Facebookiin kuulumattomat
Oletteko kokeneet syrjintää tai ulkopuolelle jäämistä kaveri- ym. piireissä, jos ette kuulu facebookiin?
Kommentit (18)
Ei ole syrjitty. Aina mut on muistettu pyytää synttäreille ym kemuihin. Jostain syystä mun kaveripiirissä on melko paljon faceen kuulumattomia.
Kyllä, mutta ei voi mitään. En aio sitä koskaan ottaa käyttöön.
En. Aika harva sitä enää tuttavatpiiristäni edes käyttää, sen aika kuulemma oli ja meni.
En. Aika harva sitä enää tuttavatpiiristäni edes käyttää, sen aika kuulemma oli ja meni.
En varsinaisesti ole kokenut syrjintää, vittuilua tai mitään muutakaan, mutta selvästi minulta meni paljon ohi, kun muut kommunikoivat keskenään Facebookissa. Ei minulle erikseen sähköpostitettu uusia valokuvia ja niitä pienempiä mutta silti tärkeitä uutisia joihin kavereiden yhteydenpito perustuu.
Siispä liityin. En erityisemmin jaa siellä omia tekemisiäni kaikelle kansalle (ja tämän takia olen AV-palstan mukaan Facebook-kyylä :D), mutta keskustelen näiden kavereiden kanssa.
En koska ei ole mitään kaveripiiriä livenäkään. Elän hyvin erakkomaisesti.
En. Kun ei minulla ole kavereita :(
Syrjähyppyjä se vaikeuttaa. Ilman facea vaikea pettää puolisoa kun ei löydä niin helposti kenen kanssa olis niin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:53"]
Syrjähyppyjä se vaikeuttaa. Ilman facea vaikea pettää puolisoa kun ei löydä niin helposti kenen kanssa olis niin.
[/quote]
Heh heh.
En ole. Liityin vasta viime vuonna ja olen sitä kautta löytänyt mm. entisiä hyviä koulukavereitani, maailman tuuliin liuenneita ja on alettu taas pitää yhteyttä. Pari kadonnutta serkkua. Kauimmaisen Kanadasta. Hyvähän se on, kun ei liikaa avaudu. Naamakuvaani en ole laittanut. En ole vielä täysinoppinut sen käytössä.
Ei ole. Tosin whatsapp on käytössä kaveripiirissä eniten.
En ole jäänyt tapaamisista tai juhlista ulkopuolelle. Joskus on keskusteluissa tullu vastaan tilanteita, joissa toinen on olettanut että tiedän jo jotain aiheeseen liittyvää kun siitä on mainittu facebookissa.
Yksi epämiellyttävä tilanne on kyllä ollut. Yhtä kaveriani tapaan aika harvoin, joten olin yllättynyt kun viimeksi nähtiin ja se oli raskaana. En mitenkään peittänyt yllätystäni ja onnittelin. Kaveri oli vähän myrtsinä kun en ollut aiemmin onnitellut ja sanoikin ihan ääneen et yleensä onnitellaan siinä vaiheessa kun kertoo raskaudesta. Sekin sitten selvisi kun muistutin, että mä en ole siellä facebookissa ollenkaan.
Enkä muuten käytä myöskään whatsappeja tai muita, koska mulla on privakäytössä vain sellainen 8 vuotta vanha äärimmäisen älytön puhelin. Hyvin on silti onnistunut kavereiden kanssa yhdeydenpito.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:15"]
En ole. Liityin vasta viime vuonna ja olen sitä kautta löytänyt mm. entisiä hyviä koulukavereitani, maailman tuuliin liuenneita ja on alettu taas pitää yhteyttä. Pari kadonnutta serkkua. Kauimmaisen Kanadasta. Hyvähän se on, kun ei liikaa avaudu. Naamakuvaani en ole laittanut. En ole vielä täysinoppinut sen käytössä.
[/quote]
Näin minäkin aluksi ajattelin. Sitten muutaman vuoden päästä iski lopullinen kyllästyminen ja suljin tilin.
En koe. Jauhan soopaa mieluummin tuntemattomien kanssa, jos sille on tarvetta. Minusta Facebook on aikasyöppö ja vie läheisiä ystävyyssuhteita väärään suuntaan, paskanjauhantaan ja tarpeettomaan vertailuun.
