Mies rikkoo lupauksia kerta toisensa jälkeen
Tosiaan aina rikkoo lupauksia ja kun siitä loukkaannun niin yleensä vastaanotto on "joojoo, en todellakaan ole noin paska mitä annat ymmärtää. Ei jaksa riidellä, voitko lopettaa. En tajunnut, että se on niin tärkeää sulle".
Vaikka samasta asiasta oltais käyty tappelu 100 kertaa ja mies lopulta aina lupaa, että nyt oikeesti tämä ei enää ikinä toistu, niin aina se kuitenkin toistuu. Sitten se kuitataan sillä, ettei hän tahallaan mua loukkaa, ja että minä suurentelen. Ikinä ei voi vain myöntää. Ja mistä tällainen lupausten rikkominen johtuu, miksi pitää luvata jos ei pysty pitämään?? Ja esim. olen pyytänyt, että mies antaisi kuulua itsestään jotain jos lähtee baariin poikien kanssa. Aina hän lupaa, melkein ikinä se ei pidä. Onko sekin liikaa pyydetty. Ei kai minunkaa tarvitse nyt sitten vain sanoa, että okei ei luvata enää mitää, koska ei sen niin kuulu suhteessa mennä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Annatko kakkosta. Koska jos sitä ei ole ..ei ole rakkauttakaan.
Voi mitä paskanjauhantaa.
Jos oikeesti ajattelet noin niin olet kyllä melkosen ressukka ja varmasti myös hyväksikäytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mietit eroa, kun mies ei ilmottele itsestään baari-illan aikana?
:OMinusta on jo käsittämätön ressukka jos käy baarissa vielä kun ilmeisesti aikuisesta ihmisestä kyse. Ei mulle vain jäänyt sellainen tylsä teinivaihe päälle. Baareissahan käy teinit alle 25v. Ehdoton ei naiselle jos vielä 30v ja baarit kiinnostaa. Itse kävin viimeksi 10 vuotta sitten ja alle 25 vuotiaana joka viikko. M37v
25 vuotias ei ole teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeita asioita mies on luvannut? Minulla ärsyttäisi, jos puoliso pyytäisi oleen yhteydessä baari-iltana. Jotain kontrollointia.
Sitten kannattaa varmaan sanoa, että no way Josefina, en oo raportoimassa. Eikä antaa tyhjiä lupauksia ja ärtyä siitä, kun toinen tyhmänä uskoo, että toisen sanomisiin voi vähän luottaakin.
S**tna että ärsyttää nää oman elämänsä telepaatikot, jotka odottaa että toisen pitäisi tietää mitä ne ajattelee ja toimia sen mukaisesti. Kun tosiasiassa miehen kantti ei vaan riitä sanoa, mitä ajattelee.
Kun se mitä ajattelee, EI kuulu toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen nainen. Mitkään lupaukset ei pidä ja sitten ihmetellään kun suututaan lupauksen rikkomisesta:
"Sä lupasit ettet tee noin."
"Entä sitten. Älä valita."
___
"Sä lupasit ettet tee noin."
"Oma vikas. Mä olin aika kännissä kun lupasin, ei olisi kannattanut uskoa."
___
"Taas sä rikoit lupauksesi."
"Enkä rikkonut."
"Sä lupasit ettei tätä tapahdu."
"No, mutku mun piti."
___
"Suhun ei kyllä voi luottaa. Sä rikot aina lupauksesi."
"Ei pidä paikkaansa. Olen tosi luotettava ja pidän aina lupaukseni."
"No entäs nämä kerrat, X, Y, Z?"
"No, sellaiset tärkeät lupaukset."
Tällaiselta pyryharakalta kyllä soisi niskat vääntää nurin. Hapen tuhlaajia nämä valehtelijat ja tyhjänjauhajat.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole oleellista se, että mies "rikkonut" jonkin keinotekoisen sinun vaatiman lupauksen että pitää antaa kuulua itsestään koko ajan kavereittenkin kanssa ollessaan. Tässä on kyse siitä ettet luota mieheen, ja sitä kannattaa lähteä selvittämään ihan ensiksi katsomalla peiliin.
No eihän siihen mieheen kannata luottaa jos sen sanomiset on ihan muuta kuin tekemiset. Siinä tulee itse hulluksi pikkuhiljaa kun pitää koko ajan pohtia koska se tarkoittaa jotain oikeasti ja koska ei.
Jos mulle sanotaan ja luvataan jotain, niin oletan sen myös tapahtuvan. Se on ihan sama luvataanko soittaa tunnin päästä, rakentaa linna huomenna tai käydä kaupasta ketsuppia, siihen pitää voida luottaa. Jos jatkuvasti sorsii omia lupauksiaan vastaan niin miksi ihmeessä sitä pitäis uskoa? Ei se mun vika ole, jos toinen pettää lupauksiaan.
Mies saa olla mustasukkainen saaliistaan mutta nainen ei? Milloin tunteetkin on sukupuolitettu? Mihin tunteisiin naisilla on oikeus?
Kateus?
Suru?