Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni vihaa lastaan ja katuu syvästi lapsen saamista :(
01.09.2014 |
Ystäväni on fiksu ja akateemisesti koulutetta empatiakykyinen nainen. Hän on joutunut todella koville lapsensa kanssa. Vaikka äiti on tasapainoinen ja hyvä äiti, lapsesta on tullut oikea hirviö. Poika on nyt 13-vuotias. Vaikeudet alkoivat noin 7-vuotiaana, kun lapsi alkoi käyttäytyä todella aggressiivisesti ja jotenkin jumiutui silloin jo väkivallan kierteeseen. Hän hakkasi luokkatovereitaan, riehui kotona leipäveitsien ja pesäpallomailan kanssa ja on uhannut useita kertoja tappaa äitinsä ja on yrittänytkin sitä. Lapsi on siis psykopaatti, vaikka hänen kasvatuksensa on ollut normaalia eikä mitään traumaattista ole hänelle tehty. Ihan kamala tilanne äidille. Ja kyllä kaikki mahdolliset terapiat ja psykologiset hoidot ja osastohoidot ja lastensuojeluilmoitukset on tehty. Kukaan ei saa tätä lasta kuriin tai tasapainoon. Pelkään, että hän jonakin päivänä oikeasti murhaa jonkun. itse en uskalla olla missään tekemisissä hänen kanssaan, sillä hän on uskomattoman arvaamaton. Koskaan ei tiedä, milloin tulee paistinpannusta päähän tai veitsi kurkulle. Mulkoilee ihmisiä vihamielisesti, potkii koiria ja rääkkää eläimiä ja tuntuu nauttivan siitä. Mielestäni tarvitsisi laitoshoitoa, mutta tuskin sekään auttaa. Toivoton tapaus.
Olkaa onnellisia, joilla on terveet ja tasapainoiset lapset. Ja muistakaa, että aina ei vanhemmissa ole vika, jos lapsi on epänormaali.
Kommentit (46)
Olen onnellinen, että minulla ei ole lapsia. Kiitos muistuttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:24"]
Olen onnellinen, että minulla ei ole lapsia. Kiitos muistuttamisesta.
[/quote]
Niin, koskaan ei voi tietää, mitä sieltä tulee. Yleensä kuitenkin ihan kunnollisia ja kivoja lapsia :) Tuo ap:n kuvaama tilanne on todella harvinainen. Mutta kyllä sitä tietenkin kannattaa miettiä, millaisen geeniperimän kanssa lapsia hankkii. Jos on alkoholisti-narsisti-isä, kuten minun ystäväni lapsilla, niin riski hulluihin lapsiin on toki suurempi.
Ap:n kertomassa tapauksessa pitää olla jotakin "geenivirhettä" olemassa. Varmasti suvuista löytyy mielenvikaisia enemmänkin?
Ei mielenterveysongelmaisten kannata hankkia lapsia.
"Ystäväni vihaa lastaan".Eipä ihme, että lapsi oireilee rajustikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:24"]
Olen onnellinen, että minulla ei ole lapsia. Kiitos muistuttamisesta.
[/quote]
Niin, koskaan ei voi tietää, mitä sieltä tulee. Yleensä kuitenkin ihan kunnollisia ja kivoja lapsia :) Tuo ap:n kuvaama tilanne on todella harvinainen. Mutta kyllä sitä tietenkin kannattaa miettiä, millaisen geeniperimän kanssa lapsia hankkii. Jos on alkoholisti-narsisti-isä, kuten minun ystäväni lapsilla, niin riski hulluihin lapsiin on toki suurempi.
[/quote]
En ottaisi edes täysin tervettä ja normaalisti käyttäytvää lasta.
Eka kerta täällä kun halusin tätä lukiessani rääkyä provoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun tutulla on tollanen lapsi. se lähetetään ulkomaille vaikeille lapsille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen. kauheeta, sitä vaan ei voi pitää enää kotona. suomessa ei kait moisia laitoksia edes ole.
Nancy Spungen tulee mieleen tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:31"]
Eka kerta täällä kun halusin tätä lukiessani rääkyä provoa.
[/quote]
Ikävä kyllä, tämä ei ole provo. Toivon, että olisi, mutta tämä on ystäväni aitoa todellisuutta.
Ja sille, joka ihmetteli, että äiti vihaa lastaan, joten ei ihme, että lapsi oireilee. Lähtökohtaisesti äiti ei ole lastaan vihannut, vaan rakastanut. Kun ongelmat kouluiässä alkoivat, hän teki kaikkensa lapsen eteen. Mutta kaikesta rakkaudestaan huolimatta, hän ei ole onnistunut lapsensa psyykettä pelastamaan ja on itsekin nyt ihan uuvuksissa ja ystävälle tunnustanut, että välillä vihaa lastaan ja sitä elämää, johon lapsen kautta on nyt pakotettu. Minusta se on ihan ymmärrettävä reaktio äidiltä. Kuka tahansa väsyisi tuollaiseen. Miettikää omia teinejänne: kun ne kiukuttelevat ns. normaalisti, niin silti vanhemmilla kiehahtaa helposti yli. Tämä lapsi on koko ajan ihan extremessä tilassa. Hän hyökkäilee, tappelee, potkii, kiroilee, vihaa kaikkea, lyö äitiään, hakkaa veitsellä, riehuu kirveen kanssa. Hän on siis tosi pelottava. Kaiken lisäksi tämä lapsi on keskimääräistä älykkäämpi. Hän tasan tarkkaan tietää mistä vivusta on vedettävä, jotta saa mahdollisimman paljon aikaan tuhoa.
ap
Onko lapsi jo laitoksessa? Jos tapaus on tuollainen niin ei äidin tarvitse omassa kodissa pelätä!! Laittaapi nuo sossutädit sen sinne varmaan kohta :/ se ei kyllä hyvää tee teinille, mutta ei asiat voi noin jatkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 11:36"]
Nancy Spungen tulee mieleen tästä.
[/quote]
Juu,varmaan ap:kin on lukenut Nancysta
Näinhän se on ap. Meillä adhd poika, jolla myös agressiivisia piirteitä. En tiedä missä mentäisiin jos ongelmat olisi havaittu vasta tuossa 7vuoden kohdalla. Meillä asioihi tartuttiin jo 2vuotiaana kun pojassa näkyi erityisiä piirteitä. Siitä asti on töitä aktiivisesti tehty pojan eteen. Se on kannattanut. Arki on kuormittavaa ja raskasta kyllä. Edelleen poika saa pahoja raivareita ja arkiset asiat tuottavat pojalle kohtuuttomasti ongelmia. MUTTA koulussa menee hyvin. Poika pärjää tavallisessa luokassa, ei häiriköi, ei kiusaa ja jaksaa opiskella. Kova työmme on tuottanut tulosta. Ehkä arki kotonakin vielä joskus helpottuu.
Onko ystäväsi lapselle kokeiltu mitään lääkitystä? Meillä ei ole lääkitys käytössä, mutta olen kuullut sen helpottavan monen hankalan lapsen oloa. Onko lapsen kanssa lähdetty mihinkään tukitoimiin vai kärsiikö ystäväsi perheineen yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin sun otsikkos jotenkin riitelee sun viestisi kanssa. Toisekseen, jos joku riehuu kotonaan kirveen kanssa, niin ei se siellä enää asuisi. En usko sanakaan tästä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:07"]
Näinhän se on ap. Meillä adhd poika, jolla myös agressiivisia piirteitä. En tiedä missä mentäisiin jos ongelmat olisi havaittu vasta tuossa 7vuoden kohdalla. Meillä asioihi tartuttiin jo 2vuotiaana kun pojassa näkyi erityisiä piirteitä. Siitä asti on töitä aktiivisesti tehty pojan eteen. Se on kannattanut. Arki on kuormittavaa ja raskasta kyllä. Edelleen poika saa pahoja raivareita ja arkiset asiat tuottavat pojalle kohtuuttomasti ongelmia. MUTTA koulussa menee hyvin. Poika pärjää tavallisessa luokassa, ei häiriköi, ei kiusaa ja jaksaa opiskella. Kova työmme on tuottanut tulosta. Ehkä arki kotonakin vielä joskus helpottuu.
Onko ystäväsi lapselle kokeiltu mitään lääkitystä? Meillä ei ole lääkitys käytössä, mutta olen kuullut sen helpottavan monen hankalan lapsen oloa. Onko lapsen kanssa lähdetty mihinkään tukitoimiin vai kärsiikö ystäväsi perheineen yksin?
[/quote]
Lapsella on lääkitys. Se kai auttoi jossain vaiheessa vähän juuri sitä koulunkäyntiä. Mutta kotona sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Lapsella on myös terapia yksin (3 krt/vk) ja yhdessä äidin kanssa kerran viikossa. Sosiaalitoimisto on ollut mukana tilanteessa, sillä lapsesta on tehty useita lastensuojeluilmoituksia. On käynyt myös psykiatrisella osastolla, mutta ei sielläkään loppuelämää pidetä, vaan jossain vaiheessa aina kotiutetaan. Ja nyt on taas kotona. Kaikki yhteiskunnan tukitoimet on käytössä, mutta kukaan ei tunnu mahtavan mitään.
ap
[quote author="Vierailija" time="01.09.2014 klo 12:08"]
Ensinnäkin sun otsikkos jotenkin riitelee sun viestisi kanssa. Toisekseen, jos joku riehuu kotonaan kirveen kanssa, niin ei se siellä enää asuisi. En usko sanakaan tästä.
[/quote]
Mistä näitä naiiveja ihmisiä oikein riittää? Älä usko, ellet usko. Maailmassa on kuitenkin yllättävän paljon kaikenlaista ns. "uskomatonta". Kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin sinulla. Ole tyytyväinen.
ap
Mutta sun kaverihan tässä on naiivi, ap...
Valitettavasti näitä on. Teen itse työtä juurikin näiden erittäin haastavien nuorten parissa laitoksessa, jossa on hyvin tarkka valvonta ja kuri. Osa rauhoittuu ja saa elämänsä hallintaan joko lääkityksen avulla tai jopa ilman, toisilla on valitettavasti edessä pitkä laitos-, sairaala- ja jopa vankilakierre :(.
Kotiolot näillä nuorilla on usein vaikeat, mutta myös Ap: n kuvailemia perheitä on paljon, joissa asioihin on puututtu jo varhain ja kaikkia tukitoimia on kokeiltu. Vika ei tällöin ole vanhemmissa. Toivottavasti tämäkin poika pääsee hoitoon ja perheen arki kotona helpottuu ainakin siinä mielissä, ettei kotona tarvitse pelätä.
Ei kun ne oottelee että poika murhaa jonkun. Sitä myötä pääsee sitten hoitoonkin.
Olen onnellinen, että oma lapsi on terve ja tasapainoinen. Kiitos muistuttamisesta.