Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsi laitoshoitoon?
26.08.2014 |
Meillä tilanne erityistarpeisen teinipojan kanssa on ajautunut kestämättömäksi, mutta miten saada apua, kun vain pallotellaan paikasta toiseen ja kehotetaan jaksamaan?
"Poika täyttää kohta 15 ja on aina ollut käytökseltään haastava, mutta nyt ei enää kotona asuminen ole turvallista muille perheenjäsenille. Hänellä on ennen kouluun menoa diagnosoitu asperger ja jo pienenä oli isoja sensorisia ongelmia. Murrosiän myötä käytös on riistäytynyt täysin käsistä ja poika valehtelee, varastaa, hajottaa kotia ja on väkivaltainen niin meitä vanhempia kuin sisaruksia kohtaan. On myös jäänyt kiinni vanhemman sisaruksen tirkistelystä. Häntä ei voi hetkeksikään jättää yksin nuorempien sisarustensa kanssa ilman suoraa aikuisen valvontaa.
Minkäänlaista vastuuta poika ei teoistaan suostu ottamaan, vaan on omasta mielestään aina uhri ja kaikki on muiden syytä. Vasta hiljattain pojan ymmärrys mielen teoriasta on edes kehittynyt tasolle, että muiden näkökulmia voidaan yrittää työstää. Mutta poika viihtyy erinomaisesti uhrin roolissa. Tyypillinen esimerkki on muutaman viikon takaa. Nuoremman sisaruksen tyynyn alta löytyi veitsi. Kysyttäessä pikkuveli kertoi, että pelkäsi isoveljeä, koska tämä oli uhannut tulla kuristamaan ja tappaa pikkuveljen tämän nukkuessa. Pojan käsitys pikkuveljen veitsen jemmaamisesta oli, että pikkuveljeä pitäisi rankaista ankarasti, koska tämä aikoi puukottaa häntä, jos hän menee kuristamaan pikkuveljeä tämän nukkuessa.
Viimeisin välikohtaus on eiliseltä. Hän vandilisoi erään luokkatovrinsa mopoa, koska tämä poika oli saanut meidän omaa paremmat pisteet matematiikan kokeesta. Ja meidän pojan käsityksen mukaan leuhkinut sillä. Oikeasti meidän poika oli jankuttanut kaikilta matematiikassa hyvinpärjääviksi tietämiltään tietoa heidän saamistaan pisteistä ja kun tämä poika ei ollut kertonut, hän oli välitunnilla käynyt varastamassa kokeen pojan repusta ja repinyt sen.
Tässä on taustalla pojan grandioosi ajattelu. Hän kuvittelee olevansa matemaattinen nero, vaikka tosiasiassa kyse on vain siitä, että matematiikka ja siihen liittyvät asiat ovat olleet hänen erityiskiinnostuksen kohteitaan ja pienempänä hän sen vuoksi vaikutti olevan edellä ikätovereitaan. Nyt kun pitäisi hallita monimutkaisempia käsitteitä ja hoksata eikä vain laskea mekaanisesti, matemaattisesti lahjakkaammat neurotyypilliset ikätoverit menevät ohi. Pahaa pelkään, että tätä pojan käsitystä itsestään matemaattisena lahjakkuutena tuli vahvistettua hänen ollessaan pienempi.
Pojalla ei ole mitään käsitystä auktoriteetin kunnioittamisesta ja pieninkin virhe toiselta ihmiseltä tarkoittaa, että toinen ei ole minkään arvoinen eikä osaa mitään.
Ongelma on, että koska poika ei koulussa ole suoraan väkivaltainen, tekee rikoksia vain omaa perhettä vastaan, ei käytä päihteitä (hän on omasta mielestään aivan liian älykäs sumentaakseen aivojaan), käy koulua säännöllisesti ja pärjää ok, ei mitään apua tunnu olevan saatavilla. Välillä tuntuu, että olemme tehneet pojalle karhunpalveluksen ymmärtämällä häntä niin paljon ja hyväksymällä niin paljon hänen erityisyytensä vuoksi. Hänen tuntuu olevan aivan mahdotonta käsittää, että erityisyydestään huolimatta tietyt perussäännöt koskevat häntäkin."
