammoamistasi ötököistä? Entä mitä sitten tapahtuisi/voisiko siitä jotenkin selvitä? Näiden kysymysten pohtiminen saattaa (yllättävää kyllä) auttaa hahmottamaan kammon taustoja ja auttaa asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin.

[/quote]

No pahinta olisi se että joutuisi nukkumaan lutikoiden kanssa samassa asunnossa, siis että on tehty varma havainto niistä. Ei siinä vaiheessa oikein voisi kenenkään luo evakkoonkaan lähteä ettei vaan levitä niitä. Ja se helvetinmoinen rumba mikä siitä seuraa, voi kestää kerrostalossa oikeasti useita kuukausiakin kun ihmiset ei ota näiden leviämistä tosissaan vaan myrkytetään vaan pari asuntoa, ihan kun ne ei sieltä lähtisi myrkkyä karkuun kaikkialle. Ja se pitkäaikainen pelko mikä itselle ainakin jäisi, että tuleeko niitä nyt taas jostain ja mitä jos niitä onkin jäänyt talon rakenteisiin - aina kerrostaloon mahtuu vähintään yksi sellanen asukas, joka ei ota asiaa vakavissaan ja tee niinkuin ohjeistetaan ja sitä kautta lutikat tekeekin taas pian paluun. En tarkoita että pitäisi olla hysteerinen, mutta siinä vaiheessa kun lutikoita kerrostalossa yhdessäkin asunnossa havaitaan, kaikkien pitäisi ottaa se vakavasti ja tarkkailla tilannetta ja toimia ohjeiden mukaan. Lisäksi myös aikamoinen taloudellinen rasite - sängyt nykyään poikkeuksetta heitetään menemään ja itse kun asun yksiössä, varmasti olisivat levinneet esim sohvaan yms ja nykyään tuholaistorjujat suosittelevatkin heittämään sängyn ja mahdollisesti sohvankin menemään jos eivät mitään todella arvokkaita ole. Vakuutus ei korvaa senttiäkään ja pahimmassa tapauksessa joudut itse koko operaation maksajaksi mikäli lutikoita todetaan vain sinun asunnossasi tai että sinä olet ne levittänyt koko taloon. Eniten kyllä pelkäisin tossa tilanteessa mielenrauhan järkkymistä pitkäksikin aikaa. JA en ole AP mutta kyllä, lievästi neuroottinen lutikoiden suhteen. Alkoi sen jälkeen kun ystäväperheellä niitä oli ja lähemmäs puoli vuotta kesti sitä rumbaa, että koko talosta saatiin luteet pois. Turkiskuoriaisia en pelkää, koska ne eivät tule iholle. Bakteerejenkaan suhteen en ole näin neuroottinen.

[/quote]

Eli vaiva ja mahdolliset taloudelliset menetykset tuntuvat pelottavimmilta? Ja kenties jonkinlainen oman arjen hallinnanmenetyksen mahdollisuus (jos naapurit eivät toimi fiksusti ja homma uusiutuu)?

Entäpä jos ajattelet niin, että kulutat jo nyt valtavan määrän energiaa ja vaivaa tuohon kammoon. Taloudelliset menetykset tuossa tilanteessa jäävät noin pariin tuhanteen euroon vaikka sängyn ja sohvan joutuisi uusimaan. Ja tälläkin hetkellä ne öttiäiset hallitsevat arkeasi ja päätöksiäsi vaikka niitä ei todennäköisimmin missään ole sinua vaanimassa...

Näin olen itse järkeillyt, kun olen kärsinyt sairastumisen ja ennenaikaisen kuoleman pelosta. Itseasiassahan siinä pelkään elämän menettämistä, mutta jos kulutan elämäni peläten, menetän sen joka tapauksessa. Enkä nyt oikeastaan usko, että tuo koettu pelko mitenkään auttaa vaikka se joskus osoittautusi oikeaksi. Tuskin siinä saa mitään "Jes, mä tiesin" -viboja. Ja jos se osoittautuu vääräksi, ja elän onnellisena ja terveenä vanhaksi asti, niin sitten olen hukannut ihan liikaa pelkäämällä asiaa, johon en oikeasti voi vaikuttaa.

Ja nyt sä varmaan sanot, että sairastumiseen ei voi vaikuttaa, mutta lutikoihin voi. No, ehkä niinkin, mutta kun ne naapurit voi käydä siellä ulkomailla ja olla pakastamatta niitä kirppisostoja ja halailla sukulaisiaan, niin ei se sun ylimitoitettu kyttääminen ja elämättä jättäminen mitään pelasta. Siksi ajattelisin, että sun kannattaa miettiä sillä järjellä sellainen fiksu taso, jolla noihin asioihin kannattaa valmistautua. Esim. että reissujen jälkeen viet kamppeet pakkaseen/saunaan ja saman teet kirppishankinnoille. Mutta muuten et anna tuollaisen pelon aiheuttaa sitä, että isoäitiäsikään et voi tavata.