Lisäksi haluan pitää ystävyyssuhteet ystävyytenä, en joukkotiedottamisena. Minulla on yksi entinen ystävä, joka jo ennen Facebookia lähetteli isolle tuttavajoukolle yhteissähköposteja kuulumisistaan. Se oli vaivaannuttavaa, koska niitä leimasi pintapuolisuus ja persoonattomuus. Minusta tämä leimaa myös Facebookia, on luonnotonta, että ihminen viestii yhtäaikaa kouluaikaisen kaverinsa, serkkunsa, naapurin, työkaverin ja parhaan ystävänsä kanssa. Tottakai voi tehdä ryhmiä, mutta 1) ne ovat silti hyvin heterogeenisiä ja ongelmia tulee ja 2) aikaa menee yhä enemmän.
Eli en koe jääväni ulkopuolelle. Ystävät ovat ystäviä yhä, osa Facebookissa, osa ei. Paskanjauhantaa harrastan mieluummin tuntemattomien kanssa, se on luontevampaa (siis vaikka täällä, blogeissa jne.) - JOS sille on tarvetta. Kovin usein ei ole. Ei tarvitse miettiä, ketä hyväksyn kavereiksi, heivaanko jonkun ja mitä se ajattelee sitten, voinko julkaista tämän kun joku ajattelee, että leveilen jne. jne.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:46"]
En koe. Jauhan soopaa mieluummin tuntemattomien kanssa, jos sille on tarvetta. Minusta Facebook on aikasyöppö ja vie läheisiä ystävyyssuhteita väärään suuntaan, paskanjauhantaan ja tarpeettomaan vertailuun.
Lisäksi haluan pitää ystävyyssuhteet ystävyytenä, en joukkotiedottamisena. Minulla on yksi entinen ystävä, joka jo ennen Facebookia lähetteli isolle tuttavajoukolle yhteissähköposteja kuulumisistaan. Se oli vaivaannuttavaa, koska niitä leimasi pintapuolisuus ja persoonattomuus. Minusta tämä leimaa myös Facebookia, on luonnotonta, että ihminen viestii yhtäaikaa kouluaikaisen kaverinsa, serkkunsa, naapurin, työkaverin ja parhaan ystävänsä kanssa. Tottakai voi tehdä ryhmiä, mutta 1) ne ovat silti hyvin heterogeenisiä ja ongelmia tulee ja 2) aikaa menee yhä enemmän.
Eli en koe jääväni ulkopuolelle. Ystävät ovat ystäviä yhä, osa Facebookissa, osa ei. Paskanjauhantaa harrastan mieluummin tuntemattomien kanssa, se on luontevampaa (siis vaikka täällä, blogeissa jne.) - JOS sille on tarvetta. Kovin usein ei ole. Ei tarvitse miettiä, ketä hyväksyn kavereiksi, heivaanko jonkun ja mitä se ajattelee sitten, voinko julkaista tämän kun joku ajattelee, että leveilen jne. jne.
[/quote]
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä; tavallaan taas en. Tuo taitaa kuitenkin riippua hyvin paljon siitä, millaisia kavereita on. Parhaiden ystävieni kanssa minä höpötän Facebookissa oikeastaan ihan samanlaisista asioista kuin muutenkin. Mitään hirveän yksityistä ei tietysti muiden nähden kirjoiteta, mutta läheiset ystäväni ovat m.m. kaikki tavalla tai toisella kirjahulluja, joten kirjallisuuskeskusteluja käydään usein. En osaa oikein pitää sitä "paskanjauhamisena", koska ne ovat sellaisia keskusteluja, mitä me kävisimme muutenkin. Ei kaikki koske aina henkilökohtaisia asioita.
Toki Facebookiin tietysti mahtuu kaikenlaista paskanjauhantaa todella paljon, sitä en kiellä. Koen joskus aika vaivaannuttavaksi höpöhöpö-hehheh-smalltalkin puolituttujen kanssa. Mutta kai se on vähän kuin virtuaaliset kotibileet. Joko siellä viihtyy tai sitten ei, ja viihtyvyys riippuu hyvin paljon siitä, millaisia ihmisiä ko. bileissä on.
En myöskään pidä yhteissähköposteja persoonattomina - olen tosin tottunut niihin, minulla on aina ollut pieniä (3-4 ihmistä) kaveriryhmiä, joiden keskuudessa on juttu lentänyt erityisen hyvin.
En koe syrjintää, vaikka en siellä facessa olekaan. Sen suppean ystäväpiirin kanssa, mikä mulla on, niin nähdäään ihan livenä ja soitetaan puhelimella tai tekstaillaan. Nykyajan jakamiskulttuurissa haluan pitää kiinni kynsin hampain yksityisyydestäni..
En.