Kommentit (21)
Teillä on joku hoitosuhde, eli joku lääkäri tai tiimi, joka hoitaa lasta lastenpsykalla, lastenneurolla tai edes koululääkäri. Soita sinne nyt heti, sano, että et jaksa enää etkä pärjää enää ja kerro että lapsi käyttäytyy kotona väkivaltaissti ja uhkailee. Sano, että sun mielestä teidän muut lapset ei ole turvassa enää. Että te todella tarvitsette nyt lisää apua. Älä suotta vaivaudu olemaan selkeä ja jämäkkä, parempi kun itket puhelimsessa vähän. Ne järjestää teille kriisiajan ja kun korostat noita vaaratilanteita, lapsi otetaan osastolle joksikin aikaa. Se joko auttaa tai sit päädytte pitempiaikaiseen sijoitukseen. Huomaa, etttä pitempiaikainen sijoitus nuorten mt-laitoseen tarkoittaa huostaanottoa.
Ja kyllä. Teidän on täytynyt ymmärtää sitä lasta jotenkin väärällä tavalla kun se on ollut pienempi. Meidän nyt 17-vuotias as/adhd ei ole koskaan osoittanut tuommoisia piirteitä, taivaan kiitos, vaikka vaikeaa senkin kanssa on välillä ollut, lähinnä siksi kun on kärsinyt oireistaan itse niin kovasti.
ps. Mielenteorian puutteita voi olla turha syyttää. Viimeaikainen as-tutkimus ei enää pidä todistettuna, että a)mielenteoriaa olisi olemassakaan ja b)että asseilla olisi siinä erityisiä puutteita. Assit tajuavat muiden ajatuksien olevan erilaisia kuin omansa. Sen sijaan asseilla on puutteita siinä, miten he lukevat muiden ajatuksia ja miten ilmaisevat omiaan mule ymmärrettävästi, etenkin tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako nämä lainausmerkit aapeen postauksissa jotain?
Pyydä lääkäriä tai sosiaalityöntekijää tekemään palvelupyyntö kehitysvamma psykiatriseen yksikköön (entinen tukikeskus). Niitä on Suomessa 3 ja hoitavat juurikin poikasi kaltaisia tapauksia. Tutustu netissä www.eteva.fi
Missä päin asustelette, jos tilanne on noin paha, ettei saa lasta mihinkään perhetukikeskukseen edes? Sitä se jamppa nyt tarvitsee, pysäytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän hän olisi kehitysvammais-/vaimmaispalveluiden asiakas. Oletteko pyytäneet sieltä laitospaikkaa?
Ymmärrän että tuota on äärimmäisen vaikea jaksaa, mutta ehkä kyseessä on kuitenkin vain ohimenevä murrosiän kuohunta. Se on ihan mahdollista myös erityislapsen tapauksessa nimittäin.
Kuvauksesi lapsen käytöksestä on paljon samanlaista kuin oli oma käytökseni 13-16-vuotiaana. Oli vaan paha olla mielen kasvumyllerryksessä ja epävarmuudessa joka seurasi kaikesta mitä siihen ikään kuuluu. Jotenkin pelotti sisältä kaikki vanhemmista eriytyminen, tarve rakentaa itselleen tulevaisuus, pärjätä itse, mutta pelkoa ei voinut näyttää päälle vaan päinvastoin kehitin kovan, halveksivan ja grandioosin kuoren itselleni ja "haistatin paskat kaikelle". Ja itselläni siis ei ollut edes mitään diagnoosia mikä selittäisi käytöksen. Olipa vaan hurja murrosikä, mikä onneksi meni itsestään sitten ohi. (Ehdin tehdä todellisia typeryyksiä kyllä tuossa vaikeassa iässä, esim. juopotella, hankkia miehiltä suosiota antamalla seksiä, karata ulkomaille, pahoinpidellä äitini kerran niin että joutui käymään terveyskeskuksessa jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri! Meillä 13-vuotias poika lähes samanlaisilla oireilla. Voimat alkaa olla loppu, mutta mistään suunnasta apua ei oikein irtoa. On olevinaan liian terve toisiin paikkoihin ja liian sairas toisiin.
