Salkkarit:Lähtisitkö sinä töihin jos äitisi makaisi ammuttuna sairaalassa?

Palaisin töihin, tietenkin. Kaikkein parasta omalle järjenjuoksulle ja omalle elämälle.

Heli ja se toinen, en nimee muista, on niin hirveitä haahkoja ja huonoja! näyttelijöitä, ettei tuotanto halua maksaa niille yhtään ylimääräistä siksi lähettää ne takasin töihin että niitten omat työnantajat joutuu taas maksamaan niille. Hyi helvetti, haahkat.

Tuollainen kooma voi kestää viikkoja ja kuukausia, totta kai menisin töihin siinä välissä! Kyllä ne lääkärit ilmoittaa, kun jotain tapahtuu, ei omaa elämää voisi koko siksi ajaksi laittaa jäihin.
Vai olisiko sulla, ap, omaa elämää...??

Äitiäni ei ammuttu, mutta oli pahassa kolarissa ja koomassa 11 päivän ajan. Kävin normaalisti töissä. Mitä minä siellä sairaalassa olisin voinut tehdä?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:24"]

Kun Helillä ja Katrilla oli kiire lähteä takaisin koteihinsa kun TYÖT osottaa.

Silti kehottivat Lassea hakemaan sairauslomaa :O.

Kuinka moni palstamammoista vastaavassa tilanteessa menisi töihin?

Juu, sarja on fiktiota, tiedän :).

[/quote]

Pakkohan sitä on töihin mennä jos työpaikan haluaa pitää.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:45"]Heli ja se toinen, en nimee muista, on niin hirveitä haahkoja ja huonoja! näyttelijöitä, ettei tuotanto halua maksaa niille yhtään ylimääräistä siksi lähettää ne takasin töihin että niitten omat työnantajat joutuu taas maksamaan niille. Hyi helvetti, haahkat.
[/quote]. Miksi se tuotanto sitten herätti kuolleista koko sarjan kaikkien aikojen huonoimman hahmon/näyttelijän: Liisa Laitelan.

Paulahan on aivan saatanan ärsyttävä!!! Lasse hyppelee varmaan riemusta heti, kun sairaalahuoneen ovi sulkeutuu. Tytötkin pakkailee laukkujaan vimmalla, että ehtivät maasta pois, jos tuo vittumainen jäkättäjä sattuisikin heräämään.

Mun äiti on nyt ollut 10 päivää sairaalassa tehohoitoyksikössä. Olen käynyt siellä joka ilta. Kaksi ensimmäistä päivää olin pois töistä koska todella kriittistä, mutta sen jälkeen olen ollut töissä. Sairaalassa ei saa olla koko aikaa, ja hulluksi tulisin jos kotona kiertäisin kehää. Arki on kuitenkin lasten kanssa hoidettava.

Olen siis töissä, sitä paitsi työpaikalta on lyhyempi matka sairaalaan kuin kotoa.

Töihin. Minusta ei olisi mitään apua kotona, omalle mielenterveydelle parempi olla töissä kuin kotona.

Sitäpaitsi olen töissä ihan keskussairaalan naapurissa, pääsisin 5 minuutissa osastolle.

Jos henki vielä pihisee niin mitä mä voisin siellä sairaalassa tehdä, siksi siellä on lääkärit ja hoitajat? Työt on hoidettava tietenkin. Kriittisiin päiviin voisin ottaa palkatonta vapaata tai lomapäivistä.

Mun äiti joutuu olemaan sairaalassa n.3 kuukautta. En aio kertaakaan käydä katsomassa häntä. Ja käyn normaalisti töissä. Häntä ei kylläkään kukaan ole ampunut.

Kun isäni joutui sairaalaan illalla, olin seuraavan päivän pois töistä, hän oli hyvin huonossa kunnossa ja sitten kuolikin sen päivän aikana... Töistä olin pois tämän jälkeen seuraavan viikon.

Ilman muuta niiden roolihahmojen olisi kuulunut olla poissa töistä. Kun läheinen on vakavasti sairas, niin työ on toissijaista.

Tosielämässä mennään töihin eikä kuvitella, että työnantajan pitää toimia sen mukaan, mitä minun elämässäni tapahtuu. Jos läheinen on siinä tilassa, ettei tiedä, onko vierellä joku vai ei, niin mitä minä siellä tekisin? Ja jos haluaa olla vierellä, voi siellä istua kaiket ajat töiden jälkeen.

Kun isoisäni löi päänsä 2012 ja vietiin koomassa sairaalaan, minä ryntäsin sinne heti tiedon saatuani. Kävi sen verran pahasti, että leikkaus ei olisi auttanut. Olin siellä iltaan asti, annoin lähtiessä suukon poskelleen ja seuraavana päivänä oli mentävä töihin. En voinut oikein auttaa isoisää. Kävin siellä sitten iltaisin ja hieroin käsiään ja jalkojaan. Hoitajat lupasivat soittaa, jos tila pahenee. Kooma kesti kolme päivää ja sitten isoisä kuoli. Minulle soitettiin ja ehdin paikalle, niin hänen ei tarvinnut kuolla yksin. Olin sitten pari päivää palkattomalla poissa ja hoidin siskoni ja veljeni kanssa hautajaisjärjestelyjä. (ukilla ei ollut elossaolevia jälkeläisiä muita).

Kyllä tosielämässä on töihin mentävä.

Meillä työkaverille tuli yllätyksenä, että hänen 6 viikkoaan hoitamassa isoäidin asioita olivatkin palkatonta aikaa. Työnantaja ilmoitti, että ilman muuta lomaa akuutissa tilanteessa myönnettiin, mutta ei missään sovittu, että palkallisena.

Tietenkin lähtisin. Eihän elämä toisaalla lopu vaikka joku on sairaalassa.
Täytyyhän töihin mennä vaikka joku läheinen kuoleekin järkyttävällä tavalla. Itsekin menin seuraavana työpäivänä veljeni yllättävän kuoleman jälkeen.

Eiköhän duunin lekuri muutaman päivän ainakin saikkua antaisi tuossa tilanteessa....

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:04"]

Meillä työkaverille tuli yllätyksenä, että hänen 6 viikkoaan hoitamassa isoäidin asioita olivatkin palkatonta aikaa. Työnantaja ilmoitti, että ilman muuta lomaa akuutissa tilanteessa myönnettiin, mutta ei missään sovittu, että palkallisena.

[/quote]

Miten joku voi edes olettaa että olisi palkallista? Hautajaispäivä on palkallinen jos osuus arkipäivään, ei viikkojen sairaalassaistumiset!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 04:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 23:24"]

Kun Helillä ja Katrilla oli kiire lähteä takaisin koteihinsa kun TYÖT osottaa.

Silti kehottivat Lassea hakemaan sairauslomaa :O.

Kuinka moni palstamammoista vastaavassa tilanteessa menisi töihin?

Juu, sarja on fiktiota, tiedän :).

[/quote]

Pakkohan sitä on töihin mennä jos työpaikan haluaa pitää.

[/quote]

Minä vähät välittäisin tuollaisessa tilanteessa, että säilyisikö työpaikkani vai ei. Kun elämässä ollaan tarpeeksi vakavien asioiden äärellä, niin silloin vasta huomaa mitkä asiat todella merkitsevät ja mitkä eivät. Työ alkaa silloin tuntumaan hyvin toisarvoiselta asialta.

Jos työpaikkani lähtisi tuollaisessa tilanteessa altani, niin sitten se lähtisi. Ei siinä sen kummempaa. Työpaikkoja tulee kyllä uusia, mutta menetettyä läheistä ihmistä ei takaisin saa.