Lue keskustelun säännöt.
pohdiskelua parisuhteesta
27.08.2014 |
Mietityttää, kuinka monta sellaista täysin karille ajanutta avioliittoa tässä maassa on, joissa ainoa puolisoita yhdistävä tekijä on yhteinen omaisuus. Ei haluta luopua saavutetuista eduista, farmari Volvosta, kesämökistä, Block-valaisimesta, kultaisesta noutajasta eikä erityisesti siitä kivitalosta. Kaikesta siitä statuksesta jonka omistaminen tuo. Ja kuinka onnettomaksi tuo tilanne tekee kaikki osalliset. Pystyyn voi kuolla monella tapaa, yhdessä sinnittely yhteisen omaisuuden takia on varmasti yksi pitkäkestoisimmista ja kivuliaimmista.
Päätin, etten enää kahlitse itseäni tällä tapaa, en kiinny materiaaliseen hyvään, tavaroihin, autoihin tai asuntoihin. Elämä on riittävän vaikeaa jo muutenkin.
Kommentit (3)
...tai lapset.
Niinä hetkinä kun on onneton siitä, ettei ole löytänyt elämänsä miestä yritän lohduttautua ajatuksella, että sentään en ole onnettomassa avioliitossa lasten, yhteisen lainan ja jo aviomiestä kohtaan väljähtäneiden tunteiden vankina kahlittavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 13:46"]
...tai lapset.
Niinä hetkinä kun on onneton siitä, ettei ole löytänyt elämänsä miestä yritän lohduttautua ajatuksella, että sentään en ole onnettomassa avioliitossa lasten, yhteisen lainan ja jo aviomiestä kohtaan väljähtäneiden tunteiden vankina kahlittavina.
[/quote]
Niinpä. On helppo paheksua niitä jotka on huonossa suhteessa materiaan kiintymisen vuoksi, mutta asia käykin vaikeammaksi kun huomataan, ettei myöskään lapsia oikein saisi tehdä jos haluaa välttää riskin että joutuu ehkä olemaan huonommassa suhteessa kuin haluaisi. Asiat kun eivät ole enää niin yksinkertaisia kun kuviossa on lapsia, ilman lähtee pienemmistä syistä.
Toisaalta, minusta aina ei ole yksinomaan huono asia, jos vaikka materia tai lapset laittaa jaksamaan vaikeuksien yli. Vaikeat kaudet kun ei läheskään aina jää pysyviksi ja johda kurjaan elämään, vaan vaikeuksien voittamisen jälkeen voi tulla syvempi rakkaus ja onni. Näin on käynyt itsellänikin avioliiton erään kriisin jälkeen. Ilman lapsia olisin ehkä lähtenyt ja menettänyt upean suhteen... Onneksi oli "kahleet" jotka pistivät jaksamaan, sopeutumaan, ja löytämään syvemmän tason suhteesta.
Minä olen kiintynyt meidän kotiin. En tietenkään yhtäpaljon kuin mieheen ja lapsiin. Toisaalta minusta elämä ei ole vaikeaa vaan sangen mukavaa.