Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli huonon palkan aiheuttamasta ärsytyksestä?
26.08.2014 |
Tykkään työstäni, mutta siinä on huono palkka koulutustasooni nähden. Kaikki opiskelukaverini tienaavat paremmin, mutta minä en varmaankaan tässä työpaikassa kovin huikeita ansioita pysty saamaan. Olen korkeakoulutettu ja tienaan 2400 bruttona. Salaa kadehdin ystäviäni ja ajattelen, kuinka köyhä olen heihin verrattuna. Silti tosiaan ihan viihdyn työssäni, eikä vaihtamishaluja erityisemmin ole, jollei nyt sitten palkan takia.. Onko jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (8)
Se on tietenkin aivan totta ja ilen kiitollinen mukavasta työpaikastani. Haluaisin vain oppia jättämään palkan omaan arvoonsa, mutten tiedä miten! Tuntuu ettei mulle jää mitään säästöön tästä summasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 21:49"]Se on tietenkin aivan totta ja ilen kiitollinen mukavasta työpaikastani. Haluaisin vain oppia jättämään palkan omaan arvoonsa, mutten tiedä miten! Tuntuu ettei mulle jää mitään säästöön tästä summasta.
[/quote]
Ajattele että jos saisit vaikka 300€ enemmän niin ainakin puolet hukkuisi progressiiviseen verotukseen! Eli käytännössä (netto)palkkasi ei ole paljon muita pienempi.
Mikä ala noin suurin piirtein?
Voitko neuvotella itsellesi palkankorotuksen?
Onko työpaikka turvattu tulevaisuudessakin? Onko työ koulustasi vastaavaa? Voisitko saada koulutustasi vastaavaa paremmin palkattua työtä? Jos voisit, niin viihtyisitkö yhtä hyvin siinä paremmin palkatussa työssä? Mitä uhrauksia olet valmis tekemään paremman palkan vuoksi, koska ilmaiseksi se ei tule?
Ei tarvitse vastata, mutta jospa ärsytys lähtee noita pohtimalla?
Ajattele, jos olisit kouluttautunut matalapalkka-alalle. Vain opiskelemalla uutta alaa voisit saada parempaa palkkaa. Tilanteesi on siis helpompi. Esim voit hankkia pari vuotta työkokemusta ja sitten löytää paremmin palkatun työn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tismalleen sama tilanne! Siis koulutusta ja palkkaa myöten. Itselleni asian hyväksymisessä auttavat seuraavat faktat: 1) Nykyinen työpaikkani on hyvin joustava, vapaita saa pitää vuosilomia enemmän ja työaikaliukuma mitä tahansa välillä 07-11...15-19. 2) Olen kranttu, ja todellisuus on, etten kyseisellä alalla pidä läheskään kaikista työtehtävistä. Nykyinen työpaikkani keskittyy alan siihen osa-alueeseen, jota eniten pidän itsekin arvossa. 3) Työyhteisö on huippuihana.
Em. seikoista huolimatta minua välillä kyrsii. Silloin koetan vain ajatella, että ainoat mahdollisuuteni ovat osoittaa kykyni tässä paikassa niin korvaamattomiksi, että vuoden päästä voin pyytää palkankorotusta - tai myydä kehittyneet kykyni jonkin ajan kuluttua firmalle, jossa maksetaan paremmin. Muutahan ei voi!
Alani on sellainen, että työt eivät tietääkseni lähitulevaisuudessa ole loppumassa, mutta ala vain on yksinkertaisesti huonosti palkattu, jollei käy hitonmoinen munkki. Olen jo pyytänyt yhden palkankorotuksen ja ehkä jossain vaiheessa viin vielä pyytää toisen, mutta siihen se taitaa sitten stopata. Kuten yhdellä edelliselläkin, työni on erittäin itsenäistä ja lomat saan määrätä itse, kunhan hoidan hommat kukaan ei urputa mistään. Olen juurikin miettinyt noita uhrauksia, joita joutuisin tekemään paremman palkan takia ja vielä en ole valmis niihin. Jos työympäristö jotenkin olennaisesti huononee, pitää sitten harkita muuta.
Joka tapauksessa mua ärsyttää kun en osaa olla onnellinen kavereitteni palkankorotuksista yms, kun alkaa vain oma palkka harmittaa. Tunnen jotenkin epäonnistuneeni, kun olen niin huonopalkkainen enkä kehtaa esim. Sanoa jos minulla ei ole varaa johonkin.. ammattinimikettäkin häpeän vaikka siinä ei oikeastaan ole mitään hävettävää!
ole kiitollinen siitä mitä sinulla on, joillakin on asiat huonommin