Ystävyyden päättyminen
Oletko sinä joutunut elämässäsi tilanteeseen että ystävyys on katkennut etkä edes tiedä syytä? Minä olen. Yläasteella oltiin kaverin kanssa kuin paita ja peppu. Eräänä aamuna koulussa tämä kaveri ei ottanut minuun enää kontaktia vaan oli toisessa seurassa. Minä en koskaan saanut selitystä miksi näin kävi. Eikä toisaalta minulla ollut rohkeutta mennä sitä häneltä silloin kysymäänkään.. myöhemmin olen päätellyt että josko minun perhetaustani olsi ollut syynä. Ajattelin etten ollut tarpeeksi hienoa ja hyvää seuraa tämän kaverini vanhempien mielestä. Tunne on vieläkin olemassa. Se kun et ollenkaan osaa odottaa ettet enää kelpaakaan edes parhaalle ystävällesi.. Vielä tänäkin päivänä minun on vaikea uskoa että olen ystävilleni oikeasti tärkeä eikä minua heivata kun käännän selkäni.. Tapahtumasta on kuitenkin jo melkein kaksikymmentä vuotta.
Kommentit (5)
Aikuisena on katkennut ihan siitä syystä että sai kauheita raivokohtauksia lapsemme nähden ,joita lapsi pelkäsi.
Jos joku katkaisee ystävyyden vanhempien tai kumppanin pyynnöstä eipä ollut kovin syvä suhde. Kysy aina, jos ette voi sen vertaa puhua etsi muuta seuraa.
Sillä tavalla on ystävyys katkennut, että se on vain jäänyt.
Yhden kanssa en jaksanut enää itse, kun oli niin omituinen tuittu ja möksötti milloin mistäkin ilman syytä tai ei ainakaan suostunut kertomaan syytä. Hänellä oli ongelmia itsensä kanssa, joten liittyi ehkä siihen, mutta ei silti ystäviä voi kohdella miten tahansa. Yhden lapsuuden ystävän kanssa ei vaan enää oikein synkkaa, kiinnostuksen kohteet, mielipiteet, ajatukset ja kaikki on jotenkin niin eri planeetalta, että henkilö ei tunnu enää läheiseltä.
Ala-asteella koko kaveriporukka hylkäsi. En saanut koskaan tietää syytä, että miksi.