Olenko mielestäsi syntynyt kultalusikka suussa vai fiksu rahankäyttäjä?
Olen kolmevitonen ja asuntolaina on maksettu. Kerron tässä, kuinka siinä onnistuin ja sinä voit sitten kertoa, olenko kultalusikka suussa syntynyt lellipentu vai oikeasti fiksu rahankäyttäjä.
Sain lapsuudessa 90-luvulla perinnön, joka oli suuruudeltaan noin 30000 markkaa eli 5000 euroa. Sijoitin sen korkeakorkoiselle tilille. Kävin lukion. Opiskelin yliopistossa maisteriksi 5 vuodessa ja asuin edullisessa vuokra-sunnossa. Tein opintojen ohessa osa-aikaisia töitä niin, etten joutunut ottamaan opintolainaa. Vuositasolla säästöön jäi ehkä tuhat euroa, jos sitäkään. Laitoin säästöt samalle tilille, missä perintönikin oli. Jossain vaiheessa muutin poikaystäväni kanssa isompaan vuokra-asuntoon, mutta asumiskulut pysyivät alhaisina.
Pääsin heti valmistumisen jälkeen töihin, josta maksettiin 2000 euroa kuussa. Se ei ollut paljon, mutta kuitenkin sen verran, että sillä eli ihan mukavasti mistään tinkimättä ja samalla sai säästöönkin muutaman satasen kuussa. Kahden vuoden työssäolon jälkeen päätimme mieheni kanssa ostaa asunnon. Halusimme keskustasta kaksion, jossa voisimme asua vaikka koko loppuelämämme. Hintakatoksi asetimme 170000 euroa, mutta lopulta ostimme kämpän alle 140000 eurolla. Hinta oli alhainen osittain siksi, että asuntoon oli tulossa putkiremontti. Minulla oli tähän mennessä kertynyt säästöä 20000 euroa, joten oma osuuteni lainasta oli 50000 euroa. Otin tasaerälainan 12 vuodeksi. Kuukausierä oli sen verran pieni, että pystyin myös säästämään palkastani tulevaa remonttia varten 200€/kk. Putkiremontti tehtiinkin kolme vuoden päästä asunnon ostosta ja siihen otin lisälainaa 6000 euroa. Työtilanteeni vaihteli paljon, joskus olin töissä vajaalla sopimuksella, joskus töitä oli parhaimmillaan kolmekin päällekäin. Koskaan en kieltäytynyt, jos jotain ylimääräistä hommaa tarjottiin. Näistä ylimääräisistä töistä saatu palkka meni säästöön. Pätkätyöläisenä en uskaltanut nostaa lainan maksuerää, mutta aina kun työtilanne näytti hyvältä 6kk eteenpäin, kävin kippaamassa säästöön kertyneet rahat ylimääräisiin lyhennyksiin. Viimeisen erän maksoin pois tänä kesänä ja nyt olen velaton nainen, joka omistaa 50% 210000 euron arvoisesta putkirempatusta keskusta-asunnosta.
Miten on; olenko mielestäsi perinnöillä rikastunut räkänokka vai omalla työllään pärjännyt itsenäinen nainen?
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:19"]
No en mä nyt muutaman tonnin pahanpäivänvaralle-talletusta laske varsinaiseksi omaisuudeksi. Aivan varmasti muuten valtion sosiaaliturvilla ja yksityisillä vakuutuksilla kattaa sairauden tai onnettomuuden kulut, mitä järkeä siinä muuten olisi? Ei niillä tietenkään samoihin tuloihin pääse kuin palkkatyön jatkuessa, mutta että niin köyhäksi yhtäkkiä tulisi ettei velattoman asunnon yhtiövastikkeeseen olisi rahaa? Mieti nyt hetki... t. ap
[/quote]
Alkuperäiseen kysymykseen nyt vaan palaisin: et ole kultalusikka suussa syntynyt sen paremmin kuin omalla työlläsikään menentynyt nainen. Tuo on ihan normaalia, että 35-vuotiaana on kerrytetty omaisuutta vaikka tuollaisen reilun 100000 edestä ja sitten muutama tonni pahanpäivän varalle. Että turhaan täällä kyll kehuja kalastelet. Tais nousta kusi päähän kun viimein sait asuntolainan maksettua (mitä en kyllä tällä nykyisellä korkotasolla kiirehtisi).
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:27"]
Voi ap, sinä sohaisit... :)
Eilen täällä kiljuttiin kurkku suorana kuinka Laura Räty hyötyi verokikkailulla muutaman satasen tai tonnin, ihan liian ison summan kuitenkin vaikkei mitään laitonta tehnytkään. Tänään kolmevitonen velaton nainen ei sadantonnin netto-omaisuudellaan ole paljoa keppikerjäläistä kummempi, asunto pitää ehkä myydä jos tiskari hajoaa.
Tällä palstalla ei vaan voi tehdä oikein, ei vaan voi.
[/quote]
No totta kai voi. Ap:na olisin kyllä todella pitänyt kiinni niistä hyvistä sijoituksista (tai etsinyt parempia kohteita, jos korkoataso oli tipahtanut) enkä pannut kaikkea haisemaan asunnon velan lyhennykseen. Ap kun vaan kysyi, että onko hän vain kultalusikka suussa syntynyt perijä vai omalla työllä ja viisaalla rahankäytöllä menestynyt. Ei mielestäni kumpaakaa. Onhan asunnonomistaja nyt keppikerjäläistä kummemmin, mutta viisaaksi tuota ap:n rahankäyttöä ei voi sanoa.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:19"]
No en mä nyt muutaman tonnin pahanpäivänvaralle-talletusta laske varsinaiseksi omaisuudeksi. Aivan varmasti muuten valtion sosiaaliturvilla ja yksityisillä vakuutuksilla kattaa sairauden tai onnettomuuden kulut, mitä järkeä siinä muuten olisi? Ei niillä tietenkään samoihin tuloihin pääse kuin palkkatyön jatkuessa, mutta että niin köyhäksi yhtäkkiä tulisi ettei velattoman asunnon yhtiövastikkeeseen olisi rahaa? Mieti nyt hetki... t. ap
[/quote]
Muutaman tonnin perinnön kuintekin laskit omaisuudeksi? Ja kysymykseen "mitä järkeä vakuutuksissa niissä muuten olisi, vastaus: tehdä bisnestä. Yksityiset vakuutusfirmat haluavat toki maksimoida voittonsa ja valtio puolestaan rahoittaa valtavaa byrokratiakoneistoaan. Muuten elämisenne kuulostaa aika perusmeinigiltä, kädestä suuhun ainakin hetken aikaa. En ymmärrä miksi luovuit esim. noista sijoitustileistäsi, jos ne kerran olivat omien sanojesi mukaan korkeakorkoisia. Viisasta rahankäyttäjää ei lainakaan haittaa (varsinkin jos korkotaso on alhainen ja on mahdollisuus sijoittaa ylimääräinen tuottoisammin).
[/quote]
Perinnöstä mainitsin, koska se on osaltaan auttanut minut tähän tilanteeseen, jossa olen velaton asunnonomistaja. Se oli siis tärkeä osa varallisuuteni karttumista. Vakuutukset tekevät toki bisnestä, mutta se bisnes tehdään todennäköisyyslaskelmien perusteella. Kun tarpeeksi moni ottaa tarpeeksi kalliin vakuutuksen ja tarpeeksi harva niitä oikeasti koskaan tarvitsee, niin bisnes on kannattavaa. Silloin on varaa maksaa niille onnettomille, jotka onnettomuuteen joutuvat ja silti tehdä voittoa. Ja kuka hullu asiakas nyt sellaiseen vakuutussopimukseen pistäisi nimeään, jossa korvaus ei kattaisi vahingosta aiheutuneita kuluja jos tarkoitus on oikeasti turvata itsensä? Sitäpaitsi kyllä meidän sopimuksissa sai itse hyvin pitkälle päättää, millaisen summan korvaukseksi haluaa. Vakuutusmaksut sitten maksetaan näiden korvaussummien perusteella. t. ap
Miksi asuitte vuokralla kun olitte töissä. Olisitte saaneet oman halvemmalla, jos olisitte ostaneet aikaisemmin.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:34"]
Perinnöstä mainitsin, koska se on osaltaan auttanut minut tähän tilanteeseen, jossa olen velaton asunnonomistaja. Se oli siis tärkeä osa varallisuuteni karttumista. Vakuutukset tekevät toki bisnestä, mutta se bisnes tehdään todennäköisyyslaskelmien perusteella. Kun tarpeeksi moni ottaa tarpeeksi kalliin vakuutuksen ja tarpeeksi harva niitä oikeasti koskaan tarvitsee, niin bisnes on kannattavaa. Silloin on varaa maksaa niille onnettomille, jotka onnettomuuteen joutuvat ja silti tehdä voittoa. Ja kuka hullu asiakas nyt sellaiseen vakuutussopimukseen pistäisi nimeään, jossa korvaus ei kattaisi vahingosta aiheutuneita kuluja jos tarkoitus on oikeasti turvata itsensä? Sitäpaitsi kyllä meidän sopimuksissa sai itse hyvin pitkälle päättää, millaisen summan korvaukseksi haluaa. Vakuutusmaksut sitten maksetaan näiden korvaussummien perusteella. t. ap
[/quote]
Onko sulta mennyt ohi kaikki vakuutustaistelut, joita julkisuuteenkin nousee tasaisin väliajoin? Ei ole todellakaan itsestään selvää että vakuutus korvaa kaikki sairastumisesta/onnettomuudesta koituvat kulut, siellä on vakuutusyhtiöillä valtava koneisto lääkäreitä ja juristeja etsimässä caseista porsaanreikiö, joilla vakuutusyhtiö selviää korvauksitta. Ja mistä vakuutuksen ottaessa tiedät, kuinnka paljon mahdollinen tuleva sairaus tulee kaiken kaikkiaan sinulle maksamaa?
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:34"]
Perinnöstä mainitsin, koska se on osaltaan auttanut minut tähän tilanteeseen, jossa olen velaton asunnonomistaja. Se oli siis tärkeä osa varallisuuteni karttumista. Vakuutukset tekevät toki bisnestä, mutta se bisnes tehdään todennäköisyyslaskelmien perusteella. Kun tarpeeksi moni ottaa tarpeeksi kalliin vakuutuksen ja tarpeeksi harva niitä oikeasti koskaan tarvitsee, niin bisnes on kannattavaa. Silloin on varaa maksaa niille onnettomille, jotka onnettomuuteen joutuvat ja silti tehdä voittoa. Ja kuka hullu asiakas nyt sellaiseen vakuutussopimukseen pistäisi nimeään, jossa korvaus ei kattaisi vahingosta aiheutuneita kuluja jos tarkoitus on oikeasti turvata itsensä? Sitäpaitsi kyllä meidän sopimuksissa sai itse hyvin pitkälle päättää, millaisen summan korvaukseksi haluaa. Vakuutusmaksut sitten maksetaan näiden korvaussummien perusteella. t. ap
[/quote]
Onko sulta mennyt ohi kaikki vakuutustaistelut, joita julkisuuteenkin nousee tasaisin väliajoin? Ei ole todellakaan itsestään selvää että vakuutus korvaa kaikki sairastumisesta/onnettomuudesta koituvat kulut, siellä on vakuutusyhtiöillä valtava koneisto lääkäreitä ja juristeja etsimässä caseista porsaanreikiö, joilla vakuutusyhtiö selviää korvauksitta. Ja mistä vakuutuksen ottaessa tiedät, kuinnka paljon mahdollinen tuleva sairaus tulee kaiken kaikkiaan sinulle maksamaa?
[/quote]
Olen lukenut vakuutustaisteluista, mutta olen kuullut myös paljon tosielämän tapauksia, joissa kaikki on mennyt vakuutusyhtiön kanss hyvin. En perusta päätelmiäni pelkästään Ilta-Pulun otsikoihin. Ja vaikka vakuutusyhtiö nyt jostain ihmeen syystä päättäisikin, ettei maksa mitään korvauksia, niin mikä on sellainen tilanne, jossa työkyvytön ihminen joutuisi realisoimaan velattoman asunnon, jonka asumiskulut on 120 euroa kuussa? Kyllähän kaikkein pienin kansaneläkekin on yli 500 euroa kuussa! t. ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:42"]
Miksi asuitte vuokralla kun olitte töissä. Olisitte saaneet oman halvemmalla, jos olisitte ostaneet aikaisemmin.
[/quote]
Kerättiin lisää alkupääomaa, jotta saatiin neuvoteltua hyvä lainaehdot ja jouduttiin ottamaan vähemmän lainaa. Mutta av-mammoillehan se on vieras ajatus säästää ennen asunnon ostoa :D t. ap
Vähän molempia :) Siis, sillä lailla että kohdallasi tuuri ja ajoitus ovat kohdillaan. Vainusi sitte kertoi tekemään asiat oikein ja siitä onnittelut.
Onhan moni muukin saanu näitä tilaisuuksia, mutta epäonnistuneet. Toisilla taas voi olla koko ajan huonoa tuuria matkassa.
Voi ap, sinä sohaisit... :)
Eilen täällä kiljuttiin kurkku suorana kuinka Laura Räty hyötyi verokikkailulla muutaman satasen tai tonnin, ihan liian ison summan kuitenkin vaikkei mitään laitonta tehnytkään. Tänään kolmevitonen velaton nainen ei sadantonnin netto-omaisuudellaan ole paljoa keppikerjäläistä kummempi, asunto pitää ehkä myydä jos tiskari hajoaa.
Tällä palstalla ei vaan voi tehdä oikein, ei vaan voi.