Miten saada lapsi laitoshoitoon?

Meillä tilanne erityistarpeisen teinipojan kanssa on ajautunut kestämättömäksi, mutta miten saada apua, kun vain pallotellaan paikasta toiseen ja kehotetaan jaksamaan?

"Poika täyttää kohta 15 ja on aina ollut käytökseltään haastava, mutta nyt ei enää kotona asuminen ole turvallista muille perheenjäsenille. Hänellä on ennen kouluun menoa diagnosoitu asperger ja jo pienenä oli isoja sensorisia ongelmia. Murrosiän myötä käytös on riistäytynyt täysin käsistä ja poika valehtelee, varastaa, hajottaa kotia ja on väkivaltainen niin meitä vanhempia kuin sisaruksia kohtaan. On myös jäänyt kiinni vanhemman sisaruksen tirkistelystä. Häntä ei voi hetkeksikään jättää yksin nuorempien sisarustensa kanssa ilman suoraa aikuisen valvontaa.

Minkäänlaista vastuuta poika ei teoistaan suostu ottamaan, vaan on omasta mielestään aina uhri ja kaikki on muiden syytä. Vasta hiljattain pojan ymmärrys mielen teoriasta on edes kehittynyt tasolle, että muiden näkökulmia voidaan yrittää työstää. Mutta poika viihtyy erinomaisesti uhrin roolissa. Tyypillinen esimerkki on muutaman viikon takaa. Nuoremman sisaruksen tyynyn alta löytyi veitsi. Kysyttäessä pikkuveli kertoi, että pelkäsi isoveljeä, koska tämä oli uhannut tulla kuristamaan ja tappaa pikkuveljen tämän nukkuessa. Pojan käsitys pikkuveljen veitsen jemmaamisesta oli, että pikkuveljeä pitäisi rankaista ankarasti, koska tämä aikoi puukottaa häntä, jos hän menee kuristamaan pikkuveljeä tämän nukkuessa.

Viimeisin välikohtaus on eiliseltä. Hän vandilisoi erään luokkatovrinsa mopoa, koska tämä poika oli saanut meidän omaa paremmat pisteet matematiikan kokeesta. Ja meidän pojan käsityksen mukaan leuhkinut sillä. Oikeasti meidän poika oli jankuttanut kaikilta matematiikassa hyvinpärjääviksi tietämiltään tietoa heidän saamistaan pisteistä ja kun tämä poika ei ollut kertonut, hän oli välitunnilla käynyt varastamassa kokeen pojan repusta ja repinyt sen.

Tässä on taustalla pojan grandioosi ajattelu. Hän kuvittelee olevansa matemaattinen nero, vaikka tosiasiassa kyse on vain siitä, että matematiikka ja siihen liittyvät asiat ovat olleet hänen erityiskiinnostuksen kohteitaan ja pienempänä hän sen vuoksi vaikutti olevan edellä ikätovereitaan. Nyt kun pitäisi hallita monimutkaisempia käsitteitä ja hoksata eikä vain laskea mekaanisesti, matemaattisesti lahjakkaammat neurotyypilliset ikätoverit menevät ohi. Pahaa pelkään, että tätä pojan käsitystä itsestään matemaattisena lahjakkuutena tuli vahvistettua hänen ollessaan pienempi.

Pojalla ei ole mitään käsitystä auktoriteetin kunnioittamisesta ja pieninkin virhe toiselta ihmiseltä tarkoittaa, että toinen ei ole minkään arvoinen eikä osaa mitään.

Ongelma on, että koska poika ei koulussa ole suoraan väkivaltainen, tekee rikoksia vain omaa perhettä vastaan, ei käytä päihteitä (hän on omasta mielestään aivan liian älykäs sumentaakseen aivojaan), käy koulua säännöllisesti ja pärjää ok, ei mitään apua tunnu olevan saatavilla. Välillä tuntuu, että olemme tehneet pojalle karhunpalveluksen ymmärtämällä häntä niin paljon ja hyväksymällä niin paljon hänen erityisyytensä vuoksi. Hänen tuntuu olevan aivan mahdotonta käsittää, että erityisyydestään huolimatta tietyt perussäännöt koskevat häntäkin."