En itsekään tiedä miten tästä voi päästä eteenpäin. Pojalla voimat kasvaa ja minulla tietysti mustelmat ja ruhjeet pahenee.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 10:03"]
Eiköhän hän olisi kehitysvammais-/vaimmaispalveluiden asiakas. Oletteko pyytäneet sieltä laitospaikkaa?
[/quote]
Ei asperger-diagnoosilla pääse kehitysvammaistuen asiakkaaksi, koska asperger ei ole kehitysvamma. Ainoa potentiaalinen apu tulee joko psykiatrisesta sairaanhoidosta ja/tai lastensuojelusta eli huostaanotosta. (Vaikkei asperger ole psykiatrinenkaan ongelma, mutta sielä apua kuitenkin saa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos poikasi lukisi tänne kirjoittamasi aloituksen, niin miten uskoisit hänen reagoivan siihen? Kiinnostaisi tietää. Pystytäänkö häntä auttamaan lääkityksellä? Tarkoitan, että voisiko sopiva lääkitys auttaa hänen aivojaan raksuttamaan paremmin ja oppimaan edes vähän tavisten tavoille?
Älä unohda suojella muita lapsiasi!
Asenna lukko lasten oviin, jotta voivat olla turvassa omassa kodissaan. Hae heille apua perheneuvolasta. Pelkääminen omassa kodissa jättää väistämättä jälkensä.
Tosiasiassa lastensuojelulla ei ole sopivaa paikkaa, mutta kyllä ne lapselle paikan jostain laitoksesta löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei ole kerta kehitysvammainen niinkuin täällä kerrotaan niin 15-vuotiashan on rikosoikeudellisessa vaatuussa teoistaan. Soita poliisille ja tee rikosilmoitus. Jos sinä hyysäät väkivaltaista lasta joka uhkailee vielä pahemmilla teoilla niin tosiasiassa sinö olet syypää siihen että lapsi ei yhtään kunniota auktoriteetteja.
Mitä hoitokontakteja pojalla nyt on?
Ja painosta lastensuojelua, itke ja vaadi. Ovat niin työllistettyjä, että niin kauan kuin jotenkin pärjäätte, niin mitäään tuskin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 07:59"]
Teillä on joku hoitosuhde, eli joku lääkäri tai tiimi, joka hoitaa lasta lastenpsykalla, lastenneurolla tai edes koululääkäri. Soita sinne nyt heti, sano, että et jaksa enää etkä pärjää enää ja kerro että lapsi käyttäytyy kotona väkivaltaissti ja uhkailee. Sano, että sun mielestä teidän muut lapset ei ole turvassa enää. Että te todella tarvitsette nyt lisää apua. Älä suotta vaivaudu olemaan selkeä ja jämäkkä, parempi kun itket puhelimsessa vähän. Ne järjestää teille kriisiajan ja kun korostat noita vaaratilanteita, lapsi otetaan osastolle joksikin aikaa. Se joko auttaa tai sit päädytte pitempiaikaiseen sijoitukseen. Huomaa, etttä pitempiaikainen sijoitus nuorten mt-laitoseen tarkoittaa huostaanottoa.
Ja kyllä. Teidän on täytynyt ymmärtää sitä lasta jotenkin väärällä tavalla kun se on ollut pienempi. Meidän nyt 17-vuotias as/adhd ei ole koskaan osoittanut tuommoisia piirteitä, taivaan kiitos, vaikka vaikeaa senkin kanssa on välillä ollut, lähinnä siksi kun on kärsinyt oireistaan itse niin kovasti.
ps. Mielenteorian puutteita voi olla turha syyttää. Viimeaikainen as-tutkimus ei enää pidä todistettuna, että a)mielenteoriaa olisi olemassakaan ja b)että asseilla olisi siinä erityisiä puutteita. Assit tajuavat muiden ajatuksien olevan erilaisia kuin omansa. Sen sijaan asseilla on puutteita siinä, miten he lukevat muiden ajatuksia ja miten ilmaisevat omiaan mule ymmärrettävästi, etenkin tunteita.
[/quote] Olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että tuollainen käytös ei yleensä liity aspergerin syndroomaan, vaan on melkeinpä vastakohta as-ihmiselle (valehtelu yms., as-ihmisethän ovat tutkitusti keskimäärin jopa "liiankin" rehellisiä ja haluavat noudattaa lakeja ja sääntöjä, tosin heitäkin on monenlaisia). Mieleen tulee enemmänkin narsistinen oireyhtymä. Tai muu psyykkinen oireilu yhidstettynä murrosiän kuohuntaan, varsinkin kun pienempänä poika on ollut kiltti.
On todella väärin, että poikaa ei neurologisen diagnoosin vuoksi ole otettu psykiatrian puolelle tutkittavaksi. Neurologinen ja psyykkinen oireilu kun eivät ole toisensa poissulkevia.
Mistä nuo tekstit on lainattu ja miksi????
Pikaisen googletuksen perusteella S24-foorumin ketjusta.
Otan osaa - mutta neuvoa en teitä osaa.
Tee pojastasi lastensuojeluilmoitus, saat sitä kautta apua viralliselta taholta. Tilanne kuullostaa todella ikävältä, tsemppiä!
Ls- ilmoitus tai seuraavan kerran yhteys poliisiin, kun käyttäytyy väkivaltaisesti. Silloin tieto menee automaattisesti lastensuojelulle.
Lastensuojeluun on otettu yhteyttä jo aikaa sitten. Samoin asperger- ja autistiliiton kaikki kurssit ja tuet on käyty.
"Arki kotona ei suju yhtään. Ja koska ongelmat ovat isoimpia kotona (siis esim. koulussa pärjää erilaisilla tukitoimilla enimmäkseen ihan hyvin), ei ketään tunnu kiinnostavan. Ja lastensuojelu valittelee, että sopivia hoitopaikkoja ei ole. Psykiatrinen puoli taas aina vetoaa asperger diagnoosiin, eikä poikaa ole edes kunnolla sillä puolella ikinä tutkittu. Aspergerhan ei sinänsä mitenkään vähennä mielenterveydenhäiriöiden esiintyvyyttä, vaan päin vastoin. Itse asiassa pojan grandioosiudessa on jotain samaa, kuin yhdellä veljistäni hänen maanisten vaiheidensa aikana (hänellä on ykköstyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten sitäkin on suvussa.) Mutta kun asperger on todettu, oletetaan kaiken johtuvan siitä.
Lapseni on väkivaltainen, ei kunnioita toisen omaa vaan rikkoo ja varastaa ja ei koe muiden asettamien sääntöjen (ei myöskään lakien) koskevan häntä itseään, vaan kokee, että päinvastoin kaikkien pitäisi noudattaa hänen sääntöjään. Pojan videopeliaddiktio on myös niin paha, että pelkään hänen vähän isompana kehittävän vakavan uhkapeliaddiktion (uhkapelit kiinnostavat häntä jo nyt ja hän suunnittelee tulevansa isona pokeriammattilaiseksi, koska kuvittelee, että ylivertaisella matemaattisella lahjakkuudellaan tekisi sillä tolkuttomasti rahaa.) Minun korviini tuo kuulostaa suoralta tieltä ensin velkoihin ja sitten varastamaan ja isoihin vaikeuksiin.
Kyllä minäkin kuvittelin, kun poika oli pieni, että minun tulistuvasta, mutta ujosta, kiltistä, vakavasta ja ikäistään fiksumman oloisesta as pojasta ei ikinä voisi tulla väkivaltaista ja muita täysin kunnioittamatonta teiniä. Mutta murrosikä todellakin on muuttanut koko pojan (ja siksi kovasti toivon, että joskus asiat ovat taas paremmin) ja nyt olemme hänen kanssaan tekemättömässä paikassa.
Näistä asioistahan ei as-piireissä saisi puhua, tällaiset ongelmat eivät vain 'kuulu' siihen ihannoituun as ihmiseen, mutta ei se ainakaan ongelmia poista."