Viesti 45 ei ollut siis AP:n kirjoittama vaan minun ja ihan niin paha tilanne minulla ei kuitenkaan ole, että jättäisin tapaamatta minulle tärkeitä ihmisiä tämän pelon takia. Vanhemmat ihmiset sitäpaitsi ovat nuoruudessaan nähneet luteita ja saavat varmaan ihan hirveän kohtauksen jos vielä tänäpäivänä törmäisivät sellaseen, ovat tottuneet siihen, että ne lähes kokonaan saatiin Suomesta karkoitettua yhdessä vaiheessa. Tämän takia en siis pelkäisi isovanhemmilleni menoa ;) Nojoo, toi nyt oli vähän tsoukkia. Mutta kyllä näin opiskelijana pari tonnia tosta vaan noin joidenkin helvetin ötököiden takia  on iso raha ja olen muutenkin tosi kotihiiri ja kiintynyt kotiini, en välttämättä oikeastaan mihinkään tavaroihin mutta koti on aina ollut minulle turvapaikka ja en todellakaan haluaisi sinne mitään saastaisia lutikoita. Ahdistaa myös kun taloon missä asun on tulossa putkiremontti parin vuoden sisällä, miten ikinä pystyn muuttamaan esim väliaikaisesti johonkin kalustettuun asuntoon remonttia karkuun kun olen näin hysteerinen =(( tai remontin jälkeen takaisin tuohon asuntoon, sinnehän on voinut kulkeutua vaikka mitä ötököitä. Ällöttää. Ja henkinen romahdus pelottaa myös, koska ahdistun yleisestikin helposti ja kun jostain ahdistun niin se kyllä hallitsee ihan koko elämää eli alkaa olla jo terveydelle vaarallista... kun ei esim pysty nukkumaan tai syömään. Lutikka-ahdistus ei nyt sitä luokkaa ole, mutta ihan varmasti jos niitä kodistani löytyisi niin olisi.

Tampereen sairaalassahan luteet pysyivät hengissä koko jotakin 3kk kestäneen remontin ajan. Eli kyllä luteita on normaalia vähän pelätäkin. Niistä on niin tosi vaikeaa päästä eroon ja jos ei vakuutuskaan omaisuutta korvaa niin tuleehan se kalliiksi. Sohva, matot, patjat, sängyt, täkit mitä kaikkea sitä sitten pitäisikin hävittää. Puuhuonekalut? Niihin ne varmasti pääsevät piiloon. Meilläkin huonekalut on kaikki puuta ja kalliita aikoinaan, vastaavia olisi taas työläs hankkia.

Kyllä mäkin olen sen verran neuroottinen, mun äiti on kertonut kauhutarinoita sota-ajalta, etten tosiaan sosi luteiden kanssa juotua tekemisiin. Täit on pariin kertaan käsitelty ja sokeritoukat, että olen ötököiden kanss ajo lähikontaktiin joutunutkin.

Leviääkö luteet helposti kerrostaloasunnosta toiseen? Kuinka nopeasti? Vituttaa naapurit, jotka ostaa käytettyjä huonekaluja eikä käsittele niitä ennen käyttöä asianmukaisesti.

Minulla on myös kova kammo kaikkeen elävään öttiäiseen ja kotoa löytyi turkiskuoriaisentoukkia joka puolelta...tuholaistorjuja on käynyt pari viikkoa sitten ja eläviä toukkia näkyy silti edelleen. .Itsellä tämä käy todella paljon mielenterveyden päälle...joutuu tekemään kamalan työn ja muutenkin ahdistaa kun tietää noista...
Mitä tälle voi tehdä...ruokahalu on hävinnyt. .uni ei tule.. oksettaa ja ahdistaa...pitääkö mennä lääkärille pyytämään rauhoittavia tms...koska koko perhe kärsii

Jos ongelma on oikeasti paha ja haittaa elämää, ehkä kannattaisi ihan terapeutille mennä juttelemaan asiasta. Fobiahan tuo on siinä missä moni muukin. Fobioihin ei yleensä kovin hyvin tehoa pelkkä "järjen kaaliin takominen" eli sen kertominen että ei nuo oikeasti ole niin vaarallisia että niitä kannattaisi valtavasti pelätä... Kyllähän hämähäkkikammoinenkin tietää ettei Suomessa ole vaarallisia hämähäkkejä mutta silti pelkää.

No mulla on sama ongelma, minua on auttanut ammattiauttaja = psykologi :D
Lutikoiden ym lisäksi pelkään syyhypunkkia! Siis hyi saat*** joku öttiäinen joka asuu ihon alla ja kutiaa ja tarttuu lääkärin mukaan ihan vaikka jos jonkun kanssa (jolla se on) halaa vähän pidempään tai on muuten kosketuksissa. Hyi hele..

Mulla on vähän samaa (ei ihan noin vahvana). Yhdessä asunnossani oli turkiskuoriaisia JA riisihäröjä (sori, jos lisäsin lajin sun pelkorepertuaariin), ja kun muutimme näin hirveän vaivan etteivät ne tulleet mukana (muutimme uuteen kerrostaloon). Nyt aina kun mieleen tulee, että täällä niitä ei ole, tunnen suurta onnea ja iloa. Samalla tulee pelko, että jostain niitä tulee taas, esim naapureilta, vierailta. Ludejutut ovat mullekin tuoneet ludekammon. Ahdistusta lisää, että kaikissa jutuissa korostetaan, miten vaikeaa luteista on päästä eroon.
Olen muutenkin ahdistusherkkä, ja olen yrittänyt käsitellä tätä kuten muitakin pelkojani, eli keskittymällä myönteisiin asioihin ja pysymällä aktiivisena niin ettei jää aikaa ahdistella. Myös yritän vahvistaa tausta-ajatusta, että aivan kaikesta selviää. Kuulostaa siltä, että sun kannattaisi jutella jonkun kanssa noista peloista, jos ne jo rajoittaa sun käyttäytymistä noin paljon.

Niin, jotenkin tää ei tunnu fobialta mutta sitä kai se on. Nolottaa. Kirjoitin tänne siksi, kun äsken kengälläni oli jokin pallohämähäkki ja sain aivan hirveän paniikkitilan. Olen töissä ja pelkään nyt että noita on enemmänkin ja matkaavat kanssani kotiini. Hyi!

Olen myynyt suurimman osan omaisuudestani, jotta ei ole sitten niin paljon roskiinheitettävää KUN lutikat tai torakat valtaavat kotini. Asun vieläpä kerrostalossa ja naapureitakin kyylään epäilevästi, ties mistä kaukoidästä matkustellessaan tuovat niitä lutikoita.

No, tuo oli jo vähän huumoria, en kyttää ketään. Mutta entisenä maailmanmatkaajana mua ei saisi enää kirveelläkään ulkomaille ludeuutisoinnin vuoksi. Kovasti haluaisin matkustaa ja nähdä maailmaa mutten pysty. En näe matkustelussa järkeä luteiden vuoksi.

Ap

Mulla vähän auttoi hassua kyllä ulkomaanmatka, jossa jouduin hotelliin jossa oli torakoita. Alkuun meinasin mennä kammosta sekaisin kun niitä huomasin, ja yölläkin olin valot päällä ja suihkutin hiuslakkaa huoneen täyteen että torakat pysyisivät pois läheltäni. Meinasin pyörtyä kammosta ja ahdistuksesta ajatuksestakin, että torakka koskisi minuun, vaikka kävelisi päältäni. 

No, kolmeantena matkapäivänä oli paikallinen kyläilta, jossa tuli nautittua alkoholia jonkun verran. Kumma kyllä, pöhnässä torakat ei ahdistaneetkaan minua ollenkaan. Juttelin jopa kännispäissäni lattialla näkemälleni torakalle ja puhuttelin sitä "kaveriksi". Se näytti minusta itse asiassa ihan sympaattiselta kaverilta. Nukuin ensimmäistä kertaa hyvin matkan aikana. Jatkossa en selvinpäinkään hysteerisesti kammonnut niitä torakoita. En tosin enää niitä symppiksinäkään pitänyt mutta ei ahdistanut eikä pelottanut enää.

Joo, mulla jäi kovasti suunnittelemani tuparit kokonaan pitämättä, kun pelkäsin vieraiden tuovan luteita tai turkiskuoriaisia mukanaan. Mummo ihmettelee, miksen ole vuoteen käynyt siellä, kun pelkään, että muut sukulaiset ovat vieneet siellä vieraillessaan ties mitä syöpäläisiä patjoihin ja ne tulevat sitten mun yöpaidassa mukana.

en jotenkin osaa ajatella, että keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa, eihän se voi muuttaa sitä tosiasiaa, että noita tuholaisia on vaan enenevissä määrin joka paikassa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:13"]

Niin, jotenkin tää ei tunnu fobialta mutta sitä kai se on. Nolottaa. Kirjoitin tänne siksi, kun äsken kengälläni oli jokin pallohämähäkki ja sain aivan hirveän paniikkitilan. Olen töissä ja pelkään nyt että noita on enemmänkin ja matkaavat kanssani kotiini. Hyi! Olen myynyt suurimman osan omaisuudestani, jotta ei ole sitten niin paljon roskiinheitettävää KUN lutikat tai torakat valtaavat kotini. Asun vieläpä kerrostalossa ja naapureitakin kyylään epäilevästi, ties mistä kaukoidästä matkustellessaan tuovat niitä lutikoita. No, tuo oli jo vähän huumoria, en kyttää ketään. Mutta entisenä maailmanmatkaajana mua ei saisi enää kirveelläkään ulkomaille ludeuutisoinnin vuoksi. Kovasti haluaisin matkustaa ja nähdä maailmaa mutten pysty. En näe matkustelussa järkeä luteiden vuoksi. Ap

[/quote]

Kyllä tuo selvästi fobia on ja varsin pahakin, rajoittaa elämääsi voimakkaasti. Kannattaisi hakea apua tosiaan, ettei mene elämästä hyviä kokemuksia ohi tuon fobian